Kertokaa mikä on ihanaa raskausajassa ja vauvan saamisessa?

aivan karseeta. Hyviä puolia keksin vain kolme eli biitsillä on mukava kulkea maha pystyssä kun ei ole automaattisesti vain läski, menkkoja ei ole ja saa pitkän loman. Synnytyksessäkään ei ole mitään hohtoa, mutta palkinto eli vauva on ihku.

Ei kyllä mikään muu.

Ihanaa on mahan kasvun seuraaminen, ultrassa käyminen, liikkeiden tunteminen, huomion keskipisteenä oleminen, hemmottelu. Raskaana olo vaan oli niin ihanaa. Sen tietty kruunasi synnytys ja se kun sai lapsen rinnalle.

on ihanaa saada vauva ja vielä ihanampaa on kun vauva-ajasta on selvitty hengissä ja saa seurata oman lapsen kehittymistä, oppimista ja iloa. Raskausajassa ja synnytyksessä ei ole mitään ihanaa - mun mielestä.

Kaikkia kremppoja ja tukala olo. Eikä mua ainakaan kukaan hemmottele! Toki voin hemmotella itse itseäni vaikka varaamalla jalkahoidon, mutta niin voin kyllä muutenkin.



Synnytys on joko tosi kivulias, jos ei saa puudutteita, tai sitten kivuton, jos saa, mutta ei siinä mitään muuta ihanaa ole kuin se vauvan syntyminen.



Vauvan hoito on raskasta hoitotyötä, mutta oma lapsi on maailman rakkain ja ihanin ja ei ole mitään parempaa, kuin oman lapsen kehityksen seuraaminen. Minulle lapset ja perheeni ovat paras asia maailmassa, enkä mitenkään voi keksiä mitään tärkeämpää.

Kamalasti kipuja, yhtä itkua ja hammasten kiristystä eikä edes seksiä pysty harrastamaan.



Vauvan saamisessa parasta on se kun ei yhtään tiedä minkä näköinen ja millainen persoona sieltä tulee. On ihanaa tutustua ja saada kasvattaa uutta ihmisen alkua. Synnyttämisessä parasta on kun raskaus ja itse synnytys on takana.

Kaikki. Ihanaa on mahan kasvun seuraaminen, ultrassa käyminen, liikkeiden tunteminen, huomion keskipisteenä oleminen, hemmottelu. Raskaana olo vaan oli niin ihanaa. Sen tietty kruunasi synnytys ja se kun sai lapsen rinnalle.

Ihan mahtavaa oli. :) Ja se lapsi on parasta ikinä.

Kaikki. Ihanaa on mahan kasvun seuraaminen, ultrassa käyminen, liikkeiden tunteminen, huomion keskipisteenä oleminen, hemmottelu. Raskaana olo vaan oli niin ihanaa. Sen tietty kruunasi synnytys ja se kun sai lapsen rinnalle.

Ihan mahtavaa oli. :) Ja se lapsi on parasta ikinä.

oli enimmäkseen perseestä, mutta on siinä semmoista tiettyä spesiaalioloa. Mulla ainakin monet sukulaiset ja tutut oli jotenkin tosi innoissaan mun raskaudesta, se tuntui mukavalta.



Vauvan saaminen oli ihanaa, sitä en osannut kuvitella etukäteen. Vauva vaan on niin ihana. Kaikki sanat tuntuvat banaaleilta kuvaamaan sitä tunnetta.

ja synnyttäminen ihan helveltillistä. Lapset sen sijaan ovat ihania ja mitä isommiksi kasvavat, sen mukavammaksi muuttuu.

Saa olla kotona hyvällä omalla tunnolla. Aivan ihanaa :-)!

Mieletöntä, miten paljon minussa oli alkuvoimaa synnytyksessä. (Ja ei, en ole luomuhippi vaan ihan otin kaiken lääketieteellisen kivunlievityksen.) Pidin itseäni kauniina ja upeana raskaana ollessani, vieläkin kaipaan mahaani. Tunsin jo raskausaikana hellyyttä lastani kohtaan ja yhteyttä häneen. Mahassa hän oli myös erittäin helppo hoidettava ;). Ja jestas sitä himokkuutta, jota tunsin miestäni kohtaan...

Olin elämäni kunnossa. Ei tehnyt pahaa, ei turvottanut yms. Minulla ei missään vaiheessa ollut sitä oloa mistä kaikki sanoi "kun pääset viimeisille viikoille toivot että se jo syntyis". Kävin vielä synnytystä edeltävänä päivänä pitkällä lenkillä ja pesin terassin.



