Pakko laittaa 1-v hoitoon, miten muilla niin pienillä mennyt?

Oma tyttäreni meni hoitoon 13 kk iässä perhepäivähoitajalle. Tarhaan vasta 3 v ikäisenä.



Eli sinuna hakisin perhepäivähoitopaikkaa jos sellainen mahdollista. Paljon parempi pienelle.



Meillä eka kk meni aamuisin huutaessa, mutta sitten loppui eikä isompia ongelmia sen jälkeen ollut.

pph:lla ilman ihmeempiä ongelmia, mitään huutokauttakaan ei ollut. (Lapseni ovat aina olleet luottavaisia ja sopeutuvaisia, ihmeempiä vierastusikiäkään ei ollut.)

Oli talvi, olivat ulkoilut aluksi lähinnä vaunuissa tai sylissä kunnes oppivat kävelemään (toinen 12kk, toinen vasta sitten kesällä, lumien sulattua tietysti konttaili pihallakin. Lumessa ei suostunut konttaamaan. Pph otti hänet hyvin huomioon, ulkoilivat lyhemmin kuin nyt kun kaikki lapset ovat isompia. Vuoden iästä voi syödä samaa ruokaa kuin muutkin, itse totutimme tähän jo ennen hoitoon menoa. Vanhemmistakin on paljon kiinni - tiedän tapauksen joka laitettiin hoitoon 11kk, ja lapsi oli totutettu vain rintamaitoon (ei osannut juoda mukista eikä pullosta), nukahtamaan vaunuihin hytkytettäessä ja olemaan liinassa päivät pitkät. Kamalahan se hoidon aloitus oli kaikille, ei missään hoitopaikassa voida tällaista palvelua tarjota!



Lastemme hoidossa aloitti kesän jälkeen 1 v lapsi, ekan viikon oli itkuinen siirtymätilanteissa, toisen viikon vielä vanhempien lähtiessä (hiljeni oven sulkeuduttua) ja siitä eteenpäin ei pienintäkään ongelmaa.



Hyvin se menee - toki suosittelisin pph:a ennemmin kuin päiväkotia.

pienperhepäivähoitoon ja oli todella ihana pikkuinen ryhmä ja 2 hoitajaa. Isoon päiväkotiin en laittaisi.

..mistä sen tietää mitä neljän seinän sisällä tapahtuu? Lisäksi olisi helppo viedä kaikki 3 samaan paikkaan aamulla. Muiden tarhan aloittaneiden kokemuksia?

perhepäivähoidossa olisi parempi. Päivähoidossa ei anneta pullosta, eikä soseuteta ruokia sen enempää, kuin mitä haarukalla saa soseeksi. Pienet lapset ulkoilevat siinä kuin isotkin. Jos eivät osaa kävellä, niin sitten istuvat jossain. Jos käy hyvä tuuri, saattaa päästä hoitajan kanssa keinumaan tms. Surullisinta on nähdä pimeinä talvi-iltoina, kun pienimmät ovat nukahtaneet lumihankeen. Ovat usein niitä, joiden ei anneta nukkua päikkäreitä että vanhemmat saavat illalla aikaisin nukkumaan.



Ja jos lapsesi kohta oppiikin kävelemään, niin aina löytyy joku isompi lapsi, joka tönäisee kumoon. Täytyy olla tosi kauhea pakkorako, että veisin alle 1-vuotiaan (/juuri 1-vuotta täyttäneen) päiväkotiin! Illat ja vkonloput ovat kotona myös kauheita. Lapsi kiukuttelee, roikkuu äidissä, muuttuu tosi erilaiseksi jne..

Söi silloin jo samaa ruokaa muiden kanssa eikä juonut tuttipullosta, joten vähän eri tilanne.



Aloitus oli hankala. Lapsi itki n. 3 viikkoa äidin/isän perään. Sitten tuli infektiokierre, jota kesti koko syksyn. Hitsi, kun se olikin rankkaa aikaa, kun nyt miettii.



