Mies sanoi eilen että olemme lapsen kanssa pilanneet hänen elämånsä.

Miehesi voi olla masentunut. Jos hänen elämänsä on hänen mielestään pilalla, hän saattaa tarvita lääkärin hoitoa. Sovi miehesi tai vain itsesi kanssa, miten kauan katselet tilannetta ennen kuin päätät mitään. Vähintään puoli vuotta.

soitaneet ja huopaneet tämän eroasian kanssa varmaan jo vuoden ajan ja vielä puoli vuotta tähän päälle tuntuu minusta aivan liian pitkältä ajalta. Siis minun oman pääni takia...

Sanoisin vaan, et ole hyvä ja lähde hakemaan parempaa elämää.



En kenessäkään väkisin roikkuisi.

Miten voi sanoa että lapsi (siis isäksi tulo) PILAA elämän? Useimmille kun tuo on se elämän paras asia.

että itse kylläkin aikanaan kosi kolmesti ennenkuin suostuin. Eli oma vika. :=DD

No, sanoin siihen, että pilaajista pääset ja heitin sille kassin käteen ja käskin koota kamat ja marssia ulos. Se oli mun eropäätös enkä ole koskaan katunut. Eksä sen sijaan kulutti puoli vuotta vonkaamalla takaisin. Elämäni viisain päätös oli olla jatkamatta suhdetta. Eksä löysi uuden puolison ja kuluttaa nyt aikaansa riitelemällä nyksänsä kanssa ja huutamalla sille, et se on pilannut hänen elämänsä.

Hohhoijaa.

Sanoisin vaan, et ole hyvä ja lähde hakemaan parempaa elämää.

En kenessäkään väkisin roikkuisi.

kyllä minä sen ymmärrän että sanoo puolisolleen että hän on pilannut elämän. Mutta se, että syyttää viatonta lasta siitä niin osoittaa että päässä on vikaa. Heti ulos, hyi hyi.

omasta kokemuksesta sanon et mun mies kirjaimellisesti SEKOSI, eikä siis onnesta, kun lapsi tuli.

Kaikki asiat päin persettä, firma nurin ja kaverilla mielenterveysongelmia ja nyt lääkitys päällä..

Että silleen.

Et kait sit jonkun mielestä elämä on pilalla lapsen tultua.

erona se että lapsia on kolme. On kuulemma liian arkista, on stressiä (hänellä), minä joka hoidan kodin ja lapset yksin oman työni lisäksi olen niin väsynyt kuuntelemaan aikuisen miehen valitusta. Meillä asiaa on vatvottu jo muutama vuosi ja nyt on ero vireillä minun tahdostani, kun ei tämä ole miksikään muuttunut.



Eikä tavallinen aikuinen nainen kenenkään elämää pilaa, kyllä vika on miehen korvien välissä, vääränlaisissa odotuksissa ym.



Tsemppiä Ap, tiedän kuinka pahalta ja epäoikeudenmukaiselta tuo tuntuu.

Vanhemmuus toki ei, mutta järjestelykysymys sekin toki on. Tuskin lapsi kaipaa sellaista vanhempaa, joka kokee lapsen pilanneen elämänsä.

Sanoisin vaan, et ole hyvä ja lähde hakemaan parempaa elämää. En kenessäkään väkisin roikkuisi.

kyllä minä sen ymmärrän että sanoo puolisolleen että hän on pilannut elämän. Mutta se, että syyttää viatonta lasta siitä niin osoittaa että päässä on vikaa. Heti ulos, hyi hyi.

On raukkamaista syyttää toista sitä, ettei oma elämä mene niinkuin elokuvissa. Vapaa maa, kukaan ei pakota perheelliseksi ja avioliitostakin pääsee pois, jos haluaa. Lapset tietysti on, mutta niistäkin selviää rahalla, jos sitä haluaa.

Poikkeutapauksilla tarkoitan tietysti jotain rikolliseen kuvioon sekoittamista, lähipiirin tappoja, väkivaltaa jne. En sitä, että mennään naimisiin ja sitten huomataan, ettei tää ookaan kivaa.

yli viisi vuotta ollaan oltu yhdessä ja meillä 2v tyttö. Ollaan toistemme "ensimmäiset" ja ja miehellä siis jäänyt tämä rillutteluvaihe elämästä pois. (Yhden yön suhteet yms.) Kai hän nyt kaipaa sitä menetettyä nuoruuttaan kun tajuaa polkiaisseensa paskaan...

Ensin pitää saada ajattelu selkeäksi. Tuohan on täsmälleen samaa logiikkaa kuin itsemurhaajilla: ollaan valmiita mihin tahansa, että oma paha olo loppuisi ja luullaan, että iso ratkaisu auttaa. Voi olla, että auttaa, voi olla, että ei.



Tarvitset ap ammattiapua. Ihan muutamakin kerta rauhallisen ulkopuolisen kanssa juttelua voi suoristaa aivojasi ihmeesti.

Ensin pitää saada ajattelu selkeäksi. Tuohan on täsmälleen samaa logiikkaa kuin itsemurhaajilla: ollaan valmiita mihin tahansa, että oma paha olo loppuisi ja luullaan, että iso ratkaisu auttaa. Voi olla, että auttaa, voi olla, että ei.

Tarvitset ap ammattiapua. Ihan muutamakin kerta rauhallisen ulkopuolisen kanssa juttelua voi suoristaa aivojasi ihmeesti.

Pitää varmaan varata aika neuvolaan ja keskustella siellä asiasata (tyttären 2v neuvola aika pitä- varata kuummiskin.)

t.ap

Eropäätöksen tekee yleensä nainen, joka on ennen eroa hoitanut työnsä lisäksi kaikki kotityöt ja huolehtinut enemmän tai vähemmän yksin lapsesta/lapsista.



Unohda se suurempi lapsi, jota jotkut kutsuisivat vitsikkäästi mieheksi, ja vaihda maisemaa.



JSSAP!

Ensin pitää saada ajattelu selkeäksi. Tuohan on täsmälleen samaa logiikkaa kuin itsemurhaajilla: ollaan valmiita mihin tahansa, että oma paha olo loppuisi ja luullaan, että iso ratkaisu auttaa. Voi olla, että auttaa, voi olla, että ei.

se taatusti auttaa... Ainakin sitä itsensä tappavaa.

Mutta minusta vaikuttaa, että ap:n miehellä on jonkinlainen kriisi. Siinä juttelu ammattilaisen kanssa voisi olla hyvä idea. Ihan vain, että saisi vähän näkökulmia, jos oman vaimon puhe menee läpi korvien.

Voin kuvitella, että 27-vuotiaalle vaimo ja lapsi voi olla pallo jalassa, jos on sen tyylinen ihminen, että painottaaa kivaa, kavereita ja jännitystä. Sitä ei kukaan tiedä, olisiko elämä sinkkuna oikesti sellaista, vai tylsää ja yksinäistä, huonoa ruokaa ja käteen vetämistä ;)

Ratkaisuja on tietysti monta, joista paras olisi saada mies ymmärtämään, että on hommassa vapaaehtoiisesti ja sitä kautta sitoutumaan. Tai ratkaisu on ero, väliaikainen tai lopulinen. Tai tämä kitkuttelu.

Noin 4.5 vuotta sitten. Mies teki loppujen lopuksi sitten itse ratkaisunsa ja lähti toisen naisen matkaan.

Itse olen jo asiasta yli päässyt vaikka koville otti mutta en olisi halunnut elää elämääni sellaisen kanssa joka kokee että olen lapsien kanssa pilannut hänen elämänsä. En vaikka hän "parantuisi", tuo lause ja kommentti kalvaisi minua aina.

Ensin pitää saada ajattelu selkeäksi. Tuohan on täsmälleen samaa logiikkaa kuin itsemurhaajilla: ollaan valmiita mihin tahansa, että oma paha olo loppuisi ja luullaan, että iso ratkaisu auttaa. Voi olla, että auttaa, voi olla, että ei. Tarvitset ap ammattiapua. Ihan muutamakin kerta rauhallisen ulkopuolisen kanssa juttelua voi suoristaa aivojasi ihmeesti.

Pitää varmaan varata aika neuvolaan ja keskustella siellä asiasata (tyttären 2v neuvola aika pitä- varata kuummiskin.) t.ap

Tässä tulee negatiivisempi mielipide, eikä ole tarkoitus masentaa. Mutta jos miehesi puhuu nyt jo noin, niin mitä ajattelet ammattiavun auttavan? Täti istuu teitä vastapäätä ja jankkaa kysymyksiä parisuhteeseen liittyen. Suiellä vastaanotolla moni asia tuntuu hyvältä ajatukselta: varataan enemmän kahdenkeskistä aikaa, keskitytään olennaiseen. vietetään omaa aikaa, vietetään sitä ja tätä. Siten kun mennään kotiin, niin ihan sama arki ja samat ongelmat siellä odottavat.