Vauvan saantia ei voi oikeastaakn kuvata mitenkään niin että sen tajuaisi se jolla lasta ei ole. En vain ole koskaan kokenut sellaista rakautta ja onnea miestäni ja lastani kohtaan kuin heti syntymän jälkeen. Se oli ihan ihmeellinen tunne.



Toki kotona sitten tuli arki vastaan ja tunteet myllersi. Mutta siihenkin sopeutuu nopeasti kun ei aseta itselleen liikaa paineita. Aika menee nopeasti, tajusin että oma vanhempainvapaani loppuu kolmen kuukauden päästä. Vastahan minä tuon pikkusen sain.

Kantapäiden tunnustelu vatsan läpi.

Ihmettely miten sinne mahtuu oikea ihminen. Odottaminen, uuden ihmisen. Valmistautuminen: tavaroiden esiin ottaminen.

Omanapaisuus. Kaikki ajatukset loppuvaiheessa kääntyvät tulevaan vauvaa.



Synnyttämisessä on hienoa se, että saa aikaan joatin niin ihmeellistä. Miten tuo pieni ihminen oli vielä äsken tuolla vatsassa. Uuden vauvan katselu ja tuoksuttelu. Outo euforian tunne, epätodellinen tunne, miten muilla voi olla tavllinen arkipäivä töineen ynnä muineen vaikka tälläinen ihme on syntynyt.



Jne. lähes kaikki on ihanaa raskaudessa ja syntymässä. Nooo..tietysti peräpukamat, kauhea jälkivuoto yms. pikkujutut ei niin ihania ole:)

synnytykset olivat aika ok (pienempi paha se synnyttäminen oli kuin raskaana oleminen), mutta lasten syntyminen oli kyllä aivan ihanaa, parasta mitä olen kokenut.



Ekalla kerralla se oli ihaninta, kun tajusi ettei elämä tule enää koskaan olemaan entisensä, ja koko loppuelämä tulee olemaan rikkaampi tämän uuden ihmisen myötä.



Seuraavalla kerralla muutos ei tullut samalla lailla isona silmien avautumisena, mutta oli sekin hienoa. Ihan mieletöntä. Olisi korvaamattoman arvokasta saada elää niitä päiviä uudestaan. Tuntui että oli ihan maailmankaikkeuden perusasioiden äärellä.



Hormonihumalaa, joo.

Olin elämäni kunnossa. Ei tehnyt pahaa, ei turvottanut yms. Minulla ei missään vaiheessa ollut sitä oloa mistä kaikki sanoi "kun pääset viimeisille viikoille toivot että se jo syntyis". Kävin vielä synnytystä edeltävänä päivänä pitkällä lenkillä ja pesin terassin.

Niin vastaan vielä tähänkin, mulla oli myös näin. Ainut syy miks toivoin et syntyis jo oli se että mulla oli tylsää.. :D Ajattelin että olis pitäny olla töissä ihan syntymään asti.. :D

Ihanaa on mahan kasvun seuraaminen, ultrassa käyminen, liikkeiden tunteminen, huomion keskipisteenä oleminen, hemmottelu. Raskaana olo vaan oli niin ihanaa. Sen tietty kruunasi synnytys ja se kun sai lapsen rinnalle.

täsmälleen samaa mieltä. Ihanaa aikaa :)

ihanaa se, kun vatsa kasvaa, ensimmäiset potkut, ultrat, se kun iltasin miehen kanssa yhdessä tunnustellaan vauvan liikkeitä, kaikki se huomio mitä raskaana ollessa saa ja erityisesti se odotus, että millainen uusi perheenjäsen sieltä on tulossa.

Synnytys kun alkaa niin tietää saavansa kohta sen kauan odotetun rakkaan vihdoin syliinsä ja se täydellinen onnellisuuden tunne, kun vauva on vihdoin syntynyt ja lasketaan rinnalle, siinä hetkessä aika pysähtyy.

Ja vaikka arki on välillä tosi raskasta lasten kanssa niin silti jokaisena päivänä olen ihan mielettömän onnllinen ja kiitollinen lapsistani.

ei ole mitään ihanaa. Lapsen saamisessa ihanaa oli se, että raskaus loppu ja se helvetin tukala olo oli ohi.



Ei tää pikkuvauva-aikakaan nyt mitään ruusuilla tanssimista oo. Saa sentään nukkua selällään ja käydä paskalla.

muuta hyvää ei raskaudessa ollu, synnytys oli aivan mahtava ja jos vaan voisin pelkästään synnyttää ilman raskautta ni olisin jo toisen lapsen saanut, mut vihaan raskautta niin paljon et ei oo toista tulosssa