Lue keskustelun säännöt.
5-vuotias kotihoidossa. Kärsiikö liikaa? :(
17.11.2011 |
Olen kotona 2 ja kohta 6v. lasteni kanssa. Haluan hoitaa nuorimman kotona kolmevuotiaaksi ja näin ollen myös vanhempi on kotona eskarivuoteen saakka.
Tämä on hyvä ratkaisu pienemmälle mutta välillä minua arveluttaa kärsiikö isompi kovasti. Hän on erittäin sosiaalinen ja aktiivinen lapsi ja nauttii kaikesta tekemisestä. Tuntuu että viimeisen vuoden aikana hänen käytös alkanut huonontumaan ja tullut aggressiivisemmaksi muita lapsia kohtaan ym. Näitä tapahtuu siis kun ollaan puistoissa tai kylässä. Hermostuu muihin todella helposti. Usein huomaan että pitää ääntä todella korottaa ennen kuin tottelee jne.
Hän käy kerhossa mutta on siellä vanhin ja ikäseuraa ei oikein löydy. Sieltä ei koskaan ole kuitenkaan tullut palautetta huonosta käytöksestä. tms.Menee sinne mielellään.
Pelkään että lapseni on turhautunut kotona olemiseen ja seuran puutteeseen. Puistoissakin on lähinnä pieniä lapsia.En voi myöskään laittaa häntä päiväkotiin sillä talous ei anna myöden.
Tämä on hyvä ratkaisu pienelle mutta kärsiikö isompi kotona olosta? Vai oireileeko jotain muuta?
Lisäksi meillä on kotona hoitolapsia,joista hän ei pidä. Kokee että minulla ei ole aikaa hänelle ja se monesti pitäkin paikkansa. Olen myös iltaisin todella väsynyt työpäivän jälkeen. Pelkään että hänelle jää näistä kotivuosista huonot muistot.Halusin tarjota lapsille mahdollisuuden rauhalliseen kotona oloon kun ovat pieniä. Isompi oli päiväkodissa ennen sisaren syntymää ja viihtyi hyvin. Onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Kommentit (18)
tärkein ajatukseni oli, että uskon lapsesi ennenkaikkea kaipaavan sinun jakamatonta huomiotasi.
Ymmärrän väsymyksesi iltaisin todella hyvin.
Mutta pystyisitkö järjestämään esim joka toinen viikonloppu ihan kahdenkeskistä aikaa vanhemman tyttäresi kanssa, esin käyden kahdestaan uimahallissa tai missä vaan kivassa paikassa? Uskon että kumpikin saisitte hyvän olon tunnetta kahdestaan olosta ilman häiriötekijöitä. Tyttäresi mustasukkaisuus varmasti vähentyisi/ loppuisi kokonaan
Ja olisiko mitään ilmaista päivätoimintaa paikkakunnallanne missä samanikäsiä muutakuin se kerho?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eskariin asti, sitten kävi koulussa vain eskaritunnit ja haettiin puoliltapäivin kotiin. Hyvin ovat molemmat viihtyneet kotihoidossa, meillä on myös 3v sisarus ja hoitolapsia. 5v käy joka päivä meidän kanssa kerran tai kaksi puistossa josta löytyy lähes aina muitakin samanikäisiä, hänellä on oma harrastus kerran viikossa ja käymme myös kerhossa yhdessä kerran viikossa. Hänellä on myös oman ikäisiä ystäviä joiden kanssa leikkii viikottain meillä tai heillä. Ei tunnu olevan tekemisen puutetta..niin ja ei meidänkään 5v aina hoitolapsia jaksaisi mutta toisaalta kuitenkin pitää pienemmistään ja on ylpeä ison tytön roolistaan, hän saa vanhinpana kattaa pöydän, jakaa askartelutarvikkeita, auttaa palapeleissä jne.
Hänellä on harrastuksia 3 kertaa viikossa kerhon ohessa ja ne tulevatkin todella tarpeeseen. Olen myös ottanut hänen kanssa kahdenkeskistä aikaa ja se on ollut todella ihanaa molemmille. :)
Päiväuniaikaan teemme välillä askarteluja ym. mutta liian usein tuntuu että aika menee siivoamiseen tai siihen että tarvitsee hetken hengähdyksen sohvalla.
Lapset menevät nukkumaan pääosin samaan aikaan.Ja haluan myös illalla ns.omaa aikaa ja aikaa miehen kanssa.
Tuntuu että tekee niin tai näin niin aina on jonkun takia huono omatunto. Kaipa se kuuluu tähän äitiyteen.
Totta varmasti myös tuo ikään kuuluva uhma vaihe. Toivottavasti menee ohi.
juuri pikkukodin askareissa jne. mutta välillä mietin onko juuri se hänelle raskasta kun joutuu olemaan se iso aina.Se joka joustaa ja ymmärtää. Vaikka toki mielellään auttaa ja on ylpeä siitä.
