Mua vituttaa, kun lapset on niin tohkeissaan isänpäivästä

Ovat askarrelleet jo ainakin kymmenen korttia ja piirustuksia ja muita piperryksiä isälle eskari- ja kerhopuuhien lisäksi. Nyt menivät vapaaehtoisesti siivoamaan omaa huonettaan, kyselevät milloin aletaan leipoa kakkua ja puhuvat, kuinka huomenna viedään isälle aamukahvi sänkyyn ja lauletaan.



Viime äitienpäivänä mies makasi kuin hylje sängyssä, vaikka kaikki lapset oli jo hereillä. Yritin leikkiä nukkuvaa ja katsoa, jos ne aikoo jotain järjestää. Lopulta oli pakko nousta itse laittamaan nälkäisille lapsille aamupala ja vaihtamaan vauvalle vaippa. Kortit oli askarreltu hutaisten ruutupaperille mustalla tussilla ja lahjaksi oli käyty häthätää ostamassa lähimarketista suklaapatukka ja naistenlehti, jota sattumoisin tilaan. Siivoamisen eteen ei ollut kukaan pannut tikkua ristiin, kakusta puhumattakaan. Olin niin pettynyt, vaikka yritin ajatella, että eihän joku äitienpäivä niin iso asia ole. Lopulta iltapäivällä räjähdin miehelle ja koko sakille, sitten lähdettiin hyvitykseksi käymään syömässä ravintolassa.



Pitäisi olla aikuinen ja jättää tuollaiset taakseen, mutta ei voi mitään että on motivaatio täysin nollassa isänpäivän suhteen. Ja vituttaa tosiaan kuunnella lasten tohkeilua asiasta. Asiaan kyllä vaikuttaa se, että viime vuonna ne ei olleet missään kodin ulkopuolella, siksi ne ei osanneet äitienpäivästä kohkata etukäteen. Miehen olisi pitänyt ohjata valmisteluja.