Sanoiko äitisi koskaan, että sinusta ei tule kunnon ihmistä?
Kommentit (8)
Eikä heidän silmissään varmaan tullutkaan: olen sairaanhoitaja
äiti aina kannustaa ja uskoo minuun, ihan sydämeen sattuu lukea näitä ed. juttuja
Minusta on tullut ihan tavallinen suomalainen. Jos "kunnon" tarkoittaa sitä että ei tee rikollisia tekoja ja elättää itsensä ja perheensä ja kunnioittaa muita, niin kyllä mä olen ihan kunnon ihminen. Epäilen kyllä vahvasti että äitini mittapuulla "kunnon" tarkoittaa lähinnä rikasta henkilöä joka on kerännyt suuren materiaalisen omaisuuden. :=DD
Ja silloin se tuntui pahalta. Nykyään aikusena ymmärrän, että äidit on ihmisiä ja äiditkin voivat menettää hermonsa ja sanoa pahasti.
Mutta sanoi parin hävityn salibanyottelun jälkeen "et saanut palloja kiinni". (olin maalivahti)
"Lunttasitko?" kun sain Ruotsin kokeesta ysin kahdeksannella luokalla.
Ja monia, monia muita vastaavia kommentteja.
Luja usko, luottamus ja kannustus. Ihanaa.
jne tosi loukkaavaa.
Nyt äitini on masentunut, eronnut ja varaton. Itse olen menestyvä juristi, asun Hgissä kantakaupungissa kauniissa omistusasunnossa. Todella surullinen mieli on, vanhemmat eivät pysty/ pystyneet tukemaan tai kannustamaan edes henkisesti.
En ole ap mutta näitä lukiessani tulee mieleeni lisä-/jatkokysymys: oletteko äiteihinne yhteydessä vai välit poikki tms?
Itse olen kuullut joskus vastaavia kommentteja ja kyllä ne ovat syvälle sattuneet. Ollaan ns virallisesti ok väleissä mutta hankalaa on minun ajatella jotenkin positiivisesti äidistä ja ylläpitää muka hyviä välejä. Keskustella aiheesta ei voi sillä kiistää kaiken..
äitini vihaa minua kuin ruttoa, ja on sanonut sen monta kertaa. esim että en ole koskaan hänelle mitään positiivista tuottanut (jolloin ihmettelin, että eikö lapsenlapsetkaan merkitse mitään) ja että olen täysi luuseri ja huora ja vaikka mitä. sairasta häneltä, sairas ihminen. minusta tuli korkeakoulutettu ja kansainvälinen, nyt elelen melkoisen mukavaa elämää upeissa puitteissa. hän ei pidä yhteyttä.
osin olen päässyt yli, osin en.