Lue keskustelun säännöt.
Tekopyhät tungeksivat taas hautausmailla kynttilöineen.
05.11.2011 |
Voiko enää enempää teeskenneltyä vainajien muistamista olla. Eläissään kumminkin olivat ilmiriidoissa niiden vainajien kanssa, joiden haudoille kynttilöitä raahaavat.
Hävetkää tekopyhät.
Kommentit (31)
Kun äitini jäi leskeksi 80-luvulla, kävimme monien vuosien ajan pyhäinpäivänä ja jouluna haudalla. Tietysti elämä jossain vaiheessa jatkuu, emmekä enää käy. Osoittaa huonoa makua ja tunteettomuutta väittää, että haudoilla käyminen olisi vain tekopyhäilyä. Tekisi mieli sanoa jotain rumaa mutta jätän nyt tällä kertaa sanomatta.
Luulisin, että et voi edes käsittää että joku ei rakastaisi perheenjäsentään silloin, kun tämä on elossa. Ja pyhäinpäivänä ja muulloinkin muistaminen ja kynttilän viemininen antavat kummasti lohtua.
Mä käsitin ap:n aloituksen just niin, että siellä haudoilla seikkailee tänään paljon niitä, jotka yrittävät paikata menneitä nyt sitten viemällä kynttilän. Ja se on munkin mielestä tekopyhää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni suree ja kaipaa varmaan ihan oikeasti. Mutta sitten on nää tapaukset, jotka eivät käy esimerkiksi vanhaa äitiään/isäänsä katsomassa, eivät soita tai pidä millään tavalla yhteyttä.
Mutta annas olla kun vanhempi kuolee. SItten itketään, että meillä kaikilla on vain tämä yksi vanhempi ja minulla on OIKEUS surra ja huseerata nyt kuoleman jälkeen kaiken mahdollisen kanssa. Ja etenkin kantaa kynttilöitä ja kukkia haudalle kun on niin kova IKÄVÄ. Olisi käynyt silloin vanhuksen eläessä. Silloin kun sillä oli vanhukselle väliä, kun vanhuksella oli ikävä toista ihmistä.
Tekopyhiä on näin pyhäinpäivänä varmaan aika paljon liikkeellä.
Kun kaduttaa, on huono omatunto ja tajuaa että enää ei voi parantaa välejä läheisiinsä ja se oli sitten siinä, niin jotkut alkaa reagoimaan näin?
Tai huono omatunto. Yritys jotenkin muka korjata asioita. Ja ainakin näin hyvin helpolla tavalla voi sitten ulkopuolisille todistella, että kyllä tässä ollaan ihan hyviä ihmisiä.
Ei siellä mitään hautuumaan portilla kirjaa pidetä siitä, kuka käy ja kenen haudalla.
Totta kai siinä voi olla mukana huonoa omaatuntoa, niin tuo sinun kommentoimasi kirjoittaja juurikin sanoi.
Mutta huono omatuntokin on inhimillistä, joten miksi sitä EI saisi hoitaa käymällä hautausmaalla? Huonoa omaatuntoa voi potea sellainenkin, joka ns. ulkopuolisin silmin olisi hyvinkin ollut läsnä aikoinaan sen vainajan elämässä, ei siihen mitään "kriteeristöä" ole, kuinka paljon vanhuksia pitää käydä tapaamassa ollakseen Hyvä lapsi/lapsenlapsi/sukulainen.
Ja kuten aina, ihmissuhteissa on kaksi tai useampia osapuolia. Tapaamattomuuteen voi olla myös vanhuksessa syytä.
Joka tapauksessa kun suremme poismenneitä, surussa on sekoittuneena paljon erilaisia tunteita. Menetystä, mutta ehkä vihaa ja jopa helpotusta. Huonoa omaatuntoakin. Kaikki inhimillisiä tunteita, eikä mikään sinänsä väärä tunne.
Juuri tulimme hautausmaalta, veimme miehen äidin haudalle kynttilän. Äitinsä kuoli mieheni ollessa 3-vuotias.
Ei päästä haudalle tänä viikonloppuna ja kyllä se harmittaa! Minulle se haudalla käynti on pieni konkreettinen tapa osoittaa kunnioitusta ja rakkautta kuollutta kohtaan. Se voi olla hyvin merkityksellistä rakkaan menettäneelle. Rakasta en takaisin enää saa, mutta kynttilän vienti on pieni rituaali. Älä herjaa muiden tapoja!
en pelkästään tänään!! ja eläissäänkin nämä ihmiset olivat minulle tärkeitä.
Meillä palaa kaiken aikaa esim. meidän pojan haudalla kynttilä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en pelkästään tänään!! ja eläissäänkin nämä ihmiset olivat minulle tärkeitä.
