lääkkeitä käyttävä ihminen

ettäkö lääkkeiden käyttö ei ole hyvä asia?

Ihmisestä kylmän ja kovan. Sellainen voi sitten olla tökerö muillekin kun itseä ei mikään ahdista.

Saanko kysyä mistä lääkkeistä puhut. On niille lääkkeille ne paikkansa ja aikansakin.

lääkkeet tekevät Ihmisestä kylmän ja kovan. Sellainen voi sitten olla tökerö muillekin kun itseä ei mikään ahdista.

tulee tökeröksi ihmiseksi... juuh.

Mielestäni ei ole hyvä asia tuo lääkkeiden käyttö.

Eikö se ole parempi tuntea tunteet sellaisena kuin ne tulee eikä syödä kaikkea mitä lääkäri määrää? Lääkkeet voivat aiheuttaa ties mitä

sivuvaikutuksia ja niiden kanssa voi olla vaikeaa.

Mielialalääkkeiden ei ole tarkoitus turruttaa tunteita vaan tasoittaa mielialaa ja mieluiten sieltä huonosta päästä.

Itse elin niiden tunteiden kanssa 25 vuotta enkä todellakaan ole sitä mieltä, että olisi "parempi tuntea tunteet sellaisena kuin ne tulee". Se kun tarkoitti sitä, että huonoina hetkinä istuin kotona jossain nurkassa kyyhöttämässä ja itkin holtittomasti. Se oli yhtä romahdusta toisensa perään.

Nyt pystyn keskittymään huonoinakin hetkinä selvittämään ongelmia tai ainakin selviämään niistä, vaikka tuntuisikin pahalta. Pystyn edelleen itkemään, mutta reaktioni ovat suhteessa asian vakavuuteen ja ennen kaikkea siihen, että asiat eivät selviä itsellään sillä aikaa kun käperryn itseeni. Myös erinäiset (lievät) pakko-oireet ovat vähentyneet ja osa jopa hävinneet mielialalääkityksen myötä.

En käytä mitään lääkkeitä.

Kai te nyt tajuatte että kyse on psyykenlääkkeistä, ei kai särkylääkkeet vaikuta käytökseen.

En käytä mitään lääkkeitä.

Kai te nyt tajuatte että kyse on psyykenlääkkeistä, ei kai särkylääkkeet vaikuta käytökseen.

Viestisi oli hiukan epäselvä, eikä siinä sanottu mitään siihen viittavaa, vaikka toki kaikki arvaili niin.

Yhden tuntemasi tapauksen perusteella ei voida sanoa mitään lääkkeen toimimattomuudesta tai toimintamekanismeista kaikkien kohdalla. Yksi tapaus ei ole verrattavissa sataan muuhun. En voi sanoa oman heinäallergiani vuoksi, että naapurinkin on heinäallerginen, koska minä oireilen.

Mistä lääkkeistä puhut? Eikö buranaa muka saisi ottaa, heheheh?



Jokainen nyt varmasti ymmärtää mihin lääkkeisiin ap aloituksellaan viittaa. Ellei ymmärrä, niin sitten ei varmaan kannata täällä kirjoitellakaan.

En käytä mitään lääkkeitä. Kai te nyt tajuatte että kyse on psyykenlääkkeistä, ei kai särkylääkkeet vaikuta käytökseen.

Viestisi oli hiukan epäselvä, eikä siinä sanottu mitään siihen viittavaa, vaikka toki kaikki arvaili niin. Yhden tuntemasi tapauksen perusteella ei voida sanoa mitään lääkkeen toimimattomuudesta tai toimintamekanismeista kaikkien kohdalla. Yksi tapaus ei ole verrattavissa sataan muuhun. En voi sanoa oman heinäallergiani vuoksi, että naapurinkin on heinäallerginen, koska minä oireilen.

Voi itku kun olet sitten hauska ihminen.

Opettelisit edes vittuilemaan kunnolla.

Mielestäni ei ole hyvä asia tuo lääkkeiden käyttö.

Eikö se ole parempi tuntea tunteet sellaisena kuin ne tulee eikä syödä kaikkea mitä lääkäri määrää? Lääkkeet voivat aiheuttaa ties mitä

sivuvaikutuksia ja niiden kanssa voi olla vaikeaa.

Mielialalääkkeiden ei ole tarkoitus turruttaa tunteita vaan tasoittaa mielialaa ja mieluiten sieltä huonosta päästä.

Itse elin niiden tunteiden kanssa 25 vuotta enkä todellakaan ole sitä mieltä, että olisi "parempi tuntea tunteet sellaisena kuin ne tulee". Se kun tarkoitti sitä, että huonoina hetkinä istuin kotona jossain nurkassa kyyhöttämässä ja itkin holtittomasti. Se oli yhtä romahdusta toisensa perään.