Ruokailut, pottailut, päiväunet, ulkoilut, kaikki nuo rutiinit menivät kyllä oikein hyvin.



En minäkään veisi yhtä eri paikkaan kuin muita.

1-vuotias meni päiväkotiin hoitoon. Koko ajan vauva (1-vuotiashan on vauva) oli kipeänä, flunssaa, korvatulehduksia, hengenahdistusta. Oli melkein vuoden päiväkodissa ja koko aika oli tuota. Vähintään viikko/kk sairaslomalla. Tämän kokemuksen valossa, en enää ikinä laita yksivuotiasta päiväkotiin. Vasta isompana sitten. Lapsi ei hirveästi itkenyt vanhempien perään, mutta sen sijaan vaati hirveästi huomiota hoitajilta. Jälkikäteen ajateltuna ratkaisu oli oikeasti kamala, mutta silloin sitä ei tajunnut.

perhepäivähoidossa olisi parempi. Päivähoidossa ei anneta pullosta, eikä soseuteta ruokia sen enempää, kuin mitä haarukalla saa soseeksi. Pienet lapset ulkoilevat siinä kuin isotkin. Jos eivät osaa kävellä, niin sitten istuvat jossain. Jos käy hyvä tuuri, saattaa päästä hoitajan kanssa keinumaan tms. Surullisinta on nähdä pimeinä talvi-iltoina, kun pienimmät ovat nukahtaneet lumihankeen. Ovat usein niitä, joiden ei anneta nukkua päikkäreitä että vanhemmat saavat illalla aikaisin nukkumaan. Ja jos lapsesi kohta oppiikin kävelemään, niin aina löytyy joku isompi lapsi, joka tönäisee kumoon. Täytyy olla tosi kauhea pakkorako, että veisin alle 1-vuotiaan (/juuri 1-vuotta täyttäneen) päiväkotiin! Illat ja vkonloput ovat kotona myös kauheita. Lapsi kiukuttelee, roikkuu äidissä, muuttuu tosi erilaiseksi jne..

Kyllä siellä annetaan pullosta ja soseutetaankin ellei lapsi syö. Tottakai yrittävät siihen että haarukalla soseutettu riittää, mutta niinhän kotonakin tehtäisiin jos lapsi lähes 1-v.

Ja ei ne pihalla istuta lasta joka ei kävele! Sylissä pidetään. Ja 1-vuotiaalla ei kauaa mene ennen kuin kävelee.

1-vuotias meni päiväkotiin hoitoon. Koko ajan vauva (1-vuotiashan on vauva) oli kipeänä, flunssaa, korvatulehduksia, hengenahdistusta. Oli melkein vuoden päiväkodissa ja koko aika oli tuota. Vähintään viikko/kk sairaslomalla. Tämän kokemuksen valossa, en enää ikinä laita yksivuotiasta päiväkotiin. Vasta isompana sitten. Lapsi ei hirveästi itkenyt vanhempien perään, mutta sen sijaan vaati hirveästi huomiota hoitajilta. Jälkikäteen ajateltuna ratkaisu oli oikeasti kamala, mutta silloin sitä ei tajunnut.

Ne samat sairaudet tulee kaikille lapsille herkkyystasosta hieman riippuen mutta iästä riippumatta. Vaikka aloitus olisi 2-3 vuotiaanakin niin samaa sairastelua se on ensimmäinen kausi.

ja sitä kautta väitän, että 2-vuotiaalla päivähoidon aloittajalla on erilainen vastustuskyky kuin 1-vuotiaalla päivähoidon aloittajalla.

Lisäksi ainakin itseäni säälittää (äitinä) kaikista eniten sairastava vauva, vaikka en tietystikään halua taaperonikaan olevan kipeänä.

