Onko kenenkään lapsi muuttanut kesken kouluvuoden pieneen

ja yksi syy kovaan harkintaan asian tiimoilta on se miltä lapsesta tuntuu koulun vaihto. Oletko itse joutunut alakouluikäisenä vaihtamaan koulua? Oliko kamalaa?

Koulun päätyttyä siis muutettiin uudelle paikkakunnalle. Oli kesä aikaa tutustua, uimakoulussa jne. uuden paikkakunnan samanikäisiin lapsiin. Meni ihan ok. Toisaalta silloin 70-l ei asiaa vanhemmat näin pystyneet pohtimaankaan, työn perässä kun muutettiin.

Ole lapsesi mukana tutustumassa uusiin ihmisiin, uuteen kouluun.

pieneen kyläkouluun. Tykkäsi kovasti, eikä ollut ollenkaan hankalaa. Itse jännitin asiaa varmaankin kovemmin kuin lapsi. Oli siis ekaluokkalainen tuolloin.

pieneen kyläkouluun. Tykkäsi kovasti, eikä ollut ollenkaan hankalaa. Itse jännitin asiaa varmaankin kovemmin kuin lapsi. Oli siis ekaluokkalainen tuolloin.

Kiva kuulla että meni hyvin.

Muuton hetkellä lapset oli 1. ja 2. luokalla, nyt sitten 2. ja 3. Alku meni tosi hyvin, oppilaista oli tosi kivaa saada uusi ja ihmeellinen oppilas luokalle, kaikki oli kiinnostuneita ja uteliaita, halusi olla kavereita.



Kevät menikin tosi hienosti. Mutta suurin ongelma tässä on se, että koska kyseessä on se "pieni kyläkoulu", eli alue ei luultavasti ole taajamaa ja kaikki kaverit asu siinä kivenheiton päässä.

Meidän lasten luokalla kaikki on kuljetusoppilaita, mikä tarkoittaa sitä, että matkaa kaverille on. Ei eka- ja tokaluokkalaiset kovin helposti saa lupaa vanhemmiltaan jäädä viisi pysäkkiä aiemmin pois ja tulla meille koulun jälkeen yhdeltä, kun vanhemmat vasta pääsee viideksi kotiin. Tarkoittaa siis sitä, että lapset on paljon ilman kavereita näissä taajamien ulkopulisilla alueilla, ellei vanhemmat ole aina kuskaamassa. On ihan eri meininki siis kuin aiemmassa "kaupunkielämässä#.



Kaverit ja anhemmat tuntuu olevan luoneet suhteet jo aiemmin päiväkotivaiheessa, niile lapsille kuskaukset on ok, mutta meille ei. Joten tämä syksy on ollut aika haasteellinen ja olen itse kyseenalaistanut muuttoa voimakkaasti. Opeltakin tuli viestiä, että etenkin tyttö on ihan erilailla omissa oloissaa kuin keväällä.



Olen tunkenut puoliväkisin lapsia paikallisiin harrastuksiin ja tallitunneille, että niiden kautta integroituisivat paremmin porukkaan, mutta jostain syystä niissä ei sitten ole ollutkaan näitä omalokkalaisia kavereita.



Vähän hankalaa siis on ollut, mutta en ole vielä toivoani heittänyt. Kun välimatkat on pitkät, lapset jo melko omatoimisia kaverisuhteissaan, ei vanhempiin pääse niin tutustumaan, että itse voisi auttaa lapsiaan kaverisuhteiden muodostamisessa.



Meillä siis lapset ovat reippaita ja sosiaalisia kyllä ja koulupäivät menevät ok, mutta välimatkat tekevät sen, että koulun jälkeen ja iltaisin ei enää tahdo kavereita löytyvän.