*HUHTIhurmurien tiistai*

Haa! Tänä aamuna pystyin syömään paahtoleipää jälkiuunileivän sijasta (jota siis olen puputtanut koko raskauden ajan..)! Maistui virkistävältä noin vaihtelun kannalta :)

Mulla on tänään pitkä päivä: hoitolapset tuli jo kuuden jälkeen, ja ilta päättyy kahdeksalta kolmen tunnin kuntosaliohjaukseen. Elikkäs reippaat kymmenen tuntia työtä edessä, ja mukavat kaksi jo takana!

Mä olen kokenut kyllä ihan kivaksi hoitaa kaverin lapsikatrasta omieni lisäksi muutamia viikkoja aina silloin tällöin. On omille lapsille mukavaa, ikäistä seuraa, ja toki mulle hiukan lisätienestiä. Noita iltajumppia ja ryhmänohjauksia mä olen ottanut, että saan kasaan rahaa lyhentää opintolainoja. Kas, niin kuin moni tietää, tällä kotihoidontuella ei hirmuisen pitkälle pötkitä!



Me käytiin eilen illalla varaamassa tontti! Nyt vain sitten rakennusprojektia suunnittelemaan. Hirveästi siinä suunniteltavaa ja tekemistä tulee olemaankin. JOS kaikki menee hyvin, niin ensi heinäkuussa pitäisi talopaketti tulla. Mutta monia mutkia on vielä ennen sitä matkalla, joten hyvinkin tiukasti pitää jalat maassa pitää.



Napaan ei uudempia; aivan kuin silloin tällöin aina liikehdintää tuntuisi, vannomaan ei kuitenkaan voi mennä. Maybe soon!



Vähän mä olen kade mymlanille siitä porottavasta auringon paisteesta ja uima-allasleikeistä, kun itse katson ulos ikkunasta ja mietin, että: " kuinka paljonhan lapsille pitäisi laittaa kuravaatteiden ALLE vaatetta?" !! =)

Touhukasta tiistaipäivää myös muille!

tilda 16+2

Aamut rupee oleen aina vaan entistä vaikeampia - ei mulle, mutta lapsille. Tää pimeys ei tee hyvää aamu-unisille =/ Ja aamukänän määrä on sitten suoraan verrannollinen mun pinnan kireyteen, joten tässä sitä taas olla pinna kireenä kuin viulunkieli =)

Eilen olin jumpassa ja kauhistus, kun maha muka olikin tiellä monissa liikkeissä ja erityisesti venyttelyissä. Olo oli kuin pienellä elefantilla. Meillä päin on toi jumppaväki muutenkin jotenkin nuorisopainotteista, joten tulee ihan sellanen fiilis, että kuka ei kuulu joukkoon: ikää melki 30 v ja kokoa kuin pienellä elefantilla X-) (ja oikeesti olen 159cm ja 54kg ja silti niiden neitien seassa tunnen olevani ISO).

Joo-o. Oispa täälläkin kesäkelit - tai edes lunta. Tää kura ja pimeys on imassut mukaansa mun lupaavasti alkaneen jouluufiiliksenkin =/



Voikaa hyvin!



nuuppari

tulin nopeasti kertomaan ennen töihin menoa.



Paniikki meinasi toden teolla iskeä, kun terkkari ei meinannut millään löytää sydänääniä... Etsi ja etsi ja etsi, minulla kauhukuvat päässä mitä jos...kun tässä on näitä ongelmia ollut. Ja sitten, yhtäkkiä, varmaan kymmenen minuutin etsimisen jälkeen, se jyske alkoi kuulua tasaisen varmasti:) Minä itkua väänsin ja kuuntelin, syke oli 150-155. Ihanaa, pikkuinen on kunnossa!!!