1-vuotias meni päiväkotiin hoitoon. Koko ajan vauva (1-vuotiashan on vauva) oli kipeänä, flunssaa, korvatulehduksia, hengenahdistusta. Oli melkein vuoden päiväkodissa ja koko aika oli tuota. Vähintään viikko/kk sairaslomalla. Tämän kokemuksen valossa, en enää ikinä laita yksivuotiasta päiväkotiin. Vasta isompana sitten. Lapsi ei hirveästi itkenyt vanhempien perään, mutta sen sijaan vaati hirveästi huomiota hoitajilta. Jälkikäteen ajateltuna ratkaisu oli oikeasti kamala, mutta silloin sitä ei tajunnut.

Ne samat sairaudet tulee kaikille lapsille herkkyystasosta hieman riippuen mutta iästä riippumatta. Vaikka aloitus olisi 2-3 vuotiaanakin niin samaa sairastelua se on ensimmäinen kausi.

ei meillä 2,5-vuotias sairastanut juurikaan, samaan aikaan aloittivat hoidon. Tosin pienempi lienee herkempi kaikelle. Ja päiväkoti olikin homeessa ja meni käyttökieltoon pian sen vuoden jälkeen. Jäi vaan epäluottamus kunnallisia päiväkoteja kohtaan.



t.8

Ekassa työpaikassani oli kaksikin n. 1 vuotiasta, joilla oli unipullo. Ja heille se suotiin, parissa kuukaudessa pullo jäi pois.

Nykyisessä työpaikassa on yksi alle 1v ja kyllä hänelle tulee purkkiruokia(kin) eli Pilttiä ym. Jos on sellaista ruokaa, mikä ei oikein vielä sovi lapselle. Keittoruoka ym. on sellaista, mikä mussataan lapselle sopivaksi.

Samoin lapsi saa Tuttelia.. Ja meillä onnistuu myös ulkona nukkuminen SEKÄ kahdet päiväunet..



Meillä ei pienet istua nökötä pihalla vaan kyllä he istuvat joko keinussa, pulkassa, hiekkiksellä tai hoitajan sylissä. Ja meillä myös isommat (eli 4-5v) vetävät pieniä pulkassa ja työntävät potkukelkassa jne.

Tällä hetkellä ryhmsäsä on 1-1,5 vuotiaita yhteensä 4 ja 2 vuotiaita on sitten loput (+ tuo yksi pieni).

teet niinkuin on teidän perheelle tässä tilanteessa paras. tietysti viet pikkuisen samaan päiväkotiin isompien kanssa. Omat aloittivat päiväkotiuransa 1v2kk ja 1v4kk iässä, söivät siis jo normiruokaa ja joivat lasista (tosin päikyssä tyrkyttivät nokkamukia :-)) Äkkiä muksu oppii karkeampaan ruokaan.



Nuorimmaiseni ryhmässä aloitti viime keväänä 10kk ikäinen vauva. Ei kyllä ollut kertaakaan lumihangessa, maitopullo oli mukana, omat korvikkeet ja piltit kunnes söi samaa kuin muutkin. Vaunuissa nukkui päikkärit ap ja ip kunnes alkoi pärjäämään yksillä unilla n. vuoden iässä.



Eiköhän ole kaikkien paras että juttelet pienten ryhmän hoitajien ja päiväkodin johtajan kanssa hoitokäytännöistä ja haet paikkaa vauvallesi.

Siitä on tosin jo vuosia, poika on nykyään 9 v, mutta hän joutui vuoden ikäisenä päiväkotiin. Ennen aloittamista harjoiteltiin kävelemistä aktiivisesti, pidin häntä valjaissa ja aina kun hän horjahti kumoon nostin pystyyn jotta ei kaikki energia olisi mennyt taas pystyyn nousemisessa. Poika oppi nopeasti tällä lailla kävelemään, mikä oli hyvä juttu hoitoon menemisen kannalta. Oli enemmän muiden kaltainen, kun pystyi liikkua kun muut.

