poikaystävän kuolemasta pari viikkoa

[quote author="Vierailija" time="22.11.2011 klo 07:26"]

Se kannattaa muistaa, jossain vaiheessa sen reunuksenkin huomaa.
voimia.

[/quote]

Kuukausi sitten aviomieheni ja lapseni isän menettäneenä en vain millään ymmärrä näitä kommentteja.

Mitä ihmeen hyvää siinä on jos pieni lapsi menettää isänsä?

Ei ollut mitään pitkäaikaista tuskaista sairautta tmv. Kuoli ihan yllättäen.

en jaksa olla lapsen kanssa. en jaksa ulkoilla....



olen miettinyt jos lapsi olisi jossain muualla jossa olisi parempi olla.. mutta en tiedä haluanko luopua lapsessa kokonaan..

Voimia sulle ja hae tosiaan apua, niin pääset pahimman yli.

Asuitteko yhdessä? oliko hän lapsesi isä?

Oliko hän nuori?



Mikään ei nyt tuo häntä takaisin, mutta olosi paranee.. Onko lapsesi hoidossa? Saako hän nyt tarvitsemiaan asioita normaalisti?



Älä tapa itseäsi. Se ei auta mitään.

Voisit kertoa siellä, että olet umpikujassa ja mietit itsemurhaa etkä pysty olemaan yksin kotona enää. Jos käy tuuri pääset lepäämään psykiatriseen sairaalaan, ja lapsesta pidetään huolta.

psykiatrinen sairaanhoitaja ja hänelle on kerran eräs itsemurhakandidaatti heti sairaalaan päästyään kertonut, että hypättyään katolta, hänelle yhtäkkiä valkeni, että ihan kaiken muun saa elämässä järjestymään vielä, mutta hyppäämistään hän ei voi enää perua. Onnekseen jäi sitten henkiin kuitenkin.



Eli älä tee mitään peruuttamatonta. Vaikka nyt ei takuulla mitään valoa löydy mistään, kyllä se sieltä vielä joku päivä tulee ja tuska alkaa helpottaa. Hae puhelin ja soita päivystykseen tai poliisille. Hae apua itsellesi ja mielellään vieläpä nyt heti. Nyt. Mene jo.

mutta onko vertaistukea tarjolla. Moni sanoo, että se vertaistuki on ollut parhain apu. Että saa toisten ihmisten kanssa vaihtaa kokemuksia, jotka ovat kokeneet ihan samaa.



Voimia ihan hirveästi sinulle!

Hyvä, että olet jutellut hoitajan kanssa ja saanut lääkityksen.



Ole kiltti ja keskity nyt lapseesi ja kaikkeen siihen hyvään, mitä teillä on vielä edessä.



Kahden läheisen ihmisen menetys olisi julmaa lapsen kannalta.



Elämä voi tuntua toisinaan toivottomalta, mutta toivoa on aina. Sinä selviät varmasti tästäkin kriisistä.



Oheisena valtakunnallisen kriisipuhelimen numero:



http://www.mielenterveysseura.fi/tukea_ja_apua



Yritä hakeutua vertaistukiryhmään. Sinä et ole yksin murheittesi kanssa.

Mutta uskon ja toivon että aika tekee tehtävänsä ja haalistaa tuskasi siedettäväksi.



Voimia.

jo lapsesi takia!



tuska ja ikävä helpottaa kyllä ajan myötä!



t. veljensä menettänyt

Nyt soitat jollekkin poikaystäväsi kaverille, sinun tutulle, kenelle tahansa. Mene vaikka päivystykseen. Et saa jäädä surusi kanssa yksin.

Hyvä ystäväni kuoli syksyllä. Ei vältämättä auta juuri nyt, mutta aika auttaa oikeasti. Kaiken peittävä suru helpottaa. Ikävä muuttuu hyviksi muistoiksi. Koita jaksaa.

