Lue keskustelun säännöt.
Missä määrin puututte lastenne kaverisuhteisiin?
20.11.2011 |
Mulla on joskus vaikea olla puuttumatta ja siksi puutunkin joskus liiankin kärkkäästi. Mä olen opettanut lapset tavoille, että ketään ei kiusata tai syrjitä, kaikille ollaan reiluja ja kohdellaan niinkuin itseään toivoisi kohdeltavan. Ja noin lapseni oman kokemukseni mukaan toimivatkin. Valitettavasti iso osa muista lapsista ei toteuta noita tapoja ja lapseni saavat kokea epäreiluutta.
Lapseni ovat suosittuja ja kavereita riittää, mutta erityisesti lasten paras kaveri on aika itsekäs ja pelaa välillä aika epäreiluilla säännöillä. Kyseinen lapsi on aika riippuvainen lasteni kaveruudesta, mutta käyttää lasteni reiluutta hyväkseen ja pompottaa näitä. Jos lapseni eivät suostu kaikkeen, alkaa valtava puhelin/tekstiviestihaukkuminen. Jos lapseni eivät reagoi siihen tai sanovat, etteivät jaksa kuunnella ja antavat kaverin olla itsekseen, alkaa anteeksipyytely. Lapseni sitten reiluuttaan "unohtavat" asian ja taas sama touhu jatkuu muutaman päivän päästä.
Mun mielestä touhua on aika rankka katsoa enkä voi sietää minkäänlaista epäreiluutta. Sanon sitten aina lapsille, että pitäkää vähän välimatkaa muutama päivä, että kaveri tajuaisi. Tavallaan kai tajuaakin ainakaan, mutta kohta taas jatkuu sama meno. Lapset ovat nyt toisella kymmenellä, mutta sama touhu jatkunut jo vuosia ja mulla alkaa mennä kohta hermot ja on vaikea pitää suutaan kiinni ja olla puuttumatta ärhäkästi. Tiedän, että kaveri on tärkeä munkin lapsille, mutta ei niin tärkeä kuin toisinpäin.
Olen yrittänyt lapsille neuvoa kuinka toimia noissa tilanteissa ja olen neuvonut pitämään puoliaan, mutta aina tulee jotain uutta ketkuilua yllättäen kaverin taholta.
Mun täytyisi ehkä pestä käteni kokonaan lasten kaverisuhteista, mutta on vaikeaa olla puuttumatta, kun kaveri pyörii paljon tässä meillä ja lapset kertovat aina noita tapauksia tai sitten paljastuu muuta kautta jotain. Ei omat lapsenikaan mitään enkeleitä ole, mutta ovat aina olleet reiluja kaverisuhteissaan ja pienestä pitäen kertoneet asiat samoin ja puhuvat paljon. Tuskin kertoisivat tapauksista mulle, jos heillä olisi jotain salattavaa.
Kommentit (29)
niin raukkamaisesti haluat eristää tuon kaverin ja haukut tätä.
Lapset voi mokata monella tapaa, eikä hänen kotonaan ehkä edes tiedetä viesteistä. Etkö sinä haluaisi tietää jos lapsesi tekisi tuollailla?
Vähintäänkin aikuismaista on puututa asiaan rauhallisesti niin, että siitä jutellaan tän kaverin ja hänen vanhempiensa kanssa. Sen voi tehdä reuhaamatta, ihan vain tyyliin "lapseni kännykästä löytyi aika rumia viestejä ja kuulin lapsen puhuessa teidän lapsen kanssa aika hurjaa kielenkäyttöä ja taisi mennä puheet hieman yli, koska meidän lapsi ainakin pahastui tommosesta uhkailuista...mistähän tässä nyt mahtaa olla kyse? Juttelisitko lapsen kanssa, että miten se on nähnyt tän tilanteen?" ja sitten tapaatte ja osapuolet pyytää anteeksi tarvittaessa..
Se toimii loistavasti kasvatuksellisena esimerkkinä kaikille ja lapset näkee, että töppäilyistä jää kiinni, mutta aikuiset auttaa selvittämään ja neuvoo oikean toimintatavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä mielestäni ole kyllä juuri haukkunutkaan häntä. Olen vain yrittänyt opettaa lapsiani toimimaan järkevästi, ettei tuollainen toiminta jatkuisi. Olen kertonut kyllä lapsille, että tiedän kaverin olevan tärkeä heille ja olen korostanut, ettei häntä saa koulussa/kaveriporukassa eristää tai mollata, vaan täytyy kohdella reilusti.
