Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
kadehdin 30 vuotiaita jotka on vielä elämänsä kunnossa
12.11.2011 |
noin niinku ulkonäöllisesti. Mä olen jo valmis täti :( Johtuuko tämä tunne siitä kun on pieniä lapsia?
Voisin alkaa mummoksi vaikka heti ja ottaa vaihdevuodet vastaan.
Miksi mä tunnen itseni näin vanhaksi?
Kommentit (14)
henkisessä ja fyysisessä kunnossa, ikää lähes 50 v. enkä toivottavasti saa lapsenlapsia vielä vähään aikaan. mummoksi en aio tuntea itseäni ikinä. ikävää, että nuori ihminen tuntee noin.
tsemppiä, parhaat vuodet on vielä edessä ja niitä on paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päinvastoin, lapset nuorentaa.
ei ikä, ei lapset vanhenna, vaan asenne ja kunto
no tän logiikan mukaan mun pitäis olla jo toinen jalka haudassa ja naama norsunvitulla.
mitä paskaa
henkisessä ja fyysisessä kunnossa, ikää lähes 50 v. enkä toivottavasti saa lapsenlapsia vielä vähään aikaan. mummoksi en aio tuntea itseäni ikinä. ikävää, että nuori ihminen tuntee noin.
tsemppiä, parhaat vuodet on vielä edessä ja niitä on paljon!
laitattaa permanentti, lopettaa meikkaus, urheilu yms harrastukset ja pukeutua vekkihameeseen?
sori, ärsytän sua edelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun itse täytät jopa 40 v. mutta jos sä edustat ihmistyyppiä, joka on jo ihan romu 30 v, niin happy landing vaan sitten.
Minä olin erittäin huonossa kunnossa 27-vuotiaana, mutta nyt 36-vuotiaana olen elämäni kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain lapset nuorena (parikymppisenä) ja kun toinen oli parivuotias ja toinen vauva, ei ollut todellakaan aikaa eikä voimavaroja panostaa ulkonäköön, tai tuntea itseään miksikään muuksi kuin ÄIDIKSI 24/7.
Ajanpuutteen vuoksi leikkasin tukkani lyhyeksi, en meikannut, pukeuduin vanhoihin vaatteihin, mitä nyt kaapista sattui löytymään. (näytin paljon ikäistäni vanhemmalta)
Nyt olen 30-vuotias, ja lapset sen verran isoja, että mulla on aikaa ja mahdollisuuksia myös hoitaa kuntoani ja lakkailla kynsiäni ja meikatakin. Tukkakin on taas pitkä ja sitä ehtii ja jaksaa jopa aamuisin laittaakin. Nyt näytän taas ihan ok:lta, en enää niin tätimäiseltä kuin muutama vuosi sitten.
Mutta siis, silloin kun lapset on pieniä, ei kannata vaatia itseltään liikoja. Jos ei oo aikaa eikä voimia panostaa silloin ulkonäköön, niin sitten ei oo, se on sivuseikka ja asiat tärkeysjärjestykseen! :)
Minä olen niitä, jotka ihmettelee, miksi jotkut päästää itsensä repsahtamaan jo ikäloppuun kuntoon 3-kymppisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 44, enkä tunnista itseäni näistä teksteistä. Sain lapseni 38-vuotiaana enkä edes silloin tuntenut oloani noin ryytyneeksi. No, nämä kommentit kertovat sen, että miksi täällä aina mietitään, minkä ikäinen on liian vanha äidiksi. Jos te olette jo 30-vuotiaina kehärääkkejä, niin ymmärrän.
