Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet ihmisestä joka muuttaa parin vuoden välein?
02.11.2011 |
Myös parisuhteet tahtovat kestää pari-kolme vuotta.
Kommentit (18)
en tiedä, en oikein pohdi muiden muuttoja. Me olemme kyllä muuttaneet keskimäärin parin vuoden välein. Ja ehkä siksi kun itsekin olen muuttanut usein, ymmärrän että on lukuisia syitä muuttaa: elämäntilanne muuttuu (syntyy vaikka vauva), saa halvemman/kivemman asunnon, parempi sijainti, tms. Tai sitten asunnosta voi joskus löytyä jotain vikaa.
Asun itse Helsingissä, ja täällä on asunnoista niin kova pula, ettei aina voi odottaa sitä täydellistä. Sen takia tulee muutettua useammin, kun aina jää jotain puuttumaan. Olen itse muuttanut kaikkien yllä lueteltujen syiden vuoksi.
Mitä outoa siinä muuttamisessa sitten muka on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mun tuttavapiirissä näillä ihmisillä on kyllä pitkät parisuhteet
tosin en oo varma puhutko mun äidistä, nyt on neljäs mies neljän vuoden sisällä...
Äiti on muuttanut keskimäärin kolmen vuoden välein, aina riidoissa naapureihin! Mistä löytääkin niin huonoja naapureita 8-)
Eikä niissä asuntokaupoissa aina voita, taitaa jäähä tappiolle...
ja miten nuo parisuhteiden kestot tähän asiaan liittyvät? Eivät mitenkään. Jotkut ihmiset ovat (ihan pariskuntana) vaan taipuvaisempia vaihtamaan välillä maisemaa. Jotkut jopa tykkäävät siitä, että saavat asua välillä eri paikoissa. Kaikille se yhden loppuelämän paikan löytäminen ei edes ole mikään tavoite, tai mitenkään tärkeää.
Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi joku vaihtaa välillä lomakohdetta. Voisihan sitä aina mennä samaankin paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä muuttaminen on ihanaa ja voisin hyvin muuttaa parin vuoden välein. Mua ahdistaa sellainen paikalleen jämähtäminen johonkin yhteen asuntoon. Parisuhde on kyllä kestänyt jo toistakymmentä vuotta, joten se lienee ihan toinen juttu.
ei ole löytänyt vielä omaa paikkaansa eikä ole halunnut/kyennyt ns. juurtumaan paikoilleen. Kysymyshän voi olla haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä...
PITÄISIKÖ ihmisen muka "juurtua" johonkin yhteen paikkaan? Asua siinä aina, paikoillaan. Siis tottakai sekin on ok, jos se tuntuu hyvältä, mutta miksi olisi huonompi asia haluta tehdä toisin?
Taitaa juontaa juurensa entisajan agraarikulttuurista tällainen ajattelu, että ihminen on naimisissa talonsa ja talon maiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdestä asunnosta muutettiin parin vuoden päästä, kun ei kestetty enää naapuria. Seuraavasta muutettiin taas parin vuoden päästä, koska saatiin parempi ja tilavampi asunto perheellemme. Eli sanoisin, että hän elää etsikkoaikaa. Vaikea toisaalta sanoa mitään, jos ei tiedä muuttojen syitä. Parisuhteista en sano mitään.
ja diagnoosi on epävakaa persoonallisuushäiriö. Ennen meni ihmissuhteetkin samaan tahtiin, nyt on jo muutaman vuoden ollu sama äijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja diagnoosi on epävakaa persoonallisuushäiriö. Ennen meni ihmissuhteetkin samaan tahtiin, nyt on jo muutaman vuoden ollu sama äijä.
Tämän olen tehnyt kaksi kertaa, toisen kerran n. 5 vuotiaana, toisen kerran joskus parikymppisenä.
Tämä muuttaminen on siis mulla alkanut jo "sukupolvien takaa" (ei olla romaneja)... Pisimpään olen asunut 4 vuotta samassa. Kohta tulee uusi ennätys :), en tahdo lapsille samaa kuin itselleni, vaikka en koe muuttamista ikävänä. Mutta ei voi kiistää ettenkö olisi ns. juureton. Nyt kasvatan juuria aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mullakin tulee mieleen ja se, ettei tiedä, mitä elämältään haluaa. Ei ole toisin sanoen löytänyt itseään ja/tai on epävakaa. Sitoutumiskyvytön tai vain erittäin huono-onninen rakkauden suhteen.
Minäkin vaihdoin nuorempana asuntoa ja miehiä kuin sukkia, mutta kolme vuotta terapiaa ja itsensä löytäminen auttoivat. Nyt tahti on huomattavasti hitaampi ja miestä tuskin enää vaihdan kunnes kuolo korjaa.
mullakin tulee mieleen ja se, ettei tiedä, mitä elämältään haluaa. Ei ole toisin sanoen löytänyt itseään ja/tai on epävakaa. Sitoutumiskyvytön tai vain erittäin huono-onninen rakkauden suhteen.
Minäkin vaihdoin nuorempana asuntoa ja miehiä kuin sukkia, mutta kolme vuotta terapiaa ja itsensä löytäminen auttoivat. Nyt tahti on huomattavasti hitaampi ja miestä tuskin enää vaihdan kunnes kuolo korjaa.
Mullakin nyt takana 3 v terapiaa, ja täytyy sanoa, että on ollut valaiseva matka sekin, ei tartte enää oikeassa elämässä "matkata" kaiken aikaa uuden äärelle. Psykiatri sanoi viimeisellä käynnillä, että hän ei enää laittaisi epävakaata persoonallisuushäiriö-diagnoosia minulle, vaikka yleensä sitä ajatellaan pysyvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli kouluikäisiä lapsia ja muutetaan, niin se kertoo huonosta vanhemmuudesta.
Eri asia on sitten pakolliset syyt muuttoon.
Tasapainoinen ihminen muuttaa harkiten ja odottaa sitä sopivaa asuntoa.
Tiedän yh-äidin joka muuttaa vähän väliä ja se kyllä näkyy lapsissa huonona käytöksenä ja agressiivisuutena.
"pitäisi osata asettua aloilleen". Miksi ihmeessä? Toki jos on lapsia niin ymmärrän että heidän osaltaan ei ole reilua jos joutuvat koko ajan muuttamaan. Mutta jos kyseessä on aikuinen ihminen niin miksi tämä jatkuva muuttaminen on jotain mistä pitäisi päästä eroon?
itseään ei voi paeta asuntoa tai parisuhdetta vaihtamalla.
mullakin tulee mieleen ja se, ettei tiedä, mitä elämältään haluaa. Ei ole toisin sanoen löytänyt itseään ja/tai on epävakaa.
Sillä, mitä tahtoo elämältään, ei välttämättä ole mitään tekemistä asuinpaikan kanssa. Koittakaa nyt hyvät ihmiset tajuta, että kaikille se asunto ei näyttele niin merkittävää osaa elämässä!
Ja se, jos joissain asioissa tykkää vaihtelusta, ei tarkoita, että sitten kaipaa sitä vaihtelua kaikkeen muuhunkin, kuten ihmissuhteisiin.
ei ole löytänyt vielä omaa paikkaansa eikä ole halunnut/kyennyt ns. juurtumaan paikoilleen. Kysymyshän voi olla haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä...