Muilla ongelmia heittää vanhoja vaatteita, papereita yms pois?
Onko kellään vaikeuksia heittää lasten vanhoja vaatteita kierrätykseen (erityisesti vauva-ajan), vanhoja Kela-äitiyspäivärahapäätöksia, lasten turvaistuisten takuulappuja vuodelta 5?
Joo tiedän, kuulostaa tyhmältä. Haluaisin vaan niin ajatella, että joskus näitä on sitten kiva katsella ja lapsetkin voi isona tutkia omia muistojaan. Kuulostaa vielä kahjommalta, sillä tiedän, ettei kukaan kiinnostu Kelan päätöksistä.
Olenko jollain tasolla sairas?
Kommentit (10)
heitä pois!
Kun tulee tarpeeksi ikää, osasta muistoja tulee taakka ilman turhaa tavaransäilömistäkin. Mutta joo, on mullakin ollut vaikea parikymppisenä hävittää pois vastaavanlaisia papereita. Nelikymppisenä tuskin jaksaa säilöä edes takuukuitteja - ei niillä kuitenkaan mitään saa vaikka rikkoontuukin :D
Ei yhden yhtä piirustusta tai kouluaskartelua ole tallessa.
t.ap
Kun se on täynnä, ala karsia. Ei lapsia varmaan kyllä kiinnosta KAIKKI kelan paperit, säästä vaikka yksi jos haluat.
Olin kiltisti säästänyt kaiken siitä saakka kun muutin pois kotoa :) No, ehkä näin pitkän ajan päästä ne voi jo hävittää?
Täällä kans yks ja ikäväkyllä en edes erottele pahemmin mitä säästän. Tekis mieli säästää kaikki ja sitten sitä rojua kyllä kertyy... Olen kauhean läheisriippuvainen, joten taidan kehittää tunnesiteitä rakkaiden vaatteisiin ja tavaroihin muutenkin. En saa heitettyä vanhoja kortteja, kirjeitä tai ihan vaan tavallisia kotitalousesineitä pois, koska koen että niillä on tunnearvoa. Vissiin ketään kiinnostaa joku lapista hiihtolomalta vuonna nakki ja lihapulla lähetetty kortti, jossa lukee perinteikäs "Lomaterveiset!" mutta niin se vaan nököttää tuolla kaapissa kaltaistensa lomassa. Miehen jostain saama keltainen sairaan ruma, pieni lasilintu on tallessa myöskin, vaikka mies yritti heittää sen pois, niin minä säästin, kun sillä voi olla muistoarvoa. En kyllä tiedä kenelle, sillä kukaan ei muista mistä ja milloin kyseinen kottarainen on miehelleni päätynyt.
Luokitellaan pakko-oireiseksi häiriöksi, jos oikeesti alkaa ahdistaa, niin eiku ammattiavun pakeille mars! Itse olen pysynyt kurissa, kun mies aina välillä raivaa tavaraa pois ja pitää mulle puhutteluja. Ja aina on lopulta aika helpottunut olo, kun saa turhat roinat nurkista pois :)
Muistojen laatikko voisi olla hyvä ajatus. Jokaiselle lapselle oma. Miten paljon te muut säilytätte lapsenne materiaa? Tuttavapiirissäni tosi moni myy tai antaa pois säännöllisin väliajoin käytännössä katsoen kaiken.
Hamstrausvimma ei koske kuin lasten tavaroita, esim. omat vaatteet pystyn heittämään pois tuosta vaan. Mutta ongelmahan on, että materiaalia tulee koko ajan lisää... Ja kuka hullu ne kaikki järjestää ja lajittelee ja säilöö ;-DD
ap
Itse luulen, että homma on perua siitä, että äitini hajotti suutuspäissään kamalasti lelujani ja tavaroitani, eikä koskaan säilyttänyt mitään minun omaani. Kaikki meni aina roskiin. Jostain syystä veljeni lelut ja jopa koulukirjat hän on aina jopa muuttanut mukanaan.
Luulen, että mun pelko heittää tavaroita johtuu siitä.