Ateisti, voisitko seurustella herätysliikkeeseen kuuluvan kanssa? Tai päinvastoin?

pitäisi uskontonsa omana asianaan, eikä yrittäisi saarnata uskontoaan mulle eikä millään lailla käännyttää mua.

Tämä kuulostaa kyllä melko epätodennäköiseltä, mikäli kyseessä olisi joku oikein fundamentalistinen "hihhuli". Niin että käytännössä, vastaus on varmaankin ei.

ero ei haittaisi, mutta jos asia näkyisi kovasti arjessa, niin ehkä se jotain rasitetta toisi.



Esim. en voisi hyväksyä, että lapsille opetetaan totuutena jotain, jota en itse voi millään hyväksyä. Sen sijaan ei haittaisi, jos puoliso "ramppaisi" jossain hihhulikokouksissa, jos se tekisi hänet onnelliseksi.



Jos siis lahkolaisuus ei olisi ongelma tai toisi hankaluutta/ahdistusta tai muutakaan ikävää puolisoni elämään, se ei haittaisi



T: vakaumuksellinen ateisti

omasta kokemuksesta voin sanoa ettei toimi. puol vuotta pelkkää riitelyä siitä että miehen mielestä olen "liian" uskovainen



on totta että uskovaisena olo rajoittaa tietyllä tavalla elämää sellaisen mielestä joka ei usko. omasta mielestä elämäni on vapaata vaikka esim vältän alkoholia yms. olin ns. liian hyvätapainen mieheni mielestä ja hän koki koko ajan huonommuutta suhteessamme :(

T. Ateisti

"En ikinä."

Mutta luulen, että uskovainen ei seurustelisi minun kanssani. Minua ei kyllä haittaisi rukoilut, uskosta puhuminen, yhteisöissä kulkemiset...

Ei siitä mitään tulisi.

minkään hihhulin kanssa en jaksaisi, mutta jos ihminen pitäisi omat uskomuksensa omana tietonaan, ja kunnioittaisi minun uskoani, mikäs siinä.



En usko jumalaan, mutta asia ei ole minulla kovin tärkeä, eli jos joku toinen nyt sitten uskoo, niin siinäpähän. Vapaa maa jne.

en suosittele muille. Se on eräänlaista masokismia.

Jos kaikki se mihin toinen perustaa elämänsä on toisen mielestä pelkkää satua ja hömppää niin miten sellaisen pohjalle voisi rakentaa yhteistä elämää.



Ja jos olisi lapsia niin tuskin kumpikaan olisi valmis luopumaan omasta näkemyksestään ja siitä mitä lapselle opetetaan.



Itse siis olen ateisti.

Kenen tahansa hihhulin, edusti sitten mitä ääriliikettä hyvänsä, kanssa seurustelu kuulostaa melko mahdottomalta. Saatikka sitten hihhuli, jonka mielipiteet ovat aivan omieni vastakohdat. Hihhulit yleensä yrittävät käännyttää muita ja ainakin hihhulikaverit sitten paheksuisivat liittoa ja yrittäisivät torpedoida sen.



Olen ateisti ja olen naimisissa uskovaisen miehen kanssa. Onhan se uskovaisuus miinuspuoli, mutta miehen plussapuolet voittivat! Emme kumpikaan yritä käännyttää toista ja miehen uskonnollisuus ei ole kovin vahvasti arjessa esillä. Käy kirkossa silloin tällöin ja uskoo tapaavansa kuolleen poikamme aikanaan taivaassa. Tällainen ajatteluero ei meidän liitossa haittaa mitään.

sellaisen uskovaisen kanssa, joka myöntäisi, että usko on uskoa, ei faktatietoa. Ja joka osaisi esittää asian lapsille muodossa "minä uskon, että". Niin minäkin ateistina teen (ja joo, ateismi ei ole uskonto, mutta ihan samalla tavalla en voi todistaa, että jumalia ei ole, vaikka itse pidän niiden olemassaoloa erittäin epätodennäköisenä).