Mutta siis, silloin kun lapset on pieniä, ei kannata vaatia itseltään liikoja. Jos ei oo aikaa eikä voimia panostaa silloin ulkonäköön, niin sitten ei oo, se on sivuseikka ja asiat tärkeysjärjestykseen! :)
Ei niitä kannata vähätellä, vaikka pienten lasten äiti onkin. Sen verran pitää olla itsekäs, että ottaa sen ajan itsestään huolehtimiseen. Ettei tartte mammapalsoilla itkeä pahaa oloaan ja sitä, kuinka on täysin muumioitunut kolmekymppisenä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis, silloin kun lapset on pieniä, ei kannata vaatia itseltään liikoja. Jos ei oo aikaa eikä voimia panostaa silloin ulkonäköön, niin sitten ei oo, se on sivuseikka ja asiat tärkeysjärjestykseen! :)
Ei niitä kannata vähätellä, vaikka pienten lasten äiti onkin. Sen verran pitää olla itsekäs, että ottaa sen ajan itsestään huolehtimiseen. Ettei tartte mammapalsoilla itkeä pahaa oloaan ja sitä, kuinka on täysin muumioitunut kolmekymppisenä!
eli toinen lapsi on uhmaiässä ja toinen valvottaa yöt eikä siis päivälläkään saa nukutuksi, niin siinä ei juurikaan jää aikaa kuin välttämättömyyksiin (syömiseen, peseytymiseen, nukkumiseen kaikissa mahdollisissa väleissä) lasten hoidon lomassa. Kaikille ei ole mahdollista "ottaa sitä omaa aikaa", jos ei ole tukiverkkoja ja mies vaikkapa matkatöissä, kuten meillä.
Silloin sitä ei tosiaankaan viitsi käyttää sitä vähää aikaansa luomivärin levitykseen, vaan sitä mielummin nukkuu. Vaikka näin normaalisti se itsestä huolehtiminen (= tässä tapauksessa meikkaus jne ulkonäön puunaaminen) onkin itselle tärkeää ja piristävää. Sitä ehtii sitten kuitenkin taas ihan tarpeeksi, kun lapset vähän kasvaa.
t. nro 3 (?)
Mutta siis, silloin kun lapset on pieniä, ei kannata vaatia itseltään liikoja. Jos ei oo aikaa eikä voimia panostaa silloin ulkonäköön, niin sitten ei oo, se on sivuseikka ja asiat tärkeysjärjestykseen! :)
Ei niitä kannata vähätellä, vaikka pienten lasten äiti onkin. Sen verran pitää olla itsekäs, että ottaa sen ajan itsestään huolehtimiseen. Ettei tartte mammapalsoilla itkeä pahaa oloaan ja sitä, kuinka on täysin muumioitunut kolmekymppisenä!eli toinen lapsi on uhmaiässä ja toinen valvottaa yöt eikä siis päivälläkään saa nukutuksi, niin siinä ei juurikaan jää aikaa kuin välttämättömyyksiin (syömiseen, peseytymiseen, nukkumiseen kaikissa mahdollisissa väleissä) lasten hoidon lomassa. Kaikille ei ole mahdollista "ottaa sitä omaa aikaa", jos ei ole tukiverkkoja ja mies vaikkapa matkatöissä, kuten meillä.
Silloin sitä ei tosiaankaan viitsi käyttää sitä vähää aikaansa luomivärin levitykseen, vaan sitä mielummin nukkuu. Vaikka näin normaalisti se itsestä huolehtiminen (= tässä tapauksessa meikkaus jne ulkonäön puunaaminen) onkin itselle tärkeää ja piristävää. Sitä ehtii sitten kuitenkin taas ihan tarpeeksi, kun lapset vähän kasvaa.
t. nro 3 (?)
Kun minulla oli yksi lapsi, jaksoin vielä panostaa itseeni. Kolmen pienen kanssa en jaksa hirveäasti ajatella miltä näytän vaan keskityn päivästä toiseen selviämiseen.
Alue: Aihe vapaa
kolmekymppisenä taitaa tosiaan selittää sen, miksi niin monet palstalaiset ajattelevat että yli kolmekymppiset ensisynnyttäjät ovat mummoiässä.
Tosiasiassahan lapseton nelikymppinenkin on paljon virkeämpi ja energisempi kuin kahden pienen lapsen kolmekymppinen äiti! Ne on ne lapset, jotka naista vanhentaa. Ei ikä.