Mun mielestä on kohtuullista odottaa, että kaverisuhteissa toisen huomioonottaminen olisi kaksisuuntaista ja ettei kaverisuhteet perustu uhkailuun, kiristämiseen ja haukkumiseen.
Vanhempia en suoranaisesti haluiaisi sotkea asiaan, kun tiedän koko muun perheen olevan reiluja ja kivoja. Vaikea ottaa asiaa suoraan puheeksi, vaikka olen parista jutusta puhunutkin ehkä hiukan kaunistellen. Itse kyllä haluaisin tietää, jos omat lapseni toimisivat noin, mutta tiedän äidin pahoittavan mielestä kovasti, jos kertoisin suoraan kaiken, mitä tiedän.
ap
niin raukkamaisesti haluat eristää tuon kaverin ja haukut tätä.
Lapset voi mokata monella tapaa, eikä hänen kotonaan ehkä edes tiedetä viesteistä. Etkö sinä haluaisi tietää jos lapsesi tekisi tuollailla?
Vähintäänkin aikuismaista on puututa asiaan rauhallisesti niin, että siitä jutellaan tän kaverin ja hänen vanhempiensa kanssa. Sen voi tehdä reuhaamatta, ihan vain tyyliin "lapseni kännykästä löytyi aika rumia viestejä ja kuulin lapsen puhuessa teidän lapsen kanssa aika hurjaa kielenkäyttöä ja taisi mennä puheet hieman yli, koska meidän lapsi ainakin pahastui tommosesta uhkailuista...mistähän tässä nyt mahtaa olla kyse? Juttelisitko lapsen kanssa, että miten se on nähnyt tän tilanteen?" ja sitten tapaatte ja osapuolet pyytää anteeksi tarvittaessa..
Se toimii loistavasti kasvatuksellisena esimerkkinä kaikille ja lapset näkee, että töppäilyistä jää kiinni, mutta aikuiset auttaa selvittämään ja neuvoo oikean toimintatavan.
koska sain pelkkiä haukkuja. Kaikkea en tässä halunnut kertoakaan, ettei mua syytettäisi kaverin haukkumisesta.
Itse tiedän kuitenkin, että varsinkin vanhempi lapseni on hyvin lojaali ystävälleen eikä varmasti tahallaan satuta tai loukkaa häntä. Mutta hänkin kärsii tilanteesta aika ajoin paljon ja kertoo sitten tilanteita mulle.
ap
jos haluat auttaa kaikkia kolmea lasta. Näytä ne tekstarit ja kysy äidiltä, et mistähän näissä on kyse, nimenomaan kyselemällä, ihmettelemällä et loukkaa tätä äitiäkään ja ajattele sitä palvelusta kaikille osapuolille kun asia tulee päivänvaloon? Konfliktit vähenee taatusti ja paljon.
Onko kyseessä tytöt vai pojat? Eri sukupuolille toimii hieman erilaiset keinot paremmin :)
Osa tulee puhelimessa ja osa jossain chatissä. En saa millään koko tarinaa kerrottua/todistettua. Vaikea ottaa kaikkia juttuja puheeksi. Kuten sanoin, jostain yksittäisestä jutusta olenkin puhunut, mutta en tiedä, ovatko käsitelleet asioita kotona. Kaveri kyllä tajuaa aina jälkikäteen toimintansa ja pyytää anteeksi, mutta selittelee kyllä monia asioita ulkopuolistenkin piikkiin.
Mä olen ajatellut, että jos omani oppisivat puhumaan asiat suorempaan kaverille heti siinä tilanteessa, se voisi auttaa. Toisaalta kaveri on hyvin äkkipikainen ja siinä ei silloin keskustelut auta ennenkuin rauhoittuu.
Mutta ehkä mun täytyy ottaa seuraava tilanne heti tuoreeltaan käsittelyyn vanhempien kanssa, vaikka ei se kyllä helppoa ole.
Ja toisaalta missä määrin kannattaa aikuisten puuttua lasten riitelyyn... Mä ainakin yritän puuttua vähemmän, paitsi silloin jos on jotain vakavampaa tai jonkun turvallisuus kyseessä.
ap
jos haluat auttaa kaikkia kolmea lasta. Näytä ne tekstarit ja kysy äidiltä, et mistähän näissä on kyse, nimenomaan kyselemällä, ihmettelemällä et loukkaa tätä äitiäkään ja ajattele sitä palvelusta kaikille osapuolille kun asia tulee päivänvaloon? Konfliktit vähenee taatusti ja paljon.
