Voisiko joku viisas selittää; avioerolapsi

ja silti tuo on tuttua, tosin teini ei enää itke kotona, mutta purkaa oloaan viikonlopun jäljiltä. Syynä on se, ettei halua pahoittaa isänsä mieltä, mutta ei myöskään siellä enää haluaisi käydä... Ei siellä ilmeisesti mitään kovin erityistä ole tai tapahdu, mutta se nega, mikä isästään kuitenkin huokuu, ottaa lasta pattiin ja pahasti. Lapset eivät tykkää, että puheissa vilahtaa negatiivisuus lähivanhempaa kohtaan tai sukulaisiaan ja tätä siellä kuitenkin kuulee...

täälläkin on mennyt. Isän luona on haukuttu milloin mummoa, milloin äitiä tai muita lapselle tärkeitä ihmisiä. Vanhempi lapsi tajuaa myös hienovaraiset utelut mitä kotona tapahtuu, mitä mihinkin paikkaan kuuluu jne. Vaikka kyseessä ei ap:n tapauksessa ilmeisesti ole nyt tästä, mutta se mahdollisuus on. Jos isä haukkuu ilman ap:n kuulemaa? Se on kaikista pahin juttu ja lapsi on puun ja kuoren välissä joutuen miellyttämään kaikkia. Meillä tapahtui sitten viimein romahdus ja lapsi ei halua tavata enää :/

mitään negatiivista lähivanhemmasta tai tämän suvusta. Jos lapsi jotain kertoo esim. äiti ollut kipeänä, kysytään, mikä on ollut ja onko menossa parempaan päin ja toivotaan, että paranee pian.



ap

lähivanhempaa, sukua tai ketään lapselle tärkeää kun ovat kahdenkesken. Mieheni tapoihin ei ylipäätään kuulu arvostella ihmisiä muille.



Toki me keskenämme voimme puhua ja arvostella ihmisiä (ei tarkoita lapsen äitiä ja tämän sukua) mutta niitä puheita ei muut kuule; ei käydä lapsen ollessa meillä, ei vaikka lapsi olisi jo nukkumassa, koska seinilläkin on korvat.



ap

lähivanhempaa, sukua tai ketään lapselle tärkeää kun ovat kahdenkesken. Mieheni tapoihin ei ylipäätään kuulu arvostella ihmisiä muille.

Toki me keskenämme voimme puhua ja arvostella ihmisiä (ei tarkoita lapsen äitiä ja tämän sukua) mutta niitä puheita ei muut kuule; ei käydä lapsen ollessa meillä, ei vaikka lapsi olisi jo nukkumassa, koska seinilläkin on korvat.

ap

ei nyt varsinaisesti ap kuulu tähän, mutta haluan kertoa sinulle esimerkin omasta kokemuksesta, kuinka vähästä se lapsen mielipaha voi välistä olla kiinni.

Mun lapsi oli tuolloin tämän asian tapahtumahetkellä 8v ja hänellä alkoi menemään isänsä luona huonosti. Lasta itketti aina kun tuli kotiin ja kaikki oli ihan huonosti vaikka isän luona käytös oli ollut hyvää. Viimein sain ongittua näihin ongelmiin lapselta vastauksen (meni useampi kuukausi ennen kuin lapsi kertoi).

Se ongelma oli MAKKARA! Exän uudella oli tuolloin 5v lapsi jolla oli monia allergioita. Kerran sitten exän nyxä oli laittanut iltapalaa pöytään ja kieltänyt lastani ottamasta jotakin makkaraa leivän päälle. Lapsi oli kokenut olevansa eriarvoinen, ja voi pojat, että lapsen mielikuvitus alkaa laukkaamaan kun pienessä päässään miettii olevansa jotenkin huonompi jonkun makkaran takia.

Viimein kun sitten mulle avautui, tulikin kunnon ryöppy! Hän ei saa syödä edes jotakin makkaraa siellä kun hän on niin huono ymym.!