Vähän itkua oli ensin erotilanteissa, mutta ei sen pahemmin kun 3-vuotiaana aloittaneella veljelläkään. Tädit olivat mukavia ja ottivat pienen hyvin huomioon. Sai nukkua extraa aamupäivisin, yleensä ulkona, ja keskuskeittiöstä sai tilattua näin pienille valmiiksi soseutettua ruokaa. Joten ruokailukaan ei ollut ongelma. Oman tuttipullon, johon laitettiin maito sai tuoda kotoa. Tosin sitä ei pitkään käytetty koska muiden lasten esimerkit opettavat todella nopeasti myös 1-vuotiasta. Mielestäni päiväkodin aloittamisen onnistuminen on hyvin paljon kiinni päiväkotitädeistä, ja miten paljon he jaksavat (ja on aikaa) välittää. Ryhmän nuorin saa yleensä vielä paljon huomiota isoimmilta tytöiltä joilla hoivavietti toimii ja haluavat kilpaa auttaa "vauvan" hoidossa, tietysti aikuisen valvonnassa. Tästä ihailusta ainakin meidän poika nautti pitkään. Joten päiväkodin aloitus voi mennä myöskin ihan hyvin, kuten meillä. Toivottavasti teilläkin!

...ensimmäinen ajatus kun mummu sairastui oli että joudun irtisanoutumaan töistä ja jäämään takaisin kotiin (olen juuri aloittanut uudessa työpaikassa). En voinut kuvitellakaan laittavani pikkuista päiväkotiin. Mutta nyt olen hieman lämmennyt sille vaihtoehdolle ja huomannut että ehkä se tosiaan on mahdollista eikä täysin tuhoon tuomittu ratkaisu.

AP

Pienten ryhmässä työskennelleenä lastenhoitajana olen sitä mieltä, ettei turhaan kannata pelätä 1-vuotiaan viemistä päiväkotiin! Oman näkemykseni mukaan sen ikäiset sopeutuvat päivähoitoon kaikkein parhaiten.



Mitä tulee tuohon ruokailuun niin alle yksivuotiaille tilataan soseutetut maustamattomat ja maidottomat omat ruoat! 1-vuotiashan saa syödä jo samaa ruokaa kuin muutkin ja sen ikäiselle pitää alkaa jo totutella rakeista ruokaa. Toki sitä ruokaa soseutetaan sillä haarukalla vähintään, ja jopa soseuttajallakin jotta lapsella on pehmeä sopeutuminen uuteen arkeen. Myös nokkamukista ja ihan ilman nokkaakin mukista hörppyyttäminen on tuon ikäiselle otollista aikaa harjoitella! Unipulloa ei oteta pois hoitajien toimesta, kyllä semmoisista, kuten näistä kaikista muistakin asioista aina keskustellaan vanhempien kanssa!



Hoitajat ja opettajat ryhmässä ovat ammattilaisia jotka on koulutettu tekemään yhteistyötä vanhempien kanssa ja työtä lasten parhaaksi! Kannattaa uskaltaa luottaa heihin! Itse ainakin olen lastenhoitajana tykännyt vanhempien kanssa keskustella kaikesta heidän lastensa hoitoon liittyvistä asioista ja pitää vanhemmat ajan tasalla siitä, mitä päivän aikana tapahtuu ja mitä pieniäkin muutoksia ja uusia tuulia ollaan ajateltu lapsen kohdalla kokeilla. Jos tuntuu, etteivät hoitajat keskustele tällaisista asioista tarpeeksi, niin ehdottomasti pitää uskaltaa siitä sanoa!



Tuosta sairastelusta sen verran, että tottakai lapset päiväkodissa varmasti sairastelevat enemmän, kuin jos olisivat kotihoidossa. Tämäkin on kuitenkin yksilöllistä jokaisen kohdalla! Olen kuitenkin kuullut monelta, että kun ne ensimmäisen päiväkotivuoden aikana läpikäydyt pöpöt on suodatettu, niin se helpottaa. Ne taas ketkä ovat kotihoidossa, ovat tosi sairaita sitten kun menevät esim. eskariin tai kouluun. Joskus se immuniteetti on hommattava!