Syy miksi ei ääniä meinattu löytää oli ilmeisesti, että vauveli on kova liikkumaan, ja tilaa todellakin on, nimittäin sf-mitta oli huikeat 23-24 cm! Vauva oli todella ylhäällä siinäkin vaiheessa kun äänet löydettiin, reilusti navan yläpuolelta ne kuuluivat. Ja jos katsoo äitiyskortista niitä sf-mittoja, mitä ne normaalisti on näillä viikoilla, (18+1) niin minun mahani on tosiaankin iso. Että ei mikään ihme kun minun luullaan olevan kohta synnyttämään lähdössä.



Muuten oli arvot ihan ok, hb tosin laskenut reilusti viime kerrasta, 133 -> 118. On tainnut tämä sairastaminen verottaa. Verenpaine oli 110/70 ja painoa ei ollut tullut ollenkaan tässä välissä.



Nyt ei muuta kuin mukavaa päivänjatkoa, minä lähden töihin, pitkästä aikaa :)

Täällä itäsuomessa on iki-ihana sadekeli, taas vaihteeks. EI oo moneen päivään päässy tyttöjen kans kunnolla ulos ku aina vaan sataa ja ku ei oo molemmille kunnollisia kuravarusteita nii jätän suosiolla ulkoilun paremmille keleille. Nyt sataa ihan kaatamalla. Sais kyllä jo se talvi tulla, minä kun en ollenkaan välitä tästä syksyn synkeydestä...



Eilen kävinkin kertomassa jo neuvolakuulumisia, hemppaa ei mitattu, ei olla ekan kerran jälkeen mitattu mut mulla olikin ihan huiman korkea sillo nii neuvolatäti aatteli et sit puolen välin jälkeen tarkastellaan. Edellistä odottaessa en rautakuurille joutunut ollenkaan ja ensimmäistä kun odotin niin alussa söin tabuja kun olin sairastellut ennen raskautta ja alkuraskaudesta, mut sittenkään en lopussa enää tarvinnut pillereitä popsia... Liikkeistä sen verran että just kysy neuvolassa et joko tuntuu ja kerroin että ajoittain, ei vielä päivittäin nii sitte eilen sen neuvolan jälkeen tuntu useaan otteeseen ja tänäänkin on mahassa möyritty :)



Tapasin eilen muutamaa kaveria ja tuli kerrottua neuvolakäynnistä, kumpikaan ei ollu hoksannu ees että ootan... Ajattelin et kyllä ne on muutenki hoksannu et kolmas on tulossa, mut ilmeisesti mun masu on vielä sen verta pieni ettei sitä tutummatkaan hoksaa. ihan kiva, kyllä niitä pitkiä katseita ehtii vielä tarpeeksi saamaan ennen kuin huhtikuuhun päästään.



Joo mut lopetan joutavat löpinäni ja annan tilaa seuraavalle!!

daisy82 + masuasukki rv 15+6

Nyt oli sitten kahdeksan viikon tauon jälkeen neuvola. Huh, että sitä olikin odotettu! Verenpaine oli pysynyt samoissa luvuissa, ei syytä vielä huoleen. Myös hemoglobiini mitattiin, aavistuksen oli pudonnut edellisestä, mutta hyvä lukema oli silti, 132. Painoa oli tullut noin 2,5 kiloa, eli aivan normaali määrä kuulemma. Viikkoja on nyt 18+5.



Sitten vielä kuunneltiin niitä sydänääniä, kuuluivatkin tällä kertaa todella selvästi. Viimeksi viikkoja oli niin vähän, että niitä jouduttiin vähän hakemaan (10+6). Kyllä sydän jyskytti hirmuista tahtia ja isosti, syke n. 155. Siinä pöydällä maatessa ajattelin, että taisi kunnon potku tulla, kun tuntui selvä kumautus masussa. Kohta tätikin sanoi, että vauva liikkuu kovasti, meinaa karata anturin alta ja välillä jysäytti kunnon potkuja anturiinkin. En ole siis ollenkaan kuvitellut niitä liikkeitä, vaan oikeita potkuja olen kuvitellutkin potkuiksi. Kiva. :)



Seuraavalla kerralla katotaankin sitten Kelan papereita ja saadaan perhevalmennusohjeet. Huh, kyllä se aika todellakin kiitää, kun tosiaan aletaan niitä Kelan äitiysavustuksia jo hakemaan!



