Lue keskustelun säännöt.
Mitenkähän minä tämän kysymykseni teille muotoilisin, pitkä sepustus
08.11.2011 |
Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Pitkällisten ja vaikeitten keskustelujen kautta päädyimme aborttiin. Mies ei halunnut lasta tähän uusperheeseen, eritoten syynä se että omat lapseni tulivat kesällä kotiin pitkältä perhehoitojaksolta ja siten tarvisevat minua ja perhettämme paljonkin. Ymmärsin lopulta kyllä mieheni pointin vaikka lapsen olisin halunnut.
Meillä keskustelu päätyi viikkoa ennen aborttia kauheaan riitaan. Minulla oli kaikki mahdolliset raskausoireet eritoten hirveä pahoinvointi. Halusin mieheltäni tukea ja keskustella asiasta, mutta hän halusi vain vetäytyä ja olla koneella. Suutuin tästä silloin viikkoa ennen ja sanoin etten jaksa katsoa sitä, että jos ei muuhun pysty niin menee vaikka pois koska en kestä katsoa häntä. Hän sitten lähti. Siten, että pakkasi melkein kaikki tavaransa ja meni. Enkä minä sitä ihan noin kyllä tarkoittanut.
Abortti tehtiin viikko sitten ja hän oli kotona tukenani. Ja sitten lähti taas. Mulla ei ole ketään kenelle jutella. Kaipaan miestä ja hän on sitä mieltä että nyt on hyvä pitää pientä taukoa. Ei sano kuinka pitkä tauko ja aikooko puuhata mitä tauon aikana. Olin suorastaan epätoivoinen sen riidan aikana enkä muutenkaan ollut oma itseni. Silloin kuin olisin tarvinnut eniten tukea sainkin tällaista.
En haluaisi kuulla mitään jätä se sika juttuja vaan kuinka tästä eteenpäin. Hirveät itsesyytökset abortista ja siitä että siinä tunnekuohussa ajoin toisen pois kotoaan. Mulla menee joka päivä kuin sumussa, lasteni takia jaksan nyt juuri ja juuri. Ollaan tavattu ja koitan olla reipas, eron hetki tulee niin itkuksihan se menee.
Kommentit (4)
Kuulostaapas rankalta. Tarvisit nyt kyllä jos koskaan kuuntelevaa korvaa. Onko sinulla luottoihmisiä, jotka eivät tuomitse vaan jaksaisivat kuunnella? Luulisin, että neuvolan psykologikin voisi sinut ottaa, vaikka menetitikin vauvan. Tai onko sinulla keskusteluyhteys sinne perhehoitoyksikköön? Ellei ole, voit tietenkin myös ottaa yhteyttä asuinalueesi diakoniatyöntekijään keskustellaksesi menetyksestäsi, tai oikeastaan kahdestakin, jos mieskin nyt on lähtenyt.
Ehkä asia on miehellesi niin ristiriitainen, ettei hän kestänyt, emme voi tietää. Sinun kannattaa kuitenkin käydä asia läpi. Jotta jaksat lastesi takia ja itsesikin takia.
terveisin diakoni Meiju
Vantaan seurakunnat, Tikkurila
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia!
Ihan näin kertomasi perusteella miehesi tuntuu ylireagoineen. Muttamutta, miten on, muistatko ollenkaan mitä olet hänelle riidellessänne sanonout? Oletko voinut siis loukata jollain tavalla (esim. lasten tai edellisen liiton kautta) niin syvästi, että hänen on vaikea ymmärtää tilannetta?
Puheyhteys mieheen olisi tärkeää...Se ei kuitenkaan ole sinun vallassasi.
En osaa auttaa vaikka haluaisinkin. Olen itsekin menettänyt vauvani, joka kuoli synnytyksessä. Lapsen menettämistä (missään vaiheessa) ei saisi väheksyä!
Yritä ottaa yhteyttä neuvolaan tai seurakuntaan tai jonnekin. Minne vaan, missä pääsisit puhumaan aiheesta!
Kuulostaapas rankalta. Tarvisit nyt kyllä jos koskaan kuuntelevaa korvaa. Onko sinulla luottoihmisiä, jotka eivät tuomitse vaan jaksaisivat kuunnella? Luulisin, että neuvolan psykologikin voisi sinut ottaa, vaikka menetitikin vauvan. Tai onko sinulla keskusteluyhteys sinne perhehoitoyksikköön? Ellei ole, voit tietenkin myös ottaa yhteyttä asuinalueesi diakoniatyöntekijään keskustellaksesi menetyksestäsi, tai oikeastaan kahdestakin, jos mieskin nyt on lähtenyt.
Ehkä asia on miehellesi niin ristiriitainen, ettei hän kestänyt, emme voi tietää. Sinun kannattaa kuitenkin käydä asia läpi. Jotta jaksat lastesi takia ja itsesikin takia.
terveisin diakoni Meiju
Vantaan seurakunnat, Tikkurila