Mieheni lähti kertausharjoituksiin, kun esikoinen oli 2-viikkoinen.

Ei voinut enää enempää lykätä. Olin 4kk yksin vauvan kanssa. Se oli ihan mukavaa, vaikka oli rankkaa. Opin paljon itsestäni ja lapsestani sinä aikana.



Kaikesta oppii selviämään. Mitä merkitystä tuollaisilla tapahtumilla enää on? Se sinun kaksiviikkoisesi oli ja meni seka sinä että lapsi on ilmeisesti edelleen hengissä.

kiire sillä oli sotaleikkeihin ja ryyppäämään junttikavereidensa kanssa. Minä en jättäisi sua koskaan.



T: Sivarimies joka tykkää pullasta

sanoi että synnytäthän sitten viikonloppuna jotta hänkin ehtii mukaan. Ja mieluiten perjantaina että ehtii pitää varpajaiset viikonloppuna kotona ollessaan. Esikoinen syntyi lauantainvastaisena yönä, kuopus lauantaiaamuna. Olen kuuliainen vaimo eikä tästä mitään traumoja ole jäänyt. Isyyslomansa mies piti vasta talopaketin pystytyksen yhteydessä. Emme ole toisistamme riippuvaisia.

mutta en tiedä miten tuo menisi läpi. Jos on nimittäin pakolliset harjoitukset. Jos on VEH, niin eihän sinne ole pakko mennä.



Meillä on mies on kertaamassa joka vuosi. Ja on ollut joka lapsen vauva-aikana, nuorimmainen oli kuukauden ja mulla oli kotona kolme muuta lasta vauvan lisäksi. Minkäs teet, poliisit tulee kotoa hakemaan jos et mene.



On sulla tosiaan pitkä muisti ja pahat traumat jääneet tuosta, kun vielä 10 vuoden takaa jaksat olla vihainen.



T: reserviläisen vaimo

Huono nakki alusta alkaen. Itse joutuu tekeen kaiken. Kaiken huippu nää kapiaisten vaimot - niin kivaa ja aikuista kun mies menee harjoitteleen ihmisten tappamista ja pitää sit sellaisen kanssa lapsiakin tehdä.

Oma isäni meni kertausharjoituksiin muistaakseni kans n. kaksi viikkoo syntymäni jälkeen.

Sama sattuma oli mua aiemmin syntyneen veljeni kanssa, mutta hänen kohdallaan harjotukset oli vähä pidemmän ajan päästä syntymää.



Siellä äiti sitten hoiteli yhteensä kolmee lasta, minä olin lisäksi vauvana erityishoitoo tartteva.



ja ap raukka valittaa siellä kun piti hetken pärjätä yhen lapsen kanssa.



Onko ap ajatellut että nykyäänkin moni myös menee armeijaan, siis ihan vuodeksikin, vaikka lapsi on syntymässä ;) Siinä ymmärtäisin jo pienen valituksen, en tollasesta hetken miehen poissaolosta.

kun ainokaisemme oli just 3v, ja oli kyllä vaikea kiemurrella irti siitä eli sinänsä ymmärrän miestäsi (hän oli varmaan aika nuorikin tuolloin). Mieheni hommasi sitten 3 pv työmatkan siihen kohtaan eli oli poissa huomattavasti vähemmän aikaa kuin olisi ollut kertaamassa. (ihan siis omasta aloitteestaan minä en sanonut juuta enkä jaata).

ees ajatella että ennen miehet olleet itsekkäästi rintamalla vaikka vaimo saanu lapsen. Eivät ole tulleet kotiin vaimoa tukemaan ja auttamaan. Korkeintaan pistäytyneet kotona. Siis ihan kauheeta!

nuorikin pärjää yksin lapsen kanssa :) Olin 20-vuotias ja tytön kanssa puoli vuotta kaksistaan, kun isäntä läks inttiin. Ei ollut rankkaa, päinvastoin! Ja pääsihän sitä äijä viikonloppuina aina kotiin. Jos tulee kutsua kertauksiin, niin saa lähteä. Miksi olisi ongelma?

Ai, sehän tuleekin hautuumaalta. Kuuluu sotalesket huokaavan sun ongelmilles. Hyvää itsenäisyyspäivää!

vapautuksen perhesyiden takia. Viimeisimmällä kerralla hän meni paikalle mutta lääkäri laittoi kotiin kun mies kertoi, mikä kotona oli tilanne (esikoinen vakavasti sairaana, minä viimeisilläni raskaana).



Kertausharjoituksiin on sankoin joukoin halukkaita (eikä ihme; tiedän kyllä senkin puolen tästä tarinasta... :D) eikä sota yhtä miestä kaipaa.



Ap - voit syyttää vain itseäsi tyhmyydestä, turhaan miehelle kiukuttelet.

Jos mies on tehnyt parhaansa armeijassa, kuuluminen reservin yksikköön voi olla hänelle todella tärkeä juttu. Kahden viikon kertausharjoituksiin on yleensä mahdollisuus vain muutaman kerran elämässä. Se on toisella tavalla poikkeuksellinen tapahtuma kuin ylityöt tai sählykerho. Pois jäämällä putoaa pois joukosta, eikä usein saa uutta kutsua ollenkaan. Sellainen voi olla miehelle todella kova pala. Kannattaako vaimon vaatia miestä luopumaan tällaisesta miehelle tärkeästä, harvinaisesta tapahtumasta? Vai kannattaisiko kannustaa mies matkaan ja järjestää yhdessä muuta tukea kotiin? Samalla olisi hyvä tilaisuus neuvotella, että mies hoitaa lapsia jatkossa enemmän. Kaksi viikkoa ei ole mitään verrattuna niin vuosiin, jotka lasten kasvaminen kestää. Turha tehdä kahdesta viikosta symbolista mittaria miehen sitoutumiselle, kun sen voi kääntää symboliseksi merkiksi, kuinka paljon miestä arvostatte.

Varmaan muissakin asioissa "hajalla"?

Katsotaan, kauanko tätä vihaa kestää. En ole pitkävihainen :D



ap