Sieltä saa kyllä keskustella. Kysy paikkakuntasi tilanteesta vaikka terveyskeskuksesta. Jos paikkakunnalla on ensikoti, sieltä voi kysyä myös, jos voisivat ottaa vastaan, jos et pärjää lapsen kanssa kaksin. Tossa tilanteessa kaikki tarvitsevat apua, yleensä lääkitystä ja aikaa toipua rauhassa. Et ole huono äiti vaikka antaisit lapsen huostaan pahimman yli. Kunhan vain jotenkin saat pidettyä kiinni elämänsyrjästä ja haet apua. Oman kokemuksen mukaan tuollainen menetys koskettaa monia niin, että vieraanmatkin ihmiset saattavat tulla ihan mielellään apuun. Älä pelkää pyytää apua.

Voimia kovasti! Hae apua, selviät kyllä vaikka nyt tuntuukin ylivoimaiselta.

Voisin olla tukenasi jos asut lähellä.

Elämä jatkuu kuitenkin. Älä luovuta. On varmaan monen monta aamua tulossa vielä, kun sinusta tuntuu ettet jaksa. Mutta usko tai älä, vielä tulee sekin aamu kun elämä alkaa taas tuntua elämisen arvoiselta. Sinun elämäsi ei ollut vielä tässä, anna itsellesi aikaa surra.



Selviät ihan varmasti!

elämä jatkuu. Lapsen takia sun on elettävä, eikä poikaystäväsikään ihan varmasti tahtoisi, että surmaat itsesi.



Minun isäni kuoli pari vuotta sitten yllättäen, ja aikuisena lapsena minun on häntä hirveän ikävä.Hän ei ollut koskaan mikään läsnäoleva isä, ja kuvittelin etten itkisi kun hän aikanaan lähtee, mutta itkinpäs ja surin sitten kuitenkin. Ymmärrän olotilastasi jotain. Äitini suri rajusti varmaan puoli vuotta, ja söi rauhoittavia, mutta nyt 2 vuotta isän kuolemasta on saanut jo elämänlangasta kiinni, ja reissaa paljon siskonsa kanssa.



Aika taittaa surun pahimmat piikit. Aika auttaa pikku hiljaa. Halaa paljon lastasi, hän tarvitsee sinua, ja mm. seurakunnilla on olemassa sururyhmiä. Juttele vaikka pastorin kanssa, kunhan juttelet jonkun kanssa.



Itsemurhan tehneen omaisena sanon myös, että älä todellakaan edes harkitse, lapsesi vuoksi! Älä vie häneltä kahta rakasta, hän on saanut jo ihan tarpeeksi orpoutta kannettavakseen. Isäni oli puoliorpo, menetti isänsä keskenkasvuisena, ja ehkä siitä johtuu se, ettei hän oikein osannut olla minulle se osallistuva isä, eikä näyttää tunteitaan.



Otan osaa suruusi, ja jos olisit tässä, lämpimän halin.

Myöhemmin ilo palaa. Tee positiivisia asioita lapsen kanssa, aluksi vaikka väkisin. Surun kanssa oppii elämään. Uskallan sanoa näin, koska olen jäänyt leskeksi. Itsesääli ei kannata.