Voi tietenkin olla että miehesi on masentunut, ja saa läkereseptin, joka tietyn ajan kuluttua auttaa, mutta voi myös olla että hän on turhautunut elämäänsä.

Parisuhdeterapia saattaa opettaa näkemään että lapsi on todi tärkeä, mutta tuoko se oikeasti rakkauden takaisin aviopuolisoon?

Mieti myös omia tunteitasi?

Haluatko miehen joka jää sun luokse velvollisuudentunnosta ja puhuu sulle tuollaisia aina välillä, kuten tuo että olette pilanneet hänen elämänsä? Kukaan ei ansaitse kuulla tuollaista.

Onko elämä sitten sitä että lapsi olisi unelmien täyttymys?



Kyllähän lapsentulo saattaa sekoittaa arjen ja suunitelmat. Ja monesti näin käykin, mitä suurempi vahinkovauva niin sitä suurempi on muutos elämässä ja tulevaisuuden suunnitelmissa. Tämä pitää ymmärtää.



MUTTA kakka on jo housuissa. Elämä on jo muuttunut, te pelaatte näillä korteilla ja lapsi on olemassa.

Vaikka se muutti suunnitelmia niin pitää olla aikuinen ja ymmärtää että lapsi ei mihinkään mene ja teidän tarttee nyt vaan elää lapsen kanssa.



Muutoksia tulee elämässä paljon muutenkin joihin ei voi muuttaa: sairaus, kuolema, vammautuminen, työn menettäminen, kumppani jättää. Valitse siitä!



Mies on yhtälailla vastuussa lapsen saamisesta siittiöllään kuin sinä munasolullasi. Lapsi on viaton eikä voi valita vanhemmakseen kuin mihin nyt syntyy. Onko tämä asetelma oikein lapselle?



Keskustelu neuvolassa on hyvä asia! Äläkä vähättele asiaa vaan ota asia puheeksi reippaasti ja koita saada apua. Kerro että harkitset eroa ja tämä tilanne on kestänyt pidempään ettekä saa asiaa yhdessä purettua.



MiehelläKIN on oikeus väsyä ja oikeus olla tyytymätön elämäntilanteeseen mutta teidän pitää jotenkin alkaa tekemään ongelmanratkasua, voivottelu ei auta mihinkään.

Tahdotteko olla yhdessä? Mitä tulevaisuudessa? Miten pääsette siihen paikkaan jossa molemmat on onnellisia?



Yksinkertasuudessa voi vaikka kirjoittaa paperille mikä on kurjaa arjessa ja miten näitä saa helpottumaan.

Neuvola voi mahdollisesti auttaa teitä pääsemään arjessa helpommalla, kannattaa ottaa asia puheeksi.



Minusta tärkeää on muistaa PARIsuhde, siis naisen ja miehen välinen suhde. Miten se voi?

Oletko muuttunut äidiksi ja arjesta puuttuu hehku? Milloin olette viimeksi käyneet yhdessä jossain? Teettekö perheenä jotain?

"Minusta tärkeää on muistaa PARIsuhde, siis naisen ja miehen välinen suhde. Miten se voi?

Oletko muuttunut äidiksi ja arjesta puuttuu hehku? Milloin olette viimeksi käyneet yhdessä jossain? Teettekö perheenä jotain? "



Tuossapa tuo oli jos sanottu.



Ei siis tiedä ap:n tilannetta, mutta harvoin se tilanne on yhden ihmisen syytä eli tässä tapauksessa miehen.



Valitettavasti kun näitä ketjuja lukee, niin normiajatus naisilla on, että kun lapsi/lapset tulevat niin se oikeuttaa jättämään parisuhteen takavasemmalle ja kun lapsi tarvitsee sitä ja tätä ja mies on sika, jos ei muutu androgyyniseksi arjensuorituskumppaniksi.



Voihan se ero olla ratkaisu, jos kaikki vika tuohon parisuhteen rämettymiseen on pelkästään miehen vika.