mikä mussa on vikana

Normaalisti olen tosi tyytyväinen ja onnellinen, mutta jos joudun viettämään yli vuorokauden 3 vuotiaan lapseni kanssa kahdestaan niin mä ahdistun ja muutun kärttyiseksi. Eli esim. nyt kun mies on työmatkalla ja lapsella flunssa, joten olemme olleet koko päivän sillä kahdestaan. Iltapäivästä olis jo tosi lyhyt pinna laskin miltei minuutteja, et saan lapsen nukkumaan. Arki-iltasin meillä on ollut tosi ihanaa, vaikka ollaan oltu koko viikko kahdestaan. Tämä kokonainen päivä, kun jouduttiin jäämään kotiin oli taas jotenkin liikaa. Näin on käynyt joskus ennenkin, ei eikä vielä yhdestä päivästä, mutta parista kuitenkin, jos on tullut jotenkin eristetty olo. Eikä miehen tarvitse olla kuin toisessa huoneessa kotosalla tai nähdään edes jossain välissä kavereita, niin kaikki on taas hyvin. Onko muilla vastaavaa? Mirva johtuu? Ihan kamalaa, kun kuitenkin rakastan karvani ja haluan kyllä viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä.