Muita RS-viruksen " uhreja" ..?

Meillä oli RS-virus muutama vuosi sitten vauvalla, joka oli silloin viiden viikon ikäinen. Jouduimme silloin sairaalaan viikoksi ja aika oli todella raskasta silloin, sillä vauvamme kärsi hengenahdistuksesta kovasti. Oli lähellä, ettei joutunut hengityskoneeseen.



Onneksi teidän pikkumies on jo noinkin iso. Silloin ei hengitystiet mene ihan niin tukkoon kuin pikkuvauvalla. Mutta kurja tauti se on isommillekin. Meillä vauva sai tartunnan isoveljeltään, joka selvisi kyllä huomattavasti helpommalla, mutta olikin silloin jo 3,5v.



Siis voimia ja jaksamista ja pikaista paranemista teille. :)

Tytöllä oli RS-virus kun hän oli 6kk, ravattiin 2 viikkoa kodin ja lasteklinikan välillä, hätä tapauksissa mentiin viereiseen sairaalaan, peijaksen sairaalaan. Oli se kamalaa aikaa, tyttö aivan tukkeessa, kovassa 40 kuumeessa ja hengitys tiet aivan tukossa. Lopulta tuli yskä.

Pari päivää oli sairaalassa sisällä huonon verenhappi pitoisuuden vuoksi ja kuivumisen vuoksi.

Yskä jäi vaikka muu tauti lähti. kuukausi kuunneltiin yö yskää ja sitten saatiinkin astmalääkkeet ja vuoden vanhana todettiin infektioastma.



Tyttö nyt 4v ja astmalääkkeitä ei olla onneksi tarvittu kahteen vuoteen, kop kop kop :)



Voimia teille viruksen parissa, kyllä se siitä :)

Tyttö vieläkin sairaalassa, nyt isä seuralaisena ja toivottavasti huomenna kotiutetaan. Tauti on nyt kestänyt viikon. Viime perjantaina oli hieman lämpöä ja lauantaina iltapäivällä jo 40 astetta. Sunnuntaina tyttö oli ihan voimaton ja kuume pysyi korkealla, ei suostunut syömään ei juomaan. Saatiin aika terveyskeskuspolille, jossa lääkäri katsoi korvat ja määräsi antibioottikuurin. Yöllä kuume laski, mutta maanantaina olo oli tuskainen ja särkylääkkeillä päivä saatiin päätökseen. Tiistaiaamuna oli taas korkea kuume ja särkylääkkeet eivät enää auttaneet ja tyttö oli itkuinen ja yski, eikä pystynyt nukkumaan. Soitin terveysasemalle ja pyysin lääkäriaikaa, jolloinka kysyttiin, että onko kyseessä ensimmäinen lapsi... ettei vain olisi ylireagointia. Aloin itkeä, kun olin jo niin neuvoton, enkä uskaltanut olla yksin tytön kanssa kotona. Itkun tirautus auttoi ja sain lääkäriajan samalle päivälle. Lääkäri kuunteli keuhkot ja antoi lähetteen lasten polille, epäili keuhkokuumetta. Suoraan sairaalaan, keuhkokuviin ja verikokeeseen ja diagnoosina keuhkokuume, RS-virus ja päälle bakteeri, jota alettiin hoitaa antibiooteilla. Samantien jäimme sisälle osastolle, kanyyli käteen ja aloitettiin nesteytys ja antibioottikuuri ja höyryhengitys astmalääkkeellä. Kuume laski jo keskiviikoksi, mutta tyttö oli voipunut, eikä suostunut syömään kuin rintaa. Eilen lopetettiin nesteytys ja syöminen vieläkin huonoa, joten ei päästy tänään kotiin. Huomenna toivottavasti, jos suola-arvot kunnossa.

Tulipahan selostus, mutta summa summarum. Pitää olla tiukkana, että pääsee lääkärille ja tästä lähtien aion vaatia aina verikokeet, jos lääkäri epäilee korvatulehdusta. Meidän tapauksessa sunnuntainen korvatulehdusdiagnoosi oli aiheeton ja jos jo silloin oltaisiin päästy keuhkokuviin ja verikokeisiin, oltaisiin päästy paljon vähemmällä ja tyttö ei olisi mennyt niin huonoon kuntoon. Muutoin olen kaikinpuolin tyytyväinen hoitoon ja ihanaa, että tervehtyminen oli niin nopeaa.

