Liian vahva?
Olen pohtinut tätä. Tuntuu, että nykyaikana naisena tulee oltua ihan liian vahva. Kaikki langat omissa käsissä. Yksinhuoltajana ei ole miestä, jonka kanssa pitäisi neuvotella asioista ja antaa periksi, tai antaa toisen pitää huolta itsestä. Vaikea ottaa apua vastaan, saatika pyytää sitä.
Osaatteko te olla heikkoja ja miten sitä voisi opetella? Pelkään, että jään yksin kun mukamas en ketään tarvitse :(
Kommentit (2)
ja totta on, että muutamalla tuntemallani miehellä keistä voisin olla kiinnostunut on juuri ns. ressukkavaimot (tai toinen on jo eronnut), eli minulla ei varmaan olisi mitään mahkuja noiden miesten suhteen sillä olen liian itsenäinen :( Ja arvaa vaan kasvavatko omatkin tyttäret liian vahvaan malliin??
En mäkään ressukaksi halua (mikä se sitten lieneekään), mutta en myöskään kovaksi. En halua ripustautua kehenkään, mutta kyllähän ihminen toisaalta on aina toisista ihmisistä riippuvainen positiivisessa mielessä. MIetin vaan sitä, että jos jatkuvasti ja kaikkialla lähettää sellaista signaalia, että minä pärjään yksin, niin miten joku mies haluaisi sellaista naista lähestyä. Ja tosiaankin, minäkään en haluaisi antaa sellaista mallia tyttärelleni ja pojalleni.
Antakaa vinkkiä joku, joka on mielestään sopivasti heikko.
ja totta on, että muutamalla tuntemallani miehellä keistä voisin olla kiinnostunut on juuri ns. ressukkavaimot (tai toinen on jo eronnut), eli minulla ei varmaan olisi mitään mahkuja noiden miesten suhteen sillä olen liian itsenäinen :( Ja arvaa vaan kasvavatko omatkin tyttäret liian vahvaan malliin??