innolla ja rakkaudella odotin toista lastani ja ..

ja puet ja harjaat hiukset ja juot kahvisi tai kohta et jaksa olla rakastava vanhempi myöhemminkään. Se on oikeasti tärkeää ja tarvitset kaiken mahdollisen avun mitä voit saada.



Meillä oli myös kakkonen todella vatsakipuinen, käytiin vyöhyketerapiassa mutta se ei auttanut pidemmän päälle, imetys loppui 3kk jälkeen eikä sekään auttanut. Apteekin maidot ei kelvanneet vauvalle mitkään. Aikanaan se huuto kumminkin loppui (ehkä noin puolen vuoden jälkeen), nyt jo vuoden ikäinen pirteä lapsi, ja nukkuu yötkin suunnilleen heräämättä ellei ole sairas.



Sain joskus sukulaisilta apua lasten hoidossa ja otin kaiken avun vastaan. Muuten en varmaan olis itse jaksanut. Myös kantoliinaa opettelin käyttämään, siitä oli välillä apua ja vauva myös nukkui siinä päiväunia. Joten oman kokemuksen kautta voin suositella näitä ohjeita mitä oletkin jo saanut. Voimia sinulle, kyllä se ajan kanssa helpottaa!

Seiskalla oli hyviä ehdotuksia, kannattaa kokeilla.



Mulla on kolmesta lapsesta yksi ollut haastava vauva, vaikkei sentään ihan tuollainen. Kuitenkin huusi kurkku suorana mm perhekerhoissa ja kyläpaikoissa missä käytiin lähinnä siksi että isosisarus saisi kavereita ja tekemistä. Tosi avuttomaksi tunsi itsensä ja kaikki tekemiset sai yrittää ajoittaa niihin hetkiin milloin vauva oli hiljaa tai edes vähän rauhallisempi. Mulla oli kanssa silloin useampia kaverista kotona lastensa kanssa ja olin haaveillut yhteisistä, rennoista tapaamisista muttei se ihan niin mennytkään.



Mitään allergioita ei löytynyt, itse epäilin refluksia mutta neuvola ja lastenlääkäri ei siihen uskoneet. Myöhemmin löytyi diagnoosi minkä uskotaan olleen taustalla jo noissa vauva-ajan ongelmissa.



Älä välitä ilkeilijöistä. Tottahan nyt äidin kuuluu päivän aikana saada puettua, hiukset harjattua ja jotain syötävää vatsaansa ja tietty sille isommalle lapselle kanssa.

tai ainakin kohtuullista työpäivää niin kauan että vauvan tilanne helpottuu? Meillä kolmas vauva oli kans huutaja, ja sovittiin että mies ei ole iltaisin töissä (yrittäjä). Koin kertakaikkiaan liian haastavaksi ja epäreiluksi isompia kohtaan sen, että iltatoimien ajan mun kaikki aika menee vain huutavan vauvan kanniskeluun ja toiset saa pärjätä omin nokkinensa. Kun vauvan iltaitkut loppui, palattiin vanhaan rytmiin eli mies oli välillä myös iltoja töissä.

Meillä kauan odotettu esikoinen oli yhtä haastava joten tiedän tunteesi. Meillä maitoallergiaa ei edes tunnistettu aikoinaan joten lähes vuoden ikäiseksi asti oli tuota huutoa ja kitinää. Kun alkoi huutamaan ei huutoon todella auttanut muu kuin antaa huutaa (siis yleensä sylissä kumminkin), jos olisi jaksanut päivät pääksytysten kävellä edeskahtaalle tyttö olkapäällä niin olisi ehkä vähän auttanut.



Uloskaan ei päässyt rattailla kuin pari kertaa ensimmäiseen 3kk:een, huuto alkoi heti kun laitettiin rattaisiin. Kyllä välillä tuntui että järki lähtee, mutta eihän se vauvan syy ollut. Perhetyöntekijöitä ei oikein ollut saatavilla kun oli loma-aika silloin pahimpana jaksona joten sitten palkattiin MLL:sta muutaman kerran henkilö lastenhoitoavuksi jotta itse pääsin vähän tuultumaan. Lapsen vaivoihin auttoi parhaiten vyöhyketerapia. Ei vienyt vaivoja kokonaan mutta auttoi kumminkin.



Nykyään lapsi on aivan mahtava 3-vuotias, joskin haastava temperamentiltaan. Voin sanoa että kun siihen vuoden ikään tuon tytön sain niin alkoi elämä voittaa, mutta vähän on jäänyt traumoja: jos syntyisi toinen yhtä vaivainen miten jaksaisin? Sen verran voin kumminkin lohduttaa että kyllä se siitä helpottaa vaikka nyt tuntuukin epätoivoiselta.

Toivottavasti kohta helpottaa, kun vauva kasvaa.

Toinen lapseni on ollut haastava (ei kylläkään yhtä haastava kuin sinun) ja ekat kuukaudet oli jotenkin tosi rankkoja. Esikoinen oli niin helppo, etten tiennyt tuollaisia vauvoja olevan olemassakaan, jotka vie kirjaimellisesti kaikki mehut.



Mut kun lapsi täytti puoli vuotta, kaikki jotenkin helpottui. Hänestä tuli vain ihan normaali, tosin voimakastahtoinen lapsi. Aina kun tuntuu, että voisin hiukan levähtää jos vain lapsilta voisin, muistelen noita ensimmäisiä rankkoja kuukausia. Tunnen silloin syvää kiitollisuutta siitä, että ne ovat ohitse, ja tarkastan että onhan jokainen e-pilleri nyt varmasti otettu ajallaan. ;)