No minähän raivoissani soittamaan exälle, että mitä vittua? Mikä tää makkarasorsiminen oikein on? Noh, ei oltu sitten selitetty lapselle, että xxxx ei saa syödä kuin yhtä tiettyä makkaraa allergioiden takia ja siihen ei muut sitten koske.

Aikuisenkin päässä asiat paisuu, ajatella mitä kaikkea lapsen pieni pää on joutunut kestämään!

Pienestä se voi olla kiinni! Mutta tsemppiä sulle ap. Kuulostat tervejärkiseltä ihmiseltä joka haluaa oikeasti lapsen parasta :).

ehkä lapsi ei tykkää??? Jos erosta on 5vuotta, kauanko olet ollut isän kanssa saman katon alla?

joku varmaan sanoikin jo, mutta kuulostaa, että poika yrittää miellyttää molempia vanhempia. Ja vastata sitä, minkä luulee toisen haluavan kuulla.



Esim. kylpylähomma. Teille sanoo, että haluaa lähteä teidän kanssa, äidilleen sanoo, että ei halua lähteä (vaan olla äidin kanssa). Lapsi on epävarma eikä välttämättä tiedä itsekään mitä haluaa. Ehkä voisitte nämä hommat sopia äidin kanssa ja sitten ilmoitus pojalle. Tai molemmat kysyy, olemme järjestäneet asian näin. Sopiiko se sinulle.



Varmaan osin tilanne ja osin ikä vaikuttaa. Tosta kiukkuilusta saitkin jo hyviä vastauksia.



Meidän lapset viihtyy mummilassa, niillä on siellä kivaa ja monesti oikein haluavat mennä yökylään. Kaikki menee hyvin ja kaikilla on kivaa. Kun lapset haetaan kotiin, ilta on yleensä yhtä kiukuttelua ja itkua.

ei uskalla äidilleen sanoa, että teillä on kivaa, ajattelee äidin sitä jotenkin surevan.



Jos lapsi näyttää viihtyvän teillä ja tulee teille mielelläään, niin antaisin äidin puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Paitsi jos sen äidin kanssa pystyy keskustelmaan asioista, silloin voitte toki yhdessä pohtia, voiko asia johtua siitä, että lapsi kuvittelee, ettei äiti kestä kuulla lapsen viihtyvän isän uuden perheen luona - aina äiti ei itsekään tiedosta sitä, että on antanut tällaisen kuvan lapselleen.



Ja sitten voi olla, ettei syy ole tässä, tämä vain yksi näkökulma asiaan.

lapsi todellakin on teillä vain vierailemassa ja kokee vieraskoreutta.



lapsi ei ole yhtä läheinen isänsä kanssa, joten ei riitele tälle. Äiti saa sitten kokea senkin edestä kiukutteluja.



oletteko aina kysyneet tuollaisia asioita lapselta? lapsi ei välttämättä ole tiennyt, että äitinsä/sukulaisensa ym ovat samoille päiville suunnitelleet muuta mukavaa tekemistä. teidän pitäisi kysyä tuollaisia asioita ensin äidiltä.



Lapsi kotiin palattuaan huomaa, kuinka rasittavaa henkisesti isän luona olikin (vaikka olisi kivaa ja asiat hyvin)



Äiti muistuttaa jonkin kokeen yms tulosta, jolloin lapsi fiksuudessaan valitsee velvollisuudentunnon.

äidin/sukulaisten järjestämää ohjelmaa samalle päivälle. Tarkoitatko tuota kylpylään menoa? Ap:han kirjoitti, että kyseessä sopimuksen mukainen tapaamisviikonloppu eli eihän sitä silloin enää tarvitse erikseen kysyä keneltäkään.



Äiti ja äidin sukulaiset voivat järjestää mukavaa tekemistä silloin kun lapsella ei ole isäviikonloppua.