Miten ihmeessä voi selvitä, jos oma lapsi menehtyy?

vuotta ja täällä mä vaan tallaan. En ole pöpi ja töissäkin olen.

Aika ei paranna haavoja, mutta ajan mukaan niiden kanssa oppii elämään.



Pienen enkelipojan synnytyksen jälkeen ensimmäinen tunne oli suunnaton ylpeys. Lapsi oli niin pieni, mutta täydellinen. Seuraava tunne oli sitten parin päivän päästä, että järki lähtee. Mutta ei lähtenyt. Sitä vain oppi rakastamaan ihmistä, johon ei koskaan päässyt tutustumaan kunnolla.



Ikävä tosin on, vielä 9 ja 2 vuoden jälkeenkin, vaikka välissä syntyi ihan eläväkin lapsi.



Terkuin kahden enkelivauvan ja yhden ihanan elävän lapsen äiti

riippuen joko jatkat elämääsi täysijärkisenä tai sitten esim. masennut etkä koskaan parane. Sitä ei oikein etukäteen voi sanoa.

Kaikkein hirveintä oli, kun ihmiset tulivat ottamaan osaa suruun ja lohduttivat meitä sanoin: "Kyllä te vielä nuoret ihmiset toisen vauvan saatte." prkl, ihan kuin jokin toinen lapsi voisi KORVATA meidän pienet pojat.

Kaikkein hirveintä oli, kun ihmiset tulivat ottamaan osaa suruun ja lohduttivat meitä sanoin: "Kyllä te vielä nuoret ihmiset toisen vauvan saatte." prkl, ihan kuin jokin toinen lapsi voisi KORVATA meidän pienet pojat.

Ihminen ei kuole tahdonvoimalla.

Ihminen ei kuole tahdonvoimalla.

mä en ole menettänyt muuta kuin muutama vuosi sitten järkeni, ja siitä (jollain lailla) toivuttuani olen sitä mieltä, että itsensä tappaminen ei ole kovin helppoa missään tilanteessa ja jotenkin sitä vain selviää aika monesta vaikeudesta. Jopa siitä järjenmenettämisestä. Mikä ennen muinoin oli juuri minun pahin pelkoni.

Olen aivan järkyttynyt, kun olen lukenut joidenkin kommentteja, kun on synnyttänyt kuolleen lapsen tai pieni lapsi on menehtynyt traumaperäisesti tai sairauteen.. en käsitä,miten sellaisesta voi selvitä hengissä itsekään tai edes täysijärkisenä.

Otan NIIN paljon osaa kaikkien oman lapsensa menettäneiden puolesta

T. 2 lapsen äiti

Varmaan vaikeimpia kokemuksia elämässä.Kuolleena syntyneeseen vauvaan kun ei ole vielä ehtinyt mitenkään tutustua.Vauva ollut osa omaa itseä ja vielä se kaikkein paras osa,kun sen sitten menettää on kuin menettäisi osan itseään, eikä silloin pysty samalla tavalla suremaan jotain itselle tärkeää johon ollut suhde.Tuska on silloin melkein fyysinen ja kuollut lapsi on jättänyt ammottavan haavan.Hiljalleen menetyksen kanssa oppii elämään ja omalla kohdallani uuden vauvan hankkiminen kyllä tässä auttoi.

onko siinä kuule paljonka vaihtoehtoja,etenkin jos on muita lapsia!