Lue keskustelun säännöt.
Pitkään kotiäitinä olleet työelämään palanneet! Saatteko aikaa työnteolle mieheltänne?
21.11.2011 |
Minä olin 8v kotiäitinä ja tuona aikana tuin miestäni urakehityksessä todellakin äärirajoille asti. Hoidin lapset ja kodin joskus jopa täysin yksin kuukausikaupalla, kun mies töiden jälkeen meni suoraan koulutuksiin ja lisäopiskelemaan. Kahdeksassa vuodessa miehestä tulikin perusvirkamiehestä alan johtaja. Väitän, että jos olisin itse ollut tuona aikana töissä ja meillä olisi ollut nämä lapset, se ei olisi onnistunut. Kotiäitiyteni mahdollisti huiman työtahdin.
Palasin itse nyt syksyllä töihin ja olimme jo puhuneet pitkään, että kotityöt on jaettava kahtia. En voi mennä töihin ja hoitaa lapsia ja kotia samalla tavalla kuin aiemmin (eli kaiken). Näin ei kuitenkaan ole tietenkään tapahtunut.
Mies tuo paljon töitä kotiin ja vetoaa aina niihin, jos pyydän tekemään jotain. Minullakin on paljon kotona tehtävää työtä (olen opettaja, joten täytyy valmistella ja korjata kokeita, vanhempainiltoja, suunnitella discoja ja joulujuhlia, olla yhteydessä vanhempiin jne.), mutta miehen työt menevät aina edelle. Tästä on jo monet itkut ja huudot saatu aikaiseksi, mutta muutosta ei tapahdu.
Viikonloppuna linnottauduin saunaan korjaamaan kokeita, jotka oli pakko palauttaa tänään. Vein sinne patjan, tyynyt, vedin jalkalampunkin valoksi. Laitoin Peltorit päähän ja korjasin lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan kokeita ja aineita siellä. Sanoin lapsille, että pyytävät isältä kolmen tunnin välein ruokaa.
Menee hermo. En jaksa tätä. Miten te muut onnistutte? Jään kohta uudestaan kotiin ihan muuten vaan, koska työnteosta ei tule mitään.
Kommentit (5)
Älä lähde työpaikalta, jollei kokeet ole korjattu ja tunnit suunniteltu.
Älä ikinä pyydä miestäsi tekemään mitään- silloin asetelma on jo valmiiksi vääristynyt.
Sovitte miehen kanssa (ilman akuuttia tilannetta) kuka hoitaa mitkäkin hommat. Sen jälkeen kumpikin vaan hoitaa hommansa (tai tilaa ja maksaa jonkun hoitamaan hommat). Jollei hoida, niin homma jää tekemättä. Kyllä miehet oppii, pitää vaan olla kärsivällinen kasvattaja.
Koulussamme on paljon iltakäyttöä ja sieltä on lähdettävä pois alta. Koulupäiväni loppuvat jo ny 15-16 ja silloin on lähdettävä hakemaan lapsia päiväkodista. En siis voi jäädä koululle oikein koskaan.
Kokeilin vähän aikaa syksyllä sitä, etten pyydä miestä tekemään mitään. No, sehän ei tehnyt. En siivonnut tai käynyt kaupassa, joten mies vain valitti, että on sotkuista ja tilasi pizzat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekee poikkeuksia lukuunottamatta kaikki työnsä koululla. On siellä klo 8-16 ja hoitaa kaikki asiat päivän aikana. Heilläkään ei ole työtiloja, mutta tekee opehuoneessa tai tyhjässä luokassa. Meillä lapset on päiväkodissa 7.30 - 16.15 ja illat on vapaat.
Joo, tuo kertomani asia on siis sivuseikka. Oikeastihan miehesi on törkeä. Sinun työsi on yhtä tärkeää ja sinulla pitää olla aikaa sen tekemiseen! Kotityöt pitää jakaa. Tosin, meillä ne jaettiin jo silloin kun olin kotona. En todellakaan tehnyt kaikkea, mutta toisaalta miehelläni ei niitä työhommia mitenkään sairaasti ole koskaan ollutkaan, vaan silloinkin oli töissä 8-16. Lähinnä harrastuksia iltaisin.
Näin Inhimillisessä tekijässä sellaisen naisopettajan haastattelun, joka kertoi samantyylisestä elämästä: mies teki sairaasti töitä ja nainen teki kaiken kotona siihen asti kunnes tunsi itsensä täysin onnettomaksi. Naisen oivallus oli se, että hän ei ole vastuussa siitä, että mies pilaa elämänsä tekemällä töitä. Toinen oivallus oli se, että ei tarvitse hoitaa kaikkea eli äidin vastuulla ei ole kaikki. En osaa muuta sanoa: sinun on pakko laskea standardejasi, jos et saa miestä mukaan.
on johtajan palkka. Mikäli mies ei tee kotona mitään, niin ulkoista kaikki mahdollinen minkä pystyt. Lasku sitten miehelle.
Ja ennen kuin kukaan ärisee siitä, että jokaisen pitää omat sotkut siivota, niin tähän pieni yhteiskunnallinen laskelma:
a) nainen jää kotiin, koska ei ehdi ja jaksa hoitaa työtään ja kotihommia -> kunnan ja valtion verotulot pienenevät
b) nainen jatkaa töissä ja palkkaa ulkopuolista apua -> kunnan ja valtion verotulot kasvavat.
Suosittelen siis lämpimästi vaihtoehtoa b. Kyllä siellä kotona riittää puuhaa siitäkin huolimatta.
Viikkosiivous, 3x viikossa pyykkäykset, silitykset ja ohessa ruuan laittamiset ja kauppareissut kotiapulaiselle. Lisäksi teet mahd. paljon töitä koululla. Aina siellä joku tyhjä luokka on ja kyllä se opehuonekin iltapäivällä jo rauhoittuu.
Aikaakin sinulla varmasti tuohon on jos et tee hurjasti ylitunteja.
Mä en kyllä ymmärrä että mikä kynnyskysymys joillekin miehille se kotitöiden tekeminen edes on. Oma mies tekee (olen ope ja ollut kauan nyt kotiäitinä ennen töihin paluuta) kaikkea mitä on sovittu. Käskytyksestä se ei tykkää, kukapa tykkäis, mutta kun on sovittu että tietyissä jutuissa toimii apurina, niin sillä mandaatilla menee jotkut kuviot käskytyksenkin kautta.
Ja hei, sehän on mies, ei muuta kuin koirakoulumenetelmää kehiin vaan. Mies tekee kotitöitä, kas, pildee on tarjolla. Mies ei tee kotitöitä -> kas, vaimolla menee niin kauan kotihommissa ettei jaksa ku unille vaan samantien niin jälkeen ja jää pilde vähiin. Tätä kieltä ne ymmärtää, mutta vain käytännön kautta, ei uhittelun eikä pihtaamisen. Homma toisin päin, eli saa "jotain ekstraa" kun tekee oikein hyvin jotain kotihommia ;)
Älä lähde työpaikalta, jollei kokeet ole korjattu ja tunnit suunniteltu.
Älä ikinä pyydä miestäsi tekemään mitään- silloin asetelma on jo valmiiksi vääristynyt.
Sovitte miehen kanssa (ilman akuuttia tilannetta) kuka hoitaa mitkäkin hommat. Sen jälkeen kumpikin vaan hoitaa hommansa (tai tilaa ja maksaa jonkun hoitamaan hommat). Jollei hoida, niin homma jää tekemättä. Kyllä miehet oppii, pitää vaan olla kärsivällinen kasvattaja.