Onko kyseessä tytöt vai pojat? Eri sukupuolille toimii hieman erilaiset keinot paremmin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anteeksipyyntö on iso juttu jo, mutta ajattele sen äitiä, jos haluaisit ite tietää moisen omistasi niin eikös ois palvelus tehdä sama tän lapsen äidille ja mieti valmiiksi miten kyselemällä voisit saada selvyyttä ilman et tulee meidän hyvät lapset - sun paha-asetelma. Joskus isommatkin lapset tarvii aikuisten apua antamaan selvittämismallin, vaikka kannatankin omatoimista keskustelua. Joskus vain lapset ei siihen pysty, eiväthän aina aikuisetkaan.
Itse en onneksi ole vielä joutunut näkemään asioita äidin näkökulmasta, mutta todelakin ottaa päähän nämä pikkusiskoni kaverit. Meillä tilanne on siis niinpäin, että siskoni on se kiva ja reilu, joka ei halua loukata, ja on ikävä kyllä saanut kaveripiiriinsä eräät riiviösiskokset. Siskoista molemmat soittelivat kotiimme 5+ kertaa päivässä (pitkittivät puhelut aina yli 20 minuutin pituisiksi), olivat joka kerta pyytämässä siskoani "olemaan", ja kauhea itku ja vinku ja vollotus jos siskoni ei jostain syystä päässyt. Heidän kiristyksensä siis perustuu säälin keräämiseen ja omaan surkeuteen, jolla onnistuvat joka kerta pehmittämään siskoni sydämen. Muistan, kuinka kotona asuessani kuulin monta kertaa siskoni itkevän, kun ei olisi millään halunnut mennä näitten kavereitten kanssa. Kaverit kaiken lisäksi häiritsivät meitä muitakin, leikkelivät verhoista nukenvaatteita, repivät imurin pölypusseja käyttökelvottomiksi, ja kerrankin painoivat kaikki talon huulipunat, koko pituudeltaan, liiskaksi siskoni peilipöytään. Oma äitimme painoi, ja painaa asian villaisella kun "kavereilla on kotona vähän vaikeaa." Tiedetään. Mutta he tekevät meidänkin perheen elämän vaikeaksi.
Ymmärrän, että on tosi, tosi ikävää puhua tähän sävyyn lapsista. Itsehän olen hyvin lapsirakas, mutta oikeasti meinaa laatta lentää joka kerta kun edes ajattelen näitä tyttöjä. Onneksi heitä ei varmaankaan enää tarvitse ikinä nähdä, kun muutin hieman kauemmas. Todella ikävää, kun etenkin lapsista nämä mukavat ja reilut yksilöt ovat niitä "hiirulaisempia", tai muutenvain huonolla tuurilla joutuvat liian dominoivien kavereitten seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret ovat nyt siinä iässä, että näkee, miten millaiset kaverit vaikutti.
Osa jengistä vetää kaljaa ja pinnaa koulusta ja kai sekaan mahtuu pillerit yms. Vähän tuollaisten luonnevikaisten kakaroiden, kuten ap.n tapauksessa, toimin myös niin, että kehoitin lapsia rajoittamaan yhteydenpitoa. Nyt vuosien päästä totean, että oikeassa olin. Tuollainen kiristäjä on ehtinyt pelata pelejään murrosiässä aika rankasti ja hyvinhän sellaiselle ei käynyt.
Esim. eräs kaverini oli sitä mieltä, että ei sitä voi kaverisuhtesiin puuttua. Nyt itkee kun poikansa ysiluokka menee päin persettä ja poika ei tee muuta kuin ajelee mopolla yöt kaupungilla ja muut ajat ottaa kaljaa ja poliisitkin on pari kertaa puuttuneet tekemisiin. Olisi kannattanut puuttua niihin kaverisuhteisiin niin ei olisi tätä ongelmaa. Minä puutuin ja olen kyllä tyytyväinen siihen.
Olen vain yrittänyt opettaa lapsia toimimaan järkevästi niissä tilanteissa. Hänen vanhemmilleen en ole myöskään näytellyt mitään viestejä, mutta olen kyllä kertonut joistain tilanteista syyllistämättä kaveria liikaa. Hänen vanhempansa ovat hyvin tyytyväisiä heidän kaverisuhteestaan molempien lasteni kanssa, eivätkä näe ongelmia. Mutta kaveri saa kyllä vinkumalla kaiken läpi kotonaan. Äitinsä on kiltti, rehti ja hyväluontoinen.
Olen yrittänyt olla puuttumatta, mutta välillä se on todella vaikeaa.
ap