Nyt pystyn keskittymään huonoinakin hetkinä selvittämään ongelmia tai ainakin selviämään niistä, vaikka tuntuisikin pahalta. Pystyn edelleen itkemään, mutta reaktioni ovat suhteessa asian vakavuuteen ja ennen kaikkea siihen, että asiat eivät selviä itsellään sillä aikaa kun käperryn itseeni. Myös erinäiset (lievät) pakko-oireet ovat vähentyneet ja osa jopa hävinneet mielialalääkityksen myötä.

Joo, mutta et ole nähnyt tätä henkilöä joka on tuttuni, pahimmillaan hän käy kiinni ja karjuu julkisilla paikoilla ja juuri silloin tämä tapahtu kun söi lääkkeitä.

Aggressiotaso nousi niin suureksi.

Ja raivon vimmassa ihminen voi tehdä jotain kamalaa.

Mua ainakin auttaa muut konstit, liikunta jne.

Joskus tunteet tuievat esiin vaikka itkuna ja olo

paranee.

Voi itku kun olet sitten hauska ihminen.

Opettelisit edes vittuilemaan kunnolla.

Olen pahoillani jos otit sen vittuiluna. Sellaiseksi se ei missään nimessä ollut tarkoitettu. Ei minulla ole tapana vittuilla kenellekään. Ei edes netissä. Jos viestini vaikutti sellaiselle lupaan tarkastella seuraavien viestieni kohdalla vielä tarkemmin sanojeni asettelua.

Tarkoitin siis viestilläni sitä, että yhden ihmisen lääkkeiden vaikutukset eivät voi olla verrattavissa kaikkiin muihin. Niillä on toki tarkoituksensa, mutta lääke ei ole sopiva tai toimiva, jos se saa yksilössä aikaan tunteettomuutta, aggressiivisuutta tai edelleen pahentuvia oireita. Se, että yksi yksilö ei kuitenkaan apua lääkkeestä saa, ei tarkoita, että kaikille niin kävisi. Päin vastoin. SSRI -lääkkeillä ei haeta tunnottomuutta (joka tarkoittaisi myös aggressiivisuuden ja töksäyttelyn tarpeen puutetta), vaan sitä että tunteita pystyisi käsittelemään ja voisi alkaa tuntea normaalisti.

On myös muita masennukseen vaikuttavia lääkkeitä. Trisykliset ja mirtsa, joiden vaikutusmekanismit ovat erilaisia. Trisykliset ovat vanhankannan lääkkeitä.



Sitten on antipsykootit, joilla hoidetaan sellaisia sairauksia, joihin itsessäänkin voi kuulua aggressiivisuutta. Esimerkiksi vaikeasta kaksisuuntaisesta kärsivä saattaa joutua syömään antipsykootteja.



Nyt puhutaan laajasta kirjosta lääkkeitä, vielä laajemmasta kirjosta mieleen vaikuttavista sairauksista.

Joo, mutta et ole nähnyt tätä henkilöä joka on tuttuni, pahimmillaan hän käy kiinni ja karjuu julkisilla paikoilla ja juuri silloin tämä tapahtu kun söi lääkkeitä.

Aggressiotaso nousi niin suureksi.

Ja raivon vimmassa ihminen voi tehdä jotain kamalaa.

Mua ainakin auttaa muut konstit, liikunta jne.

Joskus tunteet tuievat esiin vaikka itkuna ja olo

paranee.

Itse useita vuosia kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsineenä voin sanoa että ne "muut konstit", liikunta ja itkeminen ei vain auta. Ihan vittuilematta sanon, ota psyykeen sairauksista selvää ennenkuin alat jakelemaan neuvojasi.

Joo, joistain tulee agressiivisia lääkityksen myötä, mutta yleensä syy on se, että lääkitys on väärä. Esimerkiksi tuttuni veli, joka sairastaa skitsofreniaa, sai agressiokohtauksia kun käytti vääriä lääkkeitä.

Masennuslääkitys taas on nykyään sen verran kehitettyä että niistä tulee äärimmäisen vähän haittavaikutuksia normaaliin elämään.

Ja ap. Jos sulle auttaa se lenkkeily ja itkeminen niin se on sun onni. Meitä on olemassa, joille nuo eivät toimi. Toisekseen olen tullut siihen tulokseen että ne jotka tuota liikuntaa ja itkemistä tarjoavat "avuiksi" masentuneille, kun "tämä toimii minulla", kärsivät itse vain siitä normaalista alakuloisuudesta, eivätkä tiedä millaista on olla vakavasti masentunut.

No mulla oli tuttu joka sanoi että "eihän nuo maaniset kaudet nyt niin pahoja ole, sähän oot sillon tosi reipas." ei viitsinyt ottaa selvää siitä että yleensä maanis-depressiiviset tappavat itsensä maanisella kaudella.

Mua ainakin auttaa muut konstit, liikunta jne. Joskus tunteet tuievat esiin vaikka itkuna ja olo paranee.

Itse useita vuosia kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsineenä voin sanoa että ne "muut konstit", liikunta ja itkeminen ei vain auta. Ihan vittuilematta sanon, ota psyykeen sairauksista selvää ennenkuin alat jakelemaan neuvojasi.