Sukupuolikeskustelua taidan minäkin vielä jatkaa. Kuten Mymlan taisikin tuossa jo meidän aamutuimaan kertoakin, on todella vaikeaa löytää vaatteita vauvalle, jonka sukupuolta ei tiedä ennen syntymää. Kaupoissa olevat vaatteet ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi selkeästi tyttö- tai poikavaatteita. Pitää nyt sitten ostaa vain jotain ihan todella hillittyä ja jättää suuremmat vaatehankinnat myöhemmäksi. (Harmi.)



Toisaalta minun siskollani on sekä tyttö että poika, ja hän on luvannut meille niitä ihan pieniä vaatteita, joten ehkä otamme jonkun verran sekä tyttö- että poikavärisiä vaatteita. Voi sitten vauvan synnyttyä katsoa, kumpia tulee käyttöön enemmän. Ne vaatteet on kuitenkin otettava tänne jo ennen vauvan syntymää, sillä meillä on välimatkaa noin 300 kilometriä, joten ei sitten enää vauvan synnyttyä ole helpppoa lähteä hakemaan " oikean" värisiä vaatteita...



Voin kyllä kuvitella, kuinka jännitys kasvaa vain itselläkin koko ajan lasketun ajan lähestyessä, että kumpi on tulossa. Onhan se toisaalta jännää näinkin päin.



Nyt kyllä on nälkä, maha ihan kurnii. On tainnut vauva viedä taas oman osansa aamupalasta... Joten eikun ruoan laittoon! Hurmaavaa tiistain jatkoa huhtihurmurit!



Kissankello 18+5

kello on neljä iltapäivällä ja pinkassa VAIN viis viestiä. Höh. Huomenna pyritään pitempään pinkkaan, joohan siskot?



Eilen löysin ihanat äippähaalarit Henkkamaukalta ja nyt kotona keikistelen ne jalassa ihan ylpeenä. Masu näyttää niissä niin mukavalta tässä vaiheessa. Mulla on vihdoin tuntunut pieniä pientäkin pienempiä hipsuja masussa ja nyt olen päättänyt, että liikkeitä ne on. Illalla tuntuu selkeämmin ja näin päiväsaikaan hyvällä tuurilla muutamia. Nyt kun vielä rauhallisesti malttaa mielensä niin varmasti parin viikon sisään tulee liikkeistä voimakkaampia. Uskokaa muutkin huhtikset, jotka eivät vielä liikkeitä tunne! Kyllä ne tulee, päätetään niin:)



Sieltä etelän hetelmien mailta kyseltiin raudasta. Sitähän saa ainakin verilätyistä, joita mä oon himonnut tässä raskauden aikana. Lähteitä siis veri, sisäelimet (munuainen) ja liha. Myös täysjyväviljavalmisteet, varsinkin vehnäleseet sekä simpukat, pavut, siemenet ja nokkonen sisältävät runsaasti rautaa. Eiköhän pääasialliset raudan lähteet ole viljavalmisteet ja liha.



kuulemisiin!

Madelei +pippuri 17+2

Rättiväsyneenä taas, töistä tultu pari viikon saikun jälkeen ja arvatkaa mitä? Vähempää ei voisi enää kiinnostaa...

Oma (.) : Vatsa on ISO, tuttuni sisko oli bongannut kaupasta mut ja oli arvioinut raskauden kestoksi 7 kk:tta... Talvitakki voi sitten koitua ongelmaksi, että millanen lämmin teltta mulla pitäs ollakkaan. Lonkkavaivat ovat onneksi helpottaneet, kävely onnistuu. Liikkeitä täälläkin on tuntunut nyt istuessa eikä edes päivittäin, välillä olen huolestunutkin asiasta, mutta toisaalta olen järkeillyt, että koska maha on niiiiin iso niin eivät ne liikkeetkään voi osua vaikkakin on jo kuudes raskaus. No kohta sitä sitten ihmetellään kun suolet on solmussa vauvan jytäessä;-))

Viikonloppuna toteutin monen vuoden haaveeni rakennekynsistä, kävin kurssin ja teen niitä nyt harrastuksena muillekin, takaajatuksena myös tuleva äitiysloma: en ole paikalla viihtyvää sorttia ja tarvitsen omia juttuja ja aikuiskontakteja;-))



Lumia odotellessa Ponnari ja masukki 17+3

olin tänään neuvolassa. Kuunneltiin taas sydänääniä. Syke oli laskenut 160:stä 145:een. Täti kehotti syömään lisää d-vitamiinia eli Minisunia, pimeä aika kun on. Muistakaa muutkin! Siellä se kovasti liikkui, vaikkei liikkeitä vielä tunnekaan. Nuha on ja selkää välillä särkee, mut aika hyvin voin. Rv 17+0 tänään.

Olin tuossa viikonlopun nettipimennossa, käväsin vanhempien luona kylässä. Vauveli jytäs koko viikonlopun minkä kerkes, liikkeita tuntui todella usein, enemmän kuitenkin vielä niitä hipaisuja ja pieniä muljahduksia. No, eilen palattiin arkeen ja koulunpenkille. Ja vauva hiljeni kuin iskusta. Oli varmaan raukka niin mun stressihormonien lamaannuttama ettei mihinkään suuntaan heilunut. Onneksi tänään on jotain taas tuntunut ;)



Moni olikin käynyt neuvolassa päivittämässä tietojaan, mulla on ens maanantaina aika. Saa nähdä mitä Hb on, olen meinaan jo kuukauden syönyt lisärautaa ja silti vaan väsyttää ihan kauheesti. Noista sydänäänistä sen verran, että meidän neuvolan terkka sanoi että sykkeen nopeuden perusteella voi sukupuolta arvata vasta joskus loppuraskaudessa, näillä pienillä kun tuppaa tikutteleen aika samaa tahtia. Nyt joogaamaan...



käärö3 ja sintti 18+6

Olen lueskellut taustalla huhtihurmureiden keskusteluita aina kun töiltäni olen joutanut, salaa tietenkin pomolta, mutta nyt kun VIHDOIN saatiin netti kotiin niin voi jo itsekin osallistua keskusteluun. ;)



Eli lyhyt esittely lienee paikallaan:



Viikkoja nyt 16+4, ja la 20.4.2006. Toinen rakenneultra tasan kuukauden päästä ja seuraavaan neuvolaan vielä viikko. Odottavan aika on pitkä! Mutta sitten pääsee taas onneksi kuuntelemaan sydänääniä. Massu on " pullahtanut" viime aikoina aika huomattavasti ja mammahousut on jo osittain (varsinkin) töissä käytössä. Muitakin mammavaatteita pitäisi lähteä shoppailemaan kun ennestään ei niitä löydy, esikoinen tulossa.



Hyvin olen voinut ja alkuraskauden etova olokin on takanapäin, töissäkäynti varsinkin nyt syyspimeällä väsyttää, aamulla ei tahdo jaksaa nousta sängystä mutta muuten kaikki oikeestaan aika mukavasti!



Hauskaa tiistai-illan jatkoa kaikille hurmureille!! ;)

Ihana pidennetty viikonloppu takana, nyt takaisin töissä...Blaah!Yhtään ei jaksaisi enää kiinnostaa, vaikka vain reilu 3 kk ollutkin takaisin töissä.

Rv 18+4 menossa, aika menee toisaalta kuin siivillä, ajatella että kohta puolivälissä ollaan!

