Tyrnävä ym. vastaavat ja karma.
Aasiassa ei niinkään kauhistella ja säälitä toisten raakoja kohtaloita, siellä ajatellaan että se on karmaa: sielu saa sen, minkä on tilannut vaikka edellisessä elämässään omilla teoillaan.
Olen jonkun verran lukenut buddhalaisuutta ym. ja nähnyt siinä järkensä. en jaksa kauhistella henkensä menettäneitä, sillä elämä nyt pääsääntöisesti on kipua ja kärsimystä ja pois pääseminen täältä voi olla ihan hyväkin juttu. Sielun kannalta.
Tämä ajattelutapa ei estä tietenkään myötätunnon tuntemista.
Onko muita laillani ajattelevia?
Kommentit (4)
Enkä kenenkään. Sillä pahuus on enemmänkin kehittymättömyyttä ja ihminen on voinut valita väärin edellisen elämänsä aikana. En tiedä. Tunnen hirveästi myötätuntoa lapsia ja äitiä kohtaan, mutta ihan oikeasti: kuka tietää, onko se osa suurempaa suunnitelmaa ja sielun kasvamista. Silloin muutama elämä voi olla silkkaa kärsimystäkin. Pääsee nopeammin tästä elämän pyörästä pois, valaistuu.
että se on ollut suurimmaksi osaksi kärsimystä. Olen alanut suhtautua siihen buddhalaisoppien jälkeen enemmänkin asiana josta on turha sääliä itseään.
Mikään muu ei pysty (minulle) selittämään, miksi jotkut ihmiset syntyvät hyviin koteihin länsimaihin ja toiset syntyvät kolmansiin maihin, joutuvat jo lapsena raiskatuiksi ja kuolevat nälkään.
Uskoni ei vähennä kuitenkaan myöskään myötätuntoani.
Siis murhatut ja elävältä poltetut lapset olivat pieniä, 2- ja 6-vuotiaita. Mun on vaikea ajatella että niin pienet lapset olisivat niin pahoja että ansaitsisivat kohtalonsa, ns. karmansa.