Me saimme " kunnian" aloittaa TAYSin RS-viruskauden tänä syksynä... Olin itse kovassa flunssassa synnytyksessä ja sen jälkeen. Sanoin jo laitoksella, että vauva kuulostaa mielestäni kovin tukkoiselta, mutta minulle vakuutettiin, että eivät ihan pienet mitään flunssaa saa, kun äidiltä saa niin hyvät vasta-aineet. Vauvat yleensäkin tahtovat olla tukkoisia. Ekasta lapsesta kun on kyse, tyydyin selitykseen.



No, vauva alkoi olla vähän turhankin unelias eikä oikein jaksanut syödäkään... Reilun viikon ikäisenä oli neuvola ja terveydenhoitaja määräsi meidät lisämaidolle, koska paino ei ollut lähtenyt nousuun. Tässä vaiheessa tyttö oli jo tosi tukkoinen, söi lisämaidot kyllä iloisesti, mutta oksensi ne liman kanssa ulos. Vauvalla alkoi olla myös ikävä yskä. Parin päivän päästä kontrollikäynnillä neuvolassa paino oli noussut peräti 20 g, joten meidät passitettiin lastenpolille.



Polilla lääkäri tarkasti vauvan ja totesi, että kovasti laiha on ja selvästi flunssainen ja passitti meidät infektio-osastolle. Sielläpä sitten vietimmekin seuraavat 10 päivää... Eli reilun viikon ehdimme ola kotona ennen uutta sairaalareissua. :P



Alussa vauvaa ruokittiin korvikkeella nenä-mahaletkun kautta ja pullosta vähän riippuen siitä, miten ruoka pysyi sisällä. Vauvalla oli myös hengityskatkoksia, koska nenä oli niin täynnä paksua keltaista räkää, että sitä kautta ei voinut hengittää. Lisäkiusaksi iski vielä korva- ja silmätulehdus. Onneksi hengitysäänet pysyivät siisteinä ja hengityskin sujui jotenkin, kunhan vain tarpeeksi usein nenää imettiin tyhjäksi.



Kotiin päästyämme vauva tervehtyi silmissä. Nenää jouduttiin käymään putsaamassa vain kahtena aamuna ja limaisuuskin helpotti yllättävän nopeasti. Sairaalaan joutuessaan tyttö oli 12 päivän ikäinen nyt jo melkein 8 viikkoinen ja koettelemuksen merkit alkavat olla ohi. Mitä nyt neiti osaa edelleen hengittää suun kautta...



Hoito osastolla oli todella ihanaa ja hotajat " hoitivat" myös meitä vanhempia ehtiessään eli juttelivat ja selittivät kiitettävästi. Suuri helpotus oli, kun saimme tuon RS-diagnoosin. Sitä ennen olin kokenut olevani huono äiti, joka sitkeällä täysimetyksellä nälkiinnyttää lapsena. Sekin pelotti, kun oksentelun takia tutkittiin lapsen vatsan toiminta eli suljettiin pois vatsanportin ahtauma. No, loppujen lopuksi kaikki oli johtunut tuosta RS-viruksesta.



Edelleen olen silti aika pahoillani synnytyslaitoksen vähättelevästä asenteesta ja siitä, että RS-viruksen mahdollisuudesta ei edes mainittu. Kuitenkin tunsimme olevamme totaalisen avuttomia ja toivottomia, kun lapsi tuntui hiipuvan käsistä jonnekin varjojen maahan emmekä itse osanneet tehdä mitään. No, onneksi terveydenhoitaja lopulta oli tehtäviensä tasalla.



Mutta toivotaan Anniina, että pikkuisesi paranisi pian.

Kuumetta ei ole enää keskiviikon jälkeen ollut mutta todella räkäinen yskä vaivaa (onneksi on infektioastma- lääkitys, vaikkei se pöpöiltä pelastakaan). Tänään eka päivä lähes viikkoon kun on syönyt edes vähän (tosin ollaan muumilinpan suurkuluttajia sitten nykyään..mutta kun kahdesta " pahasta" pitää valita se parempi niin...hih).

Me käytiin päivystyksessä tuolloin tiistai-illalla kun tilanne meni aika pahaksi. Siellä otettiin pika-crp jossa ei ollut viitteitä tulehduksesta, ehtaa RS:ää siis...

Aivan s....nallinen pöpö on ollut täälläkin vaikkei läheskään niin kamalaksi äitynyt kuin teidän muiden pikkuisten = /

Onneksi nykyään osataan parantaa vaikkei se sairaalaelämä tietysti mitään huippua ole..

Voimia kaikille vastanneille, ja muille mahdollisille " RS:n uhreille" niin pienille kuin isoillekin. Meillä on isi nyt tooodella nuhainen = )