Ja ulkoilusta, kyllä me pienten ryhmässä koitettiin pienimpiäkin aktivoida ulkoilussa! Tottahan se on, ettei lapsi joka ei osaa kävellä, tee talvella ulkona mitään, mutta siellä käydään silti! Vaunukävelyretket on yleisiä, keinussa pienet viihtyy aina yms. Talvisin ainakin meillä ulkoilut oli lyhyempiä, juurikin siitä syystä, että liikkumattomalla lapsella tulee nopeammin kylmä kuin isommilla!



Itse veisin omani ihan mielelläni päiväkotiin, mieluiten semmoiseen, missä hoitajien aika ei mene ruoanlaittoon tai siivoamiseen! Tällaisessakin paikassa työskennelleenä en voi pienille, enkä välttämättä isommillekaan lapsille sellaista hoitopaikkaa suositella, mutta se on jo eri tarina!

Oon päiväkodissa töissä (Hki).



Kyllä minäkin suosittelisin perhepäivähoitajaa!

Iso ryhmä ilman oman vanhemman läsnäoloa on noin pienelle lapselle valtava stressi.



Ja vaikka noita pieniä kuinka yritetään huomioida yksilöllisesti, fakta on se, että päiväkoti on laitos ja siellä tarjotaan ryhmähoitoa. Hoidossa ja toiminnoissa on ensisijaisesti AINA tehtävä asiat niin, että RYHMÄ pysyy hallinnassa ja "toimii".

oppi sosiaaliseksi hyvin varhain ja koulussa pärjäsi tosi hyvin verrattuna kotona hoidettuihin mamman liepeissä roikkuviin reppanoihin. On itsenäinen lapsi, joka pärjää hyvin iltaisin koulun jälkeen, eikä vingu ja roiku mammaa avuksi joka paikkaan.

Mitä nuorempana hoitoon, sen paremmin lapset sopeutuvat ja sosiaalistuvat ja oppivat ryhmäytymisen. Kaikki tuntemani luokanopettajat ovat sanoneet, että helpoimpia lapsia ovat juuri ne, jotka eivät ole olleet kotihoidossa vaan viety hoitoon heti äitiysloman loputtua. He osaavat tavat ja miten toimia ja ovat itsenäisiä ja reippaita, toisin kuin vähän vajaat kotona kasvatetut, jotka ei osaa edes lukea kouluun tullessa.

hienoa että sun elämän sisältö on se että

-lapsi on mahdollisimman helppo

-lapsi oppii mahdollisimman nopeasti itsenäiseksi

mä en halua kuulla millainen lapsuus sulla on ollut ja mistä juontaa katkeruus kotona hoidettuihin...

kun kotihoidossa lapsella on sairaspäiviä noin 30 vuodessa, päiväkodissa hoidossa olevilla niitä on keskimäärin 100! Perhepäivähoidossa sairaspäiviä on jotain tästä väliltä, en muista tarkkaa lukua.



Mitä pienempi, sitä suurempi sairastavuus. Pieni lapsi kannattaa ehdottomasti laittaa hoitoon perhepäivähoitajalle, eikä isompaan ryhmään päiväkotiin.

Se, mistä puhuttiin pph:nkin kanssa, oli ainakin sen lähipäiväkodin käsittämätön tapa estää lasten aamupäiväunet. Ne piti väkisin hereillä kahteentoista ja lapset nukahti ruokapöytään. Pph sanoi, ettei ymmärrä, koska hän on 20 vuotta hoitanut näitä pienimpiä ja aina ne on päikkäreille nukahtanut hienosti, vaikka nukkuvat aamupäiväunet. Sanoi, ettei ne pk:n hoitajat usko sitä, mutta niin se vaan on. Meillä aluksi heräsi seiskalta, meni hoitoon kasilta, nukahti aamu-ulkoilulla rattaisiin 9-9:30 ja nukkui tunnin. Sitten heräsi, sisälle, syömään ja kahdeltatoista uusille päiväunille.



Meni muuten ihan hyvin. Lapsi oli samalla hoitajalla 5-vuotiaaksi ja vieläkin kaipaa häntä. Ikää nyt jo 10.