Olen kateellinen aamuvirkuille, heillä paljon helpompaa

Jotain hyvää minullekin.



Toisaalta olen kade iltavirkulle miehelleni. Hänellä on omaa aikaa muiden (lue: lasten) nukkuessa vaikka muille jakaa.

aamuvirkut on täysin rytminsä orjia. Jos nukkumaanmeno viivästyy vähänkin, heti ollaan sekaisin. He eivät sopeudu vuorotöihin eivätkä aikaeroihin. He eivät pysty valvomaan yöllä ja tekemään mitään tärkeää.

aamuvirkut on täysin rytminsä orjia. Jos nukkumaanmeno viivästyy vähänkin, heti ollaan sekaisin. He eivät sopeudu vuorotöihin eivätkä aikaeroihin. He eivät pysty valvomaan yöllä ja tekemään mitään tärkeää.

Mutta ei kai tuo mitenkään vain aamuvirkkujen juttu ole. Ihan samalla tavalla iltavirkku voi olla rytminsä orja, kykenemätön vuorotöihin tai huonosti sopeutuva aikaeroihin. Enkä minä ainakaan pysty yöllä valvomaan ja tekemään mitään järkevää vaikka iltavirkku olenkin.

Minä olen myös kateellinen! Ei semmonen suht normaali ihminen huomaakaan, miten aamuvirkkuja suositaan koulu- ja työelämässä.

Monet iltavirkut ovat kuulemma taiteilijoita. Eipä ihme! Ei täysjärkinen aamu-uninen hakeudu säännölliseen päivätyöhön, jonne ehtiäkseen pitäisi herätä klo 6-7 aikoihin. Aamuherätykset on kidutusta!

Minulla saattaa mennä koko päivä kuin unessa, mutta illalla klo 19 jälkeen huomaan ja keksin, vaikka mitä juttuja. Tentteihin aloitan lukemisen n. klo 22.30, kun kaikki lapset ovat nukahtaneet.

että aamu-unisuus on vain oma päätös. Hän vain päättää pompata aamulla heti ylös kellon soidessa (jos se ehtii soida) ja se siitä! Just joo. Jos mä olen kamppaillut tämän aamu-unisuuteni kanssa niin kauan kuin voi muistaa ( ja jo sitä ennen, ikinä ei aamut ole oikein onnistuneet) niin tuskin sitä tietoisella päätöksellä teen. Ärrrrsyttää.

Minä olen myös kateellinen! Ei semmonen suht normaali ihminen huomaakaan, miten aamuvirkkuja suositaan koulu- ja työelämässä. Monet iltavirkut ovat kuulemma taiteilijoita. Eipä ihme! Ei täysjärkinen aamu-uninen hakeudu säännölliseen päivätyöhön, jonne ehtiäkseen pitäisi herätä klo 6-7 aikoihin. Aamuherätykset on kidutusta! Minulla saattaa mennä koko päivä kuin unessa, mutta illalla klo 19 jälkeen huomaan ja keksin, vaikka mitä juttuja. Tentteihin aloitan lukemisen n. klo 22.30, kun kaikki lapset ovat nukahtaneet.

kadehdin. elämä ois helppoa jos jaksaisi herätä kivuttomasti ihmisten aikaan.



t. juuri herännyt, ja silmät ristissä

tarvitsen unta paljon. Arkiaamuina herätys on kuudelta ja iltayhdeksältä nukahdan joko sohvalle tai ihan sänkyyn. Viikonloput menee hujauksessa, kun tulee nukuttua kellon ympäri unevelkoja pois.



Todellakin kadehdin ihmisiä, jotka pärjäävät 7-8 tunnin yöunilla.

kaikki teatterinäytökset, tv-leffat, ilotulituskisat, illanistujaiset ovat liian myöhään mulle.



Nukahdan yhdeksän jälkeen riippumatta olenko kotona tai kylässä pystyyn. Lapset kun menee nukkumaan niin teen minäkin, eli illalla ei ole yhtään "omaa" aikaa.