Minulta kuoli myös poikaystävä äkillisesti kun olin 23 vuotias. Lapsia meillä ei ollut, mutta suru oli valtava. Pari vuotta meni kuin sumussa. Sitten kummallisesti elämä alkoi rakentua uudelleen. Kuolemasta on jo 15 vuotta, mutta ajattelen häntä päivittäin. Nyt muisto on jo lämmin ja kaunis, mutta ensimmäiset vuodet olivat täynnä ahdistusta ja ristiriitaisia tunteita. Poikaystäväni ja minun suhde elää jollain tavalla vieläkin. Hän ei ole täällä, mutta hän on osa elämääni ja tiedän, että rakkaus on kuolemaakin vahvempi. Tiedän että hän on lähelläni ja että tulemme tapaamaan vielä. Silloin ratkeavat ne kysymykset, joita vuosien mittaan olen miettinyt. Olen nyt siinä vaiheessa, että uskon menetykselläni olleen jonkinlaisen merkityksen. Vielä en sitä täysin ymmärrä, mutta en usko, että täällä tapahtuu asioita ilman tarkoitusta. Poikaystäväsi on edelleen olemassa, hän vain ei ole täällä. Puhu hänen kanssaan, elä suhdettanne tässä uudessa tilanteessa. Voi kuulostaa todella omituiselta, mutta tämä on oma neuvoni. Pikkuhiljaa hän jää ikään kuin taaemmas elämässäsi, mutta katoa ei koskaan. Saat rakastaa häntä edelleen!

Jos jaksat niin lue nämä kirjat:



ENKELEITÄ HIUKSISSANI:



http://www.otava.fi/kirjat/pokkarit/2010/fi_FI/enkeleita_hiuksissani/



Irlantilainen Lorna Byrne on elänyt henkiolentojen ympäröimänä koko elämänsä. Hän näkee enkeleitä, kuolleiden henkiä ja kokee ennalta usein traagisiakin tapahtumia. Lapsena hän luuli, että kaikki muutkin näkevät samoja asioita.



PORTAAT TAIVAASEEN:



http://www.bookplus.fi/kirjat/byrne,_lorna/portaat_taivaaseen-12679561







Lorna Byrne on lapsesta saakka keskustellut päivittäin enkeleiden kanssa ja nähnyt ennalta monia tulevia tapahtumia. Hänen elämäänsä kuuluvat luontevana osana myös jo kuolleiden ihmisten henget ja keskustelut näiden kanssa.Lorna kertoo uudessa kirjassaan muun muassa, miten hän selviytyi rakkaan puolisonsa kuolemasta ja miten hän alkoi välittää enkeleiden viestiä maailmaan. Lorna kertoo kiehtovia tarinoita myös hengistä, jotka ovat kulkeneet jo kaksikymmentä vuotta hänen mukanaan parantamassa väärintekijöitä ja auttamassa niitä, joiden elämää vääryydet varjostavat.Enkeleiden viestillä Lorna on saavuttanut ihmisiä ympäri maailman: tietoisuus suojelusenkelin läsnäolosta on tuonut lohtua - uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta - tilanteisiin, joissa he ovat tunteneet olevansa aivan yksin maailmassa.

Suosittelen tätä:



http://www.bookplus.fi/kirjat/dubois%2c_allison/n%c3%a4kij%c3%a4n_tarin…



Näkijän Tarina:



Allison DuBois on saanut viestejä kuolleilta ihmisiltä lapsuudestaan saakka. Ensimmäinen viesti tuli DuBoisin kuolleelta isoäidiltä, joka halusi sukulaistensa tietävän, että hänellä ei ole mitään hätää. Monia näkyjä ja vuosia myöhemmin DuBois päätti, että hän haluaa käyttää lahjaansa ihmisten auttamiseen. Hän pääsi töihin poliisin väkivaltarikosyksikköön ja on työssään selvittänyt lukuisia rikoksia näkyjensä avulla.



Muistelmateoksessaan DuBois kirjoittaa varttumisestaan ihmeellisen kyvyn kanssa ja kertoo lukuisia tarinoita kuolleista ihmisistä jotka ovat ottaneet häneen yhteyttä sekä rikoksista joita hän on ratkaissut.



Paitsi meedio, DuBois on myös vaimo ja äiti, eikä näiden roolien sovittaminen yhteen ole aina helppoa. DuBoisin perhe onkin keskeisessä osassa kirjassa ja tv-sarjassa.



Kirjaa kirjoittaessa ei ole unohdettu skeptikoita: kirjassa kuvataan useita tieteellisiä kokeita joilla DuBoisin lahjoja on testattu.