Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut kokee lasten kanssa olon niin stressaavaksi?
20.11.2011 |
Just ajattelin, että ihana sunnuntai edessä yksin lasten kanssa kotona. Vauva puuhaa omiaan, eskarilainen on pihalla kavereiden kanssa, mä luen romaania ja juon kahvia. Mulla on yleensäkin lasten kanssa aina tosi rentoa. Voin hyvin tehdä omiakin juttuja siinä samalla, katsella leffoja yms. Meillä on suht hiljaista ja kaikki ovat hyvällä tuulella.
Kommentit (25)
Miten jotkut kokee lasten kanssa olon niin stressaavaksi?
Onko vika sinussa vai sinun lapsissasi, jos et pysty edes kuvittelemaan miksi joku kokee lasten kanssa stressiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahdesta 4-vuotiaasta lähtee ääntä, eikä niitä voi päästää ulos keskenään puuhailemaan omiaan... Ap:n lapsilla on ikäero sellainen, että varmaan onkin rauhallisempaa. Meilläkin on varmaan muutaman vuoden päästä rauhallista, kun molemmat ovat jossain kavereillaan. Mutta en ajatellut sitten tulla tänne ihmettelemään, että onko jollain oikeesti lasten kanssa kiirettä ja melua :)
On ikätasoaan jäljessä niin tunteissa kuin sosiaalisestikin, lisäksi arvaamaton ja impulssiherkkä, joten ei mitään puhettakaan ulkoilusta ilman vahtivaa aikuisen silmää.
Kaikesta jankkaa, rutiinit pitää olla samanlaiset arkena kuin juhlanakin tai muuten mikään ei onnistu. Nipottaa, nipottaa, nipottaa.
Hermoloman tarpeessa ollaan koko perhe.
että aikansa kutakin.
Minä olen ollut nyt 5 vuotta kotona. Nuorempi lapsi on kolme, vanhempi viisi.
Vielä keväällä tuntui, että nyt lasten kanssa olo on helppoa, kun pojat osaavat vaikka mitä, ja osaavat myös pyöräillä, että meillä ei oo mitenkään pienet kuviot tässä kotinurkissa. Mutta silti "pelkkä" kotona olo stressaa. En ole mikään älykkö, mutta mulle alkaa riittää nyt tämä jatkuva saman toisto, riitelyn kuunteleminen, ruokalistan laatiminen, jatkuva sotku kotona, pelko, etten saa koskaan koulutustani vastaavaa työtä tältä paikkakunnalta (miehellä vakityö, eli sit molemmille pitäis löytyä uusi työ jos muutetaan)... Mulla on omaa aikaa ihan tarpeeksi, mies puuhaa lasten kanssa paljon jne. Lapseni ovat myös terveitä, joten ei pitäisi olla valittamista, mutta silti haluaisin töihin. Yleensä päivät ovat nytkin mukavia, ja surettaisi viedä poikia hoitoon, mutta ne päivät jotka koen stressaaviksi ja rankoiksi ovat sitä niin paljon! Haluaisin tehdä osa-aikaista työtä, jotta minulla olisi myös palkkatyö.
hiljaisuudessa.
Meidän päivät ei kylläkään ole tuollaisia, sillä meidän lapset ei ole vain hiljaa, vaan ne myös leikkii.