Liikeitä tuntunut todella epämääräisesti ja aivan eri tavalla kuin esikoista odottaessa. Silloin liikkeet ja potkut tuntui niin selvästi - istukka olikin takaseinässä, ja nyt etuseinässä, joten kaipa se vaimentaa tuntemuksia...Tasainen etova olo on koko ajan, ruoka ei meinaa maistua, mutta kaikki makea menisi kuumille kiville...Erilaisia rahkoja olen tehnyt nyt päivittäin kotona, naminami!

Saunassa olo on alkanut tehdä hiukan pahaa, alkaa heikottaa aika äkkiä.

Viime perjantaina oltiin esikoisen (1v1,5 kk) kanssa uimassa ekaa kertaa, ja kuinkas ollakaan - mulla alkoi supistelemaan tämän jälkeen. Ei mitenkään erityisen kipeästi, mutta maha meni ihan kovaksi ja ' kivisti' . Vaikka suht´ rauhallisesti yritin altaassa temmeltää...Kotiin kun pääsi, uni tuli melkein samantien.Muutenkin tuli viikonloppuna nukuttua aika huimasti. Esikoinenkin teki uusia henk.koht. uniennätyksiä!

Mulla olisi neuvolakin 17. pvä.Toivottavasti saataisiin sydänäänet kunnolla kuulumaan, kun niillä on semmonen aataminaikainen laite joka muutenkin pätkii...Maha lakkasi kasvamasta.Ainakin mun mielestä.No, kaipa se on sitä kun ruoka ei ole oikeon maistunut, mutta toivottavasti pieni masukki ottaa siitäkin vähästä oman osansa!?

Palailen pinoilemaan kun taas töiltä ehdin!

Jaksamisia tähän synkkään talveen(?) !Tulisi jo lunta! Viimeistään edes Jouluksi!

Lukemassa olen käynyt kuulumisianne, nyt taas kirjoitan itekin... Tuntuvat nämä omat kuulumiset aika muuttumattomilta. Lultavasti loppua kohden kirjoitusinto ja tahti kiihtyy. Nyt riittää kiirettä töissä ja lapsosen kanssa...



Mutta viime viikolla torstaina supisti oikein kunnolla. Rupesin rehkimään nurkissa päivystävien muuttolaatikoiden kanssa (muutosta 2 kk - kummasti tuo laatikonpurkuinto laantuu) ja lopulta en voinutkuin lattialla maata. Vielä perjantainakin oli tosi huono olo. Pitänee vain uskoa, että kannattaisi ottaa rennommin tuommoisissa hommissa. Hassua, kun esikoista odottaessa ei supistanut suunnilleen kertaakaan ennen varsinaista koitosta.



Jännittavat kyllä nämä ajat. Viikkoja nyt 15+5. Viime kesäinen meni siis kesken siinä 16-17 vkon vaiheilla (outoa, en tosiaan voi muistaa tarkasti päiviä). Viikon päästä olisi neuvola. Täytyy nyt kattoa, että kestääkö oodottaa sinne asti vai pitääkö käydä kuuntelemassa vielä tällä viikolla. Liikkeitä olen kyllä ollut tuntevinani, mutta kun on niin pientä ja ajoittaista... Kyllä helpottaa, kun liikkeet rupeavat tuntumaan paremmin. Istukka taas tuossa edessä, joten sekin vaimentaa liikkeitä.



Mites vattumadolle kuuluu? Muistelin tuossa vain, että kovasti joku päivät huolehdit, että mitenhän vauva jaksaa. Mutta hyvää vointia sinne päinkin! Samoin hemohesserille, jos sattuu lueskelemaan!



Eetvarttiko kyseli taannoin, että keillä PHKS synnärinä? No, täällä on lapa pystyssä. Taidetaan kyllä asustella perin eri kulmilla, tuosta esittelystä sijoitan sinut tuonne Orimattila-Mäntsälä akselille, iten koti on pohjois-Lahdessa.



Hyvää vointia kaikille!