Puolisoni haluaa toisen lapsen, minua arveluttaa

Mikä kiire? Odotelkaa rauhassa että esikoinen kasvaa, omatoimistuu jne.

Meillä esikoinen on 7 v ja kuopus 3 v. Eli 4 v ikäero. Oltais haluttu pienempi ikäero, mutta kaksi raskautta ennen kuopusta meni kesken ja vauvan alkuun saamisessa meni aikaa.



Olen itse asiassa ihan tyytyväinen. Isompi jo omatoimisempi, helpompi selittää asioita. Toki huomiota myös tarvitsi osakseen.



Meillä esikoinen valvotti ekat reilu 2 vuotta. Teki ihan hyvää että sai vähäksi aikaa itselleen normaalin yörytmin ja levättyä :D

olen jo 35, joten ikä saattaa myöhemmin tulla vastaa. tosin tämä esikoinen sai helposti alkunsa.

Puoliso halusi lapsen. Minä epäröin. Ymmärsin toki puolison kannan. Pohdin asiaa todella pitkään. Lopulta päätin, että samapa tuo.

Erona se, että minulla oli lapsia ennestään ja puolisolla ei.

Nyt kaikkien vuosien jälkeen olen miljoonat kerrat ajatellut, että olisinpa pitänyt pääni ja jättänyt tekemättä sitä yhtä.

Meillä on erittäin vaikea ja haastava erityislapsi. Tiedän, että kylmästi ajateltu ja osin itsekkäästi.

Jos oikeasti epäilet omaa jaksamista ja epäröit niin ei silloin olla valmiita tekemään päätöstä. Eli ei ole sen lapsen aika.

Sitten kuitenkin suostuin mieheni ehdotuksiin. Saimme tyttökaksoset :) Hetkeäkään en ole katunut, mutta kyllä oikeasti välillä mietin, miten ihanaa olisi vain yhden kanssa, millaista olisi nukkua yöt heräämättä jne.

Ekaksi tulee mieleen että esikoisesi on heräillyt allergioiden tai refluksin takia tai jonkun muun fyysisen vaivan takia ja näin ei välttämättä olisi seutaavan kanssa. Toisaalta allergia elämää paljon seuranneena usein pienellä ikäerolla hommattuna toinen lapsi on paljon vaikeammin allerginen. Liekö syynä että äiti ei ole vielä täysin palautunut edellisestä raskaudesta riittävästi.



Meillä kolmas lapsi vähän samalla tavalla kuin teillä mietitään nyt toista. Mies sai tahtonsa läpi. Onneksi kolmas oli todella helppo vauva verrattuna edellisiin. Ja olen onnellinen että saatiin kuitenkin tämäkin lapsi vaikka toisen jäljiltä olin todella poikki. Onneksi mies kantoi osansa vastuusta ja oli kolmannen vauva-aikana paitsi isäkuukaudella niin myös pitkällä vuorotteluvapaalla. Se auttoi paljon minua jaksamisessa.



Kannattaa oikeasti miettiä jaksamista ja löytää tavat varautua etukäteen. Voiko mies pitää vuorotteluvapaata tai muuta vastaavaa. Haluaako mummot tai joku muu tarvittaessa auttaa isomman hoidossa jne. Ja kannattaa jutella ihan konkreettisesti asioista eikä tyytyä mieheltä epämääräiseen joo kyllä minä autan juttuihin. Vaan ihan kysyä mitä mies sitten voisi tehdä jos toinen vauva on yhtä vaativa kuin ensimmäinen ? Voiko pitää vapaita ja hoitaa lapsia, onko valmis luopumaan harrastuksistaan hetkeksi jne.



Ja turha on kenenkään tulla kitisemään että minulla on ollut 10 vauvaa ja hoidin kaikki ongelmitta ja väsymättä jne. Ihmiset ja tilanteet on erilaisia ja minusta ap miettii tosi järkevästi tilannetta.



Tsemppiä mietintään ja päätöksen tekoon.

Tuossa iässä puolikin vuotta tekee ihmeitä. Jos olet aivan loppu, uusi raskaus tarkoitta sitä, että sinun pitää jaksaa samaa vielä pari vuotta putkeen. Jos saisit hieman helpomman, edes lyhyenkin, pätkän väliin, niin kummasti jaksaa taas. Nimim. lapsilla kolmen vuoden ikäero

Kai sitä toista ole pakko heti perään alkaa yrittämään, jos on ollut niin raskasta esikoisen kanssa.

Meillä on ollut suht helppo esikoinen joten uskalsin alkaa yrittämään toista lasta kun hän oli vähän päälle vuoden. Raskautuminen kesti puoli vuotta ja ikäeroa lapsille tuli vähän yli 2vuotta. Jännitin kyllä etukäteen että miten sitä jaksaa, mutta ihan hyvin on mennyt kahden kanssa, nyt kun vauvan iltaitkukausi on ohi ja hän on 4kk. Tokan lapsen kanssa sitä on itse paljon rennompi eikä stressaa turhista. Imetyskin on onnistunut ihanasti.

Jos sunulla ei vielä ikä ole esteenä, niin ehkei kannata tehdä toista ihan perään. Mutta luulen että kahden kanssa ei ole paljon sen pahempaa kuin yhdenkään...