Nyt vastaatte rehellisesti: tarvitseeko alle 3-v OIKEASTI YHTÄÄN harrastusta?

En jaksa nyt lukea kaikkien kirjoituksia, kerron vain oman mielipiteeni.

Musta siis lapsi ei tarvitse harrastuksia pienellä iällä mutta sosiaalistaminen olisi hyväksi että näkee ja on muidenkin kanssa tekemisissä kuin vain vanhempien.

Itse käyn vauvakahviloissa ja perhekerhossa, äiti-lapsi -tanssissa sekä -jumpassa 6kk ikäisen tyttöni kanssa. Nuo jälkimmäiset ovat myös itseäni varten koska mun on pakko päästä ulos mutta ihan hyvin voisin mennä vaikka kauppakeskukseen. Vauva- ja perhekahvilassa tunnen että tyttöni katselee eniten muitakin joten sekin riittäisi eikä ne ole harrastuksia.

Jo pelkkä kaupassa käynti kiireettömästi olisi hyväksi, kuomu vain alas ja antaa vauvan katsella värikkäitä hyllyjä ja ihmisiä, ainakin meillä ollaan tykätty.

Lyhyesti tarkoitan ettei niillä harrastuksilla niin väliä vaan se että vauva saa tavata myös muita pieniä oli paikka sitten mikä tahansa.

kun poika meni päiväkotiin, ajat olivat niin käsittämättömät, ettei oltaisi mitenkään ehditty syödä ennen muskaria ja syömättä taas ei voinut ajatellakaan menevänsä, koska sitten ei olisi tullut muskarista mitään.



Eipä tuo ole näyttänyt asiasta kärsivän, nyt 9-vuotiaana laulelee jo hyvinkin nuotilleen, vaikka siis on tosiaan vain se vauvamuskari pohjalla ;)

Ei tarvitse.

Meidän th:kin neuvolassa sanoi että äitejä varten ne ovat.

Meillä näin: ekan kanssa tehtiin vaikka mitä ja oli tosi kivaa. Aloitettiin vauvauinnilla kun oli sen 4 kk. Toka aloitti vasta 1 v :-) mummin kanssa muskarin, eikä muuta ole tullut, nyt 3 v. Kuopus ei harrasta vielä mitään, nyt 1 v 4 kk. Ajattelin, että jospa vaikka ensi syksynä sitten... Kotona on vaan niin paljon enemmän ohjelmaa ja tekemistä, ja monen lapsen kanssa on hankala organisoida.



Meillä kyllä esikoinen edelleen harrastaa sitä sun tätä, vaihtaa lajia vähintään puolen vuoden välein. Ollaan kuitenkin onnistuttu järjestämään viikolla olevan harrastuksen kuljetukset kavereiden vanhempien kanssa (hän on jo koululainen), vain yksi harrastus on viikonloppuna, ja se on yhteinen äidin kanssa.

Äidit noita ennemminkin saattaa tarvita.

Pelkkä ei tarvitse ei mulle riitä. Voi olla, että senkin laittoi joku lapseton kirjoittelija.

Sanoohan jo sananlaskukin, että eka lapsi pääsee muskariin, jumppaan ja värikylpyyn, toinen lapsi saa harrastaa jotain ilmaista, mahdollisimman vaivatonta juttua ja kolmannen lapsen ainoa harrastus on käydä äidin kanssa ruokakaupassa. :)



Meillä myös tullut vasta toinen lapsi, ja esikoisen kaikki iltaharrastukset on lopetettu (liian vaivalloista). Lapsi ei kaipaa niitä ollenkaan. On vaan onnellinen, kun saa painia työstä tulevan isänsä kanssa ja leikkiä omiaan.

jo noin pienenä?



Virikkeellistä ympäristöä tuon ikäiselle löytyy jo ihan kotoa :)



Muskari ym juttuja voi tehdä kotona äidin tai isän kanssa. Samoin jumppa yms juttuja.