Meillä palaa kaiken aikaa esim. meidän pojan haudalla kynttilä.
Juuri tulimme hautausmaalta, veimme miehen äidin haudalle kynttilän. Äitinsä kuoli mieheni ollessa 3-vuotias.
Miehesi ei koskaan saanut tuntea äitiään, sinä et anoppiasi. Ihanaa, kun veitte kynttilän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka kuoli jo 1986, ja haluaisin viedä kynttilän jos asuisin lähempänä. Onneksi hänen lähempänä asuvat lapsensa vievät kynttilän.
Mieheni kävi syöttämässä isäänsä sairaalassa tämän viimeisen vuoden aikana, vaikka oli itse nuori ja menevä mies. Isänsä on ollut haudassa jo toistakymmentävuotta, ja edelleen vie kynttilän isompina pyhäpäivinä. Samoin käy yli 80-vuotiaan äitinsä luona kylässä monta kertaa viikossa.
En tajua, miksi pitää tekopyhäksi sanoa ihmisiä jotka muistavat vainajia. Suurin osa ei varmaankaan ollut riidoissa läheistensä kanssa kun nämä olivat elossa. En minä ainakaan ole kenenkään kanssa riidoissa. Ja vaikka jonkun kanssa olisi sattunut juuri olla riitaa kun tämä kuoli, ei se tarkoita etteikö vainajaa olisi rakastanut tämän ollessa elossa, ei kai riitaa tarvi jatkaa hautaan asti. Yleensä vaikka läheisten kanssa joskus olisi riitaa, rakkaus säilyy, ja sovinto tehdään, ennemmin tai myöhemmin.
Ap:llä taitaa olla omituinen suku jos kaikki ovat ilmiriidoissa kaikkien kanssa. Säälittävää.
Voiko enää enempää teeskenneltyä vainajien muistamista olla. Eläissään kumminkin olivat ilmiriidoissa niiden vainajien kanssa, joiden haudoille kynttilöitä raahaavat. Hävetkää tekopyhät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka kuoli jo 1986, ja haluaisin viedä kynttilän jos asuisin lähempänä. Onneksi hänen lähempänä asuvat lapsensa vievät kynttilän.
Mieheni kävi syöttämässä isäänsä sairaalassa tämän viimeisen vuoden aikana, vaikka oli itse nuori ja menevä mies. Isänsä on ollut haudassa jo toistakymmentävuotta, ja edelleen vie kynttilän isompina pyhäpäivinä. Samoin käy yli 80-vuotiaan äitinsä luona kylässä monta kertaa viikossa.
En tajua, miksi pitää tekopyhäksi sanoa ihmisiä jotka muistavat vainajia. Suurin osa ei varmaankaan ollut riidoissa läheistensä kanssa kun nämä olivat elossa. En minä ainakaan ole kenenkään kanssa riidoissa. Ja vaikka jonkun kanssa olisi sattunut juuri olla riitaa kun tämä kuoli, ei se tarkoita etteikö vainajaa olisi rakastanut tämän ollessa elossa, ei kai riitaa tarvi jatkaa hautaan asti. Yleensä vaikka läheisten kanssa joskus olisi riitaa, rakkaus säilyy, ja sovinto tehdään, ennemmin tai myöhemmin.
Ap:llä taitaa olla omituinen suku jos kaikki ovat ilmiriidoissa kaikkien kanssa. Säälittävää.
Huomaan, että moni ei kai voi edes käsittää, että läheisistä ei huolehdittaisi ja heihin oltaisi yhteydessä heidän eläessään.
AP tarkoitti niitä, jotka eivät välitä läheisestään tuon taivaallista heidän elossa ollessaan, mutta kuoleman jälkeen sitten kyllä muistetaan.
Mun villi veikkaus on, että lähes 100% vainajista olisi mieluummin ottanut ne kynttilät ja kukat, muistamiset ja käynnit vastaan silloin, kun oli elossa. Ei kuoleman jälkeen.
Ihmiset vaan yrittävät jotenkin saada sädekehäänsä kirkastettua ja oloaan parannettua muistamalla kuoleman jälkeen. Helpompi viedä kynttilä haudalle kuin soittaa 10 minuutin puhelu elossa ollessa...
Kun äitini jäi leskeksi 80-luvulla, kävimme monien vuosien ajan pyhäinpäivänä ja jouluna haudalla. Tietysti elämä jossain vaiheessa jatkuu, emmekä enää käy. Osoittaa huonoa makua ja tunteettomuutta väittää, että haudoilla käyminen olisi vain tekopyhäilyä. Tekisi mieli sanoa jotain rumaa mutta jätän nyt tällä kertaa sanomatta.