On myös todella suojelevainen pikkusiskoa kohtaan. Jos toinen hoitolapsista ottaa vaikka lelun kädestä on heti puolustamassa. Hoitolapset ovat 3 ja 4v.
Meillä ei päiväsaikaan valitettavasti ole muita leikkikavereita sillä kaikki tutut ovat päiväkodissa.Ja kuten mainitsin puistossa ei myöskään.
Toivoin että 4v. hoitolapsesta olisi ollut seuraa mutta heillä on aivan eri kiinnostuksen kohteet ja kemiat ei oikein kohtaa muutenkaan.
kuvio sulla ap.
Hoitolapset ovat liikaa. Miksi pidät heitä, jos haluat kuitenkin hoitaa lapsesi vain kolmevuotiaaksi kotona.
Kannattaisi miettiä nyt mikä olisi tuolle viisivuotiaalle hyväksi. Äidin seura ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuvio sulla ap.
Hoitolapset ovat liikaa. Miksi pidät heitä, jos haluat kuitenkin hoitaa lapsesi vain kolmevuotiaaksi kotona.
Kannattaisi miettiä nyt mikä olisi tuolle viisivuotiaalle hyväksi. Äidin seura ainakin.
Taitaa ap olla pph, joten pakko ne työt on tehdä.
Huomiota ja nimenomaan jakamatonta huomiota ne lapset tarvitsevat. Jos sitä saavat, niin hoitaminen kotona on aikalailla leppoisaa.
On täysin huuhaata että pitäisi olla hoitopaikoissa sosiaalisten suhteiden tms. takia. Omat 3 lastani olen hoitanut kotona, eikä kukaan heistä ole ollut päivääkään hoitopaikassa. Kaksi on ikuista eikä ole ollut pienintäkään murrosikää uhmineen. Lisäksi mielellään esittelevät vanhempansa kavereilleen.
En kadu ratkaisuani.
T. Onnellinen isi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin se lapsi 30v sitten. Äiti kotona kolme lasta ja meillä hoitolapsia. Äiti oli tosi aktiivinen pph. Meillä askarreltiin, leivottiin ja retkeiltiin. En myöskään kokenut jääväni vaille huomiota. Olin vaan sosiaalinen ja aktiivinen lapsi. Olin ikionnellinen kun pääsin vihdoin eskariin, jossa oli paljon kavereita ja tehtiin kaikkea kivaa.
Oma 5v jäi kolmeksi päiväksi viikossa hoitoon, kun jäin vauvan kanssa kotiin, sillä on luonteeltan hyvin samalainen kuin minä.
Meillä kaksi vanhinta eivät olleet lainkaan hoidossa vaan aloittivat eskarin kotihoidosta suoraan. Toki heillä oli seuraa toisistaan kun ikäeroa oli vain reilu vuosi ja leikit sopi hyvin yhteen. Yhrään en kadu tätä että olivat kotona vaikka ehkä viimeisen vuoden aikana kumpikin olisi selvästi kaivannut enemmän menoa ja meininkiä mitä kerta viikossa kerhoilua. Toisaalta kumpikin tykkäsi kovasti eskarista alussa mutta jonkun ajan kuluttua alkoi pyynnöt saada jäädä välillä kotiin leikkimään eskarin sijaan.
Eikös lapsilla ole muuten usein tuossa 5-6 v iässä jonkinlainen hankala aika. Ainakin meillä on ollut ja monilla tutuillakin.
Onko harrastuksesta tullut tuttuja joilla voisi kyläillä tai pyytää teille kyläilemään esim vierailu edes kerran viikossa ?
Kannattaa tsempata esikoisen kanssa kotona niin että antaa hänelle uusia entistä vaativampia kotitöitä tehtäväksi tai leluja joissa on riittävästi haastetta jne. Tietty ei liika pahoja vaan sellaisia joissa on onnistumisen mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti neiti tästä selviää ja mun pitää vaan koittaa antaa sille niin paljon aikaa kun pystyn. Tilanne helpottuu onneks joulun jälkeen kun toinen hoitolapsi lähtee päiväkotiin. Olen päättänyt että keväällä pidän vain tämän toisen hoitolapsen vaikka tulijoita olis. Se ehkä vähän helpottaa ja syksyllä alkaa sitten uudet kuviot ja eskari.:) Tämä päiväkotiin menijä on ollut vielä ns. erityislapsi joten haastetta todella riittänyt...
"kuuluukin" olla tollainen ns. uhmakausi. Yksi ikävaihe, jonka suurin osa lapsista käy läpi. Toisilta se voi toki jäädä väliin, mutta harvinaisempaa niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli viime vuonna aivan samanlaista silloisen 5-vuotiaan kanssa. Kerhossa kävi kolme kertaa viikossa ja siellä oli kavereita ja kaikki meni hyvin, mutta kotipäivät olivat ihan kamalia äidin ja 1½-vuotiaan pikkusiskon kanssa. Tai sisällä vielä hommat sujuivat jotenkin, mutta puistoilu oli aivan mahdotonta, kun ei ollut ikäistä seuraa ja poika sitten vain kiusasi pienempiään.
