Ihmiset, joilla on Aspergerin syndrooma, tai joillakin teidän läheisillä on

Lasten ja vielä nuortenkin diagnosoiminen sujuu tätä nykyä Suomessa kohtuullisen juohevasti. Jos taa solet aikuinen saat diagnoosin luultavasti vain jos olet työtön tai koulutuksesi ei suju tai parisuhteessa on jotain pahasti vialla eikä tämä ehkä ole eka kerta: ts. ongelmia pitää olla, et voi olla sellainen assi, joka on saanut homman hanskaansa, vaan pitää olla siitä johtuvia ongelmia. TÄmä on sillä tavalla huono juttu,e ttä lapsena diagnosoiduthan pysyvät assseina, vaikka saisivat - ja usein lopulta saavat - kuntoutuksen ja hoidon myötä elämmänsä hallintaansa. Oikeissa olosuhteissa on toki voinut aikuinenkin saada, myös ilman diagnoosia, jolloin oireista on jäljellä enää ne, joista on hyötyä, mutta ongelmia ei näy. TÄllöin ei Nyky-Suomessa diagnosoida.



Diagnoosi-prosessi tapahtuu joko asiaa tuntevalla yksityisellä (näitä on muutama Suomessa, älä mene mihinkään satunnaiselle lääkärille) tai yliopistollisessa tai keskussairaalassa. Prosessi kestää parista kuukaudesta puoleen vuoteen tai jopa enemmän sen mukaan, miten paljon muita poissulkevia testejä ja tutkimuksia täytyy tehdä. Diagnoosi on aika pitkälti poissulkeva: katsotaan, millaisia oireita on ja katsotaan, että ongelmat eivät aiheudu mistään muusta samantapaisia oireita aiheuttavasta syystä. Kirjoon kuuluvat ainakin perinteiset traumapsykologian tutkimukset (onko sua kohdeltu väärin, pahoinpidelty, hyväksikäytetty, muuten kasvatettu huonosti), WAIS- älykkyystestit (jospa ootkin vaan tyhmä ja oireet johtuu siitä?) ja erilaisia sosiaalista käyttäytymistä ja esim tarinankertomiskykyä mittaavia käyttäytymistestejä. (jotka testaa että jos oireet ei kerran johtuneet muusta niin johtuisko ne sitten autismityyppisistä asioista). Usein tehdään myös muistia ja tarkkaavaisuutta mittaavia testejä koska add tai adhd-tyyppiset oireet ovat usein mukana samassa vyyhdissä.