Ei todellakaan tarvitse mitään ohjattua toimintaa säännöllisesti. Säännölliset päivärytmit, ruokailut tms tuovat turvaa.

Kyllähän alle 3-vuotiaskin harrastuksista nauttii. Ainakin meidän 2 v rakastaa jumppaansa ja uimista.



Ei lapsi tietystikään niitä tarvitse kuten tarvitsee ruokaa, unta ja läheisyyttä, mutta kyllä lapsikin niistä saa paljon iloa.

onhan lapsilla sitten jo sisarus jonka kanssa puuhata eri tavalla.

itsekin suoritin ekan kanssa, ja tokan kanssa en. käytiin toki puistossa ja kavereilla omaan tahtiin. Nyt nuorempikin jo 4 vee, enkä huomaa mitään eroa esikoiseen.



Mun mielestä myöskään yli 3-vuotias päivähoidossa oleva ei tarvitse ulkopuolisia harrastuksia, vaan iltaisin ja viikonloppuisin vanhempiensa seuraa. voidaan toki yhdessä käydä luistelemassa, uimasssa, kirjastossa yms. mutta ohjattuja juttuja ei tarvitse päiväkodin jälkeen.

Helpottaa syyllisyyttä! Lisää kokemuksia heiltä, joilla on sama tilanne takana ja kuinka kävi esikoisen harrastuksille?

Ei tarvi todellakaan mun mielestä. Riittää kun käytte leikkipuistossa ja lapsi saa tutkia vähän uusia paikkoja ja leikkiä toisten lasten kanssa :) Touhutkaa kotona normaaleja arjen asioita. Anna lapsen "leipoa" piparkakkuja, auttaa siivoamisessa...

Kyllä sen mun mielestä järkikin sanoo. 3 vuotiaalle riittää leikit ja perusjutut "harrastuksiksi".



MÄ en ylipäätään ymmärrä tätä harrastusten PAKKOKEKSIMISTÄ, eli lapsille on väkisin keksittävä harrastuksia. Kyllä leikit ja kaverien kanssa touhuaminen riittää harrastuksiksi. Eri asia tietty jos lapsi ITSE haluaa jotain organisoitua.2

Alle kolmevuotias ei tarvitse muuta kuin rauhallisen ja turvallisen kasvuympäristön, hyvän ja turvallisen kiintymyssuhteen. VIrikkeiksi riittää ihan normaalielämä perheen kanssa.



Perustele sinä ap mihin se alle 3v tarvitsisi niitä harrastuksia?

Yleensä noi on enemmänkin äidille ajanvietettä. Mikä sinänsä on ihan todella ok. Mutta lapsi ei tuollaista virikkeitä välttämättä. Lapsi tietenkin nauttii vanhempansa kanssa yhdessä tekemisestä, mutta ei siihen mitään erityistä ohjattua toimintaa tarvita.

harrastukseksi ihan se vanhempi sisarus ;). Siinä sitä on ihmettelistä - esikoisellahan tätä mahdollisuutta ei ole.



Relax vaan.. ;)

Yleensä noi on enemmänkin äidille ajanvietettä. Mikä sinänsä on ihan todella ok. Mutta lapsi ei tuollaista virikkeitä välttämättä. Lapsi tietenkin nauttii vanhempansa kanssa yhdessä tekemisestä, mutta ei siihen mitään erityistä ohjattua toimintaa tarvita.

Näin juuri, toki lapset nauttii, mutta enemmänkin kaikki nää pienten muskaritouhut on äitejä varten. Mikä on sinänsä tosi ok, varsinkin ekan kanssa kaipaa aikuisseuraaa ja sitä vertaismallia.

Kahden tai useamman kanssa on jo niin itsevarma äiti ja kotonakin enemmän jutteluseuraa, niin sitten voi keskittyä siihen yhdessäoloon ja lasten kanssa olemiseen ja samalla lauleskella, lueskella, temppuilla lasten kanssa yms.

Ihan kolme tervettä ja tasapainoista öasta mulla, esikoinen on ainoa harrastaja, käy partiossa kerran viikossa.