Toine haittaava asia olisi uskonnon asettamat rajoitukset arkielämälle.

että voisitko itse seurustella ihmisen kanssa joka uskoisi vakaasti että Halleyn komeetalla on ufosivilisaatio, joka tulee hakemaan meidät pois. Tai joka olisi innokas scientologi. Tai hindu.

En voisi kunnioittaa ja arvostaa ihmistä, joka uskoo noin vankasti. Hän ei myöskään varmasti pitäisi siitä etten itse usko lainkaan ja olen vahvasti uskonnonvastainen.



Lapsia ei ainakaan voisi tuollaisella parilla olla. Kumpikin vanhempi opettaisi oman uskonsa, siinä menisi lapsiparka ihan sekaisin.

elämänkumppanin kanssa pitää olla edes suunnilleen samanlaiset elämänarvot ja näkemykset elämän peruskysymyksistä. En ole kyllä ystävystynytkään kovin hartaasti uskovien ihmisten kanssa. Ei minulla lähtökohtaisesti ole mitään heitä vastaan, mutta ihmissuhteet eivät vain ota käynnistyäkseen. Tarkoitan siis läheistä ystväyyttä jne. Esim. työkaverina minulla on oikein sujuvasti eri uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä ja osa heistä on hyvinkin vakaumuksellisia. Perusarki heidän kanssaan rullaa hienosti ja toisiamme kunnioittavasti.

Maailmankatsomiuksellinen ero ei haittaisi, mutta jos asia näkyisi kovasti arjessa, niin ehkä se jotain rasitetta toisi.

Esim. en voisi hyväksyä, että lapsille opetetaan totuutena jotain, jota en itse voi millään hyväksyä. Sen sijaan ei haittaisi, jos puoliso "ramppaisi" jossain hihhulikokouksissa, jos se tekisi hänet onnelliseksi.

Jos siis lahkolaisuus ei olisi ongelma tai toisi hankaluutta/ahdistusta tai muutakaan ikävää puolisoni elämään, se ei haittaisi

T: vakaumuksellinen ateisti

Mulla on ainakin se käsitys, että tässä olisi kaikki ne suhteessakin hiertävät asiat. Ja musta on kummallista ajatella, että maailmakatsomus pysyisi vain yksilön pään sisällä, eikä näkyisi arjessä mitenkään.

En siis usko, että voisi toimia.

t: toinen ateisti

enkä todellakaan osaa ajatellakaan itseäni suhteessa jonkun uskonlahkolaisen kanssa.

Rehellisesti sanottuna en jaksaisi kuunnella jotakin fanaattista vouhotusta uskonnosta, joten ei, vastaukseni on ehdoton ei.

En usko, että suhteella olisi minkäänlaista mahdollisuutta pidemmän päälle.

tällaista suhdetta? Maailma on täynnä parempia mahdollisuuksia eli ateisteille löytyy kaltaisensa kuten myös uskoville samoin ajattelevia. Ihan älytöntä alkaa säätää näin perustavanlaatuisissa asioissa, johon siinä riittää tavallisen arjen pyörittämisessäkin järjesteltävää ja soviteltavaa. Ateisti on ateisti, uskova on uskova, turha on laittaa vastakkain kahta ääripäätä. Sitäpaitsi onhan se älytöntä jo tuonpuoleistakin ajatellen, että toinen haluaa taivaaseen ja toinen katoaa olemattomiin. Eikö se olisi rajan toisellakin puolen mukava pitää yhtä ja tavata tuttuja.

Tai luulen niin, että vl ei voisi seurustella minun kanssani. Olen kirkkoon kuulumaton, mutta en miellä itseäni ateistiksi vaan lähinnä agnostikoksi joka on kiinnostunut monista muistakin uskonnoista.