Nyt kun eskari alkoi tänä syksynä on tilanne helpottanut, vaikka kyllä noita kiukkuja vieläkin toisinaan tulee muttei niin paljon kuin viime vuonna. Ja meillä hoitolapset ovat aloittaneet vasta tänä syksynä, eli viime vuonna olin vielä hoitovapaalla vain omieni kanssa.
Paljon pystyy vaikuttamaan juuri sillä, että antaa mahdollisimman paljon sitä yksilöllistä huomiota ja aikaa ilman muita lapsia. Muistan kuinka välillä oli aivan epätoivoinen olo itsellä, kun 5-vuotias tuntui vaativan täydellisen huomion 24/7, mikä ei tietenkään ole mahdollista tai edes tarkoituksen mukaistakaan tuon ikäisellä, kun perheessä on muitakin lapsia.
Ap:lle kovasti jaksamista haastavassa tilanteessa! Kyllä se ajan myötä onneksi kuitenkin helpottaa :)
Tuli oikeasti parempi olo ja tuntuu ettei ehkä ole ihan ainoa jolla on tällaista. :)
Mietin aluks kannattaako tänne edes kirjoittaa kun yleensä saa vaan pahemman mielen mutta toisin kävi tällä kertaa. :)
Ihanaa joulunodotusta kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käytös on ihan ymmärrettävää. Pikkusisarus syntyi, jäi pois päiväkodista ja kotiin tuli vieraita lapsia, jotka vievät MINUN äitini aikaa ja toinen lapsista vielä käyttäytyy vaikeasti (jos ymmärsin oikein). Tuskinpa lapsi nyt rikki menee, jos koti on kuitenkin ok ja vanhemmat rakastavia, mutta voin ehkä ymmärtää lapsen logiikkaa.
Eskariin saakka ja sittenkin olleet siellä eskarissa vaan sen 4t/pvä. Minulla ei ole hoitolapsia eli on ollut vapaus tehdä mitä haluan. Joka viikko on kyläilty jonkun kaverin luona jolla myös lapsia, n. kerran viikossa puistoillaan. 2krt/vko ovat olleet kaksi tuntia kerhossa. Mekin olemme hankkineet muutamia harrastuksia että olisi enemmän "ohjelmaa", mutta ihan ok nämä päivät menevät. Joskus on tylsiä päiviä kun ei mitään tekemistä mutta sitten yritetään keksiä jotain kotosalla.
päiväkodissa ei opi sosiaalisia taitoja, koska siellä on liikaa ihmisiä yhdessä ryhmässä. Lisäksi 5-vuotiailla on sellainen "pikku-uhma" tms. "taantumisvaihe", josta voi olla kyse.
Itse olen luokanopettaja ja joskus (harvoin) ekaluokalle tulee lapsia, joilla ei ole takana päiväkotivuosia, korkeintaan esikoulua 4h/pvä. Itse olen huomannut, että käytös eroaa kyllä, mutta positiivisesti. Todella harvoin kantelevat, osaavat keskittyä omiin juttuihin paremmin ja lisäksi keksivät helposti tekemistä itse eli tietyllä tavalla ovat itseohjautuvia. "laitostuminen" alkaa valitettavasti kyllä näkyä muutaman kouluvuoden jälkeen, vaikka mitä yrittäisi tehdä.
ja tullut siihen tulokseen, että lapset aloittavat hoidon kun nuorempi on 2v. ja vanhempi 4v. Meillä tämä vanhempi on hitaasti lämpiävää sorttia, ja uskon, että tarvitsee aikaa sopeutuakseen porukassa touhuamiseen ennen eskaria...
Kaksikin tai jopa kolme harrastusta saattaisi olla juuri niitä asioita, jotka saisivat isomman tuntemaan olevansa erityinen, kun saa harrastaa ja tehdä omia juttuja. Meidän 5v harrastaa tanssia ja muskaria arkisin ja koripalloa viikonloppuisin ja nauttii kovasti harrastuksistaan.
LIsäksi voit antaa hänelle sitä omaa aikaa, kun pienemmät nukkuvat päiväunia ja esim. iltaisin, jos pienempi menee aikaisemmin nukkumaan (näin meillä). Saatamme lukea satuja tai askarrella esim. näin joulun alla joulukortteja. Isänsä taas pelaa esikoisen kanssa wiitä. :)
Meidän 5 v:llä on jokin uhmavaihe myös käynnissä. Ärisee ja irvistelee ja on jopa ruvennut tönimään pienempäänsä. Nyrkeillä huitoo, vaikka ei lyökään. Kuuluisiko ikävaiheeseen?