Ja ap. Jos sulle auttaa se lenkkeily ja itkeminen niin se on sun onni. Meitä on olemassa, joille nuo eivät toimi. Toisekseen olen tullut siihen tulokseen että ne jotka tuota liikuntaa ja itkemistä tarjoavat "avuiksi" masentuneille, kun "tämä toimii minulla", kärsivät itse vain siitä normaalista alakuloisuudesta, eivätkä tiedä millaista on olla vakavasti masentunut.

Niin. lääkitys on varmaan väärä mutta niin moni uskoo lääkäreitä viimeiseen saakka. Mäkin saisin reseptejä mukaani jos menisin valittamaan. Yleensä masennuksen takana on muita tunteita. Olen lukenut psykiatriaa. Joskus olis parempi kyllä käsitellä niitä tunteita kuin tukkia ne oireet läääkityksellä.

Edelleen: lääkityksen ei ole tarkoitus "tukkia oireita" vaan auttaa pärjäämään arkielämässä, jotta voisi "käsitellä niitä tunteita". Masennus ei ole tunne, se on sairaus. Siihen on myös lääkkeitä, joita eivät ole liikunta ja itkeminen. Liikunta on varmasti hyvästä, mutta ei se oireita poista, saati sairautta. Kuten joku jo edellä totesi, pientä alakuloisuutta potevat eivät tiedä mitä on olla masentunut. Mutta turha kai näitä on selittää, jos et niitä aiemminkaan lukemalla ole sisäistänyt.

ei nimenomaan ole tunne, vaan sitä, ettei ole mitään tunteita. Sitä ei pelkällä liikunnalla korjata.

Joo, mutta et ole nähnyt tätä henkilöä joka on tuttuni, pahimmillaan hän käy kiinni ja karjuu julkisilla paikoilla ja juuri silloin tämä tapahtu kun söi lääkkeitä.

Aggressiotaso nousi niin suureksi.

Ja raivon vimmassa ihminen voi tehdä jotain kamalaa.

Mua ainakin auttaa muut konstit, liikunta jne.

Joskus tunteet tuievat esiin vaikka itkuna ja olo

paranee.

Itse useita vuosia kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsineenä voin sanoa että ne "muut konstit", liikunta ja itkeminen ei vain auta. Ihan vittuilematta sanon, ota psyykeen sairauksista selvää ennenkuin alat jakelemaan neuvojasi.

Joo, joistain tulee agressiivisia lääkityksen myötä, mutta yleensä syy on se, että lääkitys on väärä. Esimerkiksi tuttuni veli, joka sairastaa skitsofreniaa, sai agressiokohtauksia kun käytti vääriä lääkkeitä.

Masennuslääkitys taas on nykyään sen verran kehitettyä että niistä tulee äärimmäisen vähän haittavaikutuksia normaaliin elämään.

Ja ap. Jos sulle auttaa se lenkkeily ja itkeminen niin se on sun onni. Meitä on olemassa, joille nuo eivät toimi. Toisekseen olen tullut siihen tulokseen että ne jotka tuota liikuntaa ja itkemistä tarjoavat "avuiksi" masentuneille, kun "tämä toimii minulla", kärsivät itse vain siitä normaalista alakuloisuudesta, eivätkä tiedä millaista on olla vakavasti masentunut.

No mulla oli tuttu joka sanoi että "eihän nuo maaniset kaudet nyt niin pahoja ole, sähän oot sillon tosi reipas." ei viitsinyt ottaa selvää siitä että yleensä maanis-depressiiviset tappavat itsensä maanisella kaudella.

Niin .lääkitys on varmaan väärä mutta niin moni uskoo lääkäreitä viimeiseen saakka. Mäkin saisin reseptejä mukaani jos menisin valittamaan.

Yleensä masennuksen takana on muita tunteita.

Olen lukenut psykiatriaa.

Joskus olis parempi kyllä käsitellä niitä tunteita kuin tukkia ne oireet läääkityksellä.

Ihan kuin kirjoittaisit jostain dementikosta. Ei tavallistenkaan sairaitten lääkitys ole ihan helppoa ja yksinkertaista, saati sitten jos lääkityksen taustalla on väärä diagnoosi.



Esimerkiksi "psykoottinen" dementikko saa psykoosilääkkeitä ja masennuslääkkeitä, vaikka hänellä ei todellisuuudessa olisi kumpaakaan vaan oireet johtuva muistin heikkenemisestä. Eihän se toiminta voi tarkoituksenmukaista olla, jos vaari elääkin kesää 1944 eikä syksyä 2011. Kun hän saa väärät lääkkeet, ne voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa juuri niitä oireita, joiden hoitoon ne on tarkoitettu. Sitten kun on vielä vastakkaisesti toimivia lääkkeitä, niin eihän siinä voi muuta kuin seota entistä pahemmin.



Liikunta ja itkeminen todellakin auttaisivat moneen vaivaan. Mutta kun itkeminen on sopimatonta, ja liikkuminen on liian rasittavaa eikä semmoinen sovi varsinkaan laitoshoidossa oleville.