Lue keskustelun säännöt.
Enpä olisi uskonut, että kotiäidin arki tekee täyskäännöksen
31.10.2011 |
lapsen ylitettyä n. 1,5v rajapyykin. Oikein paistattelin omahyväisyydessäni aiemmin, miten tämä on mukavaa ja palkitsevaa. No kai se nyt on, kun vauva/pikku taapero ei tarvitse juuri mitään. Ulkoilut oli vaunulenkkejä äidin ehdoilla tai oikeastaan mitä tahansa minä satuin haluamaan. Kaikki kelpasi. Nyt sitten 2-vuotiaana mennäänkin täysin lapsen ehdoilla. Vaunuissa ei enää pysy, itse pitää kävellä. Äidin seura ei enää riitä. Kaupoissa ei voi käydä. Jnejne.
Suurin osa pienten lasten äideistä ei koskaan koe tätä vaihetta, koska lapsi pannaan hoitoon jo yleensä viimeistään 1,5vuotiaana. NO, kerrottakoon, että nyt se yksinäisyys ja arjen raskaus vihdoin lyö päin näköä ja KUNNOLLA.
Kommentit (13)
"Suurin osa pienten lasten äideistä ei koskaan koe tätä vaihetta, " - voi blaahhh. Ootpa aika sankari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei meillä vain ole noin käynyt. Minusta kotona on edelleen kivaa, menen töihin sitten vuoden päästä taas.
toinen 2-veen äiti
Siksikö, että se lapsi ei enää olekaan pelkkä shoppailiseura? Koska se onkin yllättäen pieni ihminen?
Olen ollut kolme kertaa kotiäitinä tuossa vaiheessa, enkä muista mitään arjen raskautta. Koko ajan meillä elettiin kompromissina jokaisen ehdoilla, ei vain äidin.
Kyllä minä kävin ihan normaalisti kaupassa 1,5-vuotiaan ja 4-vuotiaan kanssa.
minä ainakin koin päin vastoin. Ja me kävimme kyllä 1-vuotiaasta asti päivittäin puistossa leikkimässä, joten en oikein ymmärrä tuota "vaunulenkkeilyhommaa". Lisäksi, kun lapsi on hiukan vanhempi, järkeä on päässä enemmän eikä tarvitse niin haukkana vahtia vaan voi tehdä kaikkea kivaa. Esimerkiksi ei enää laita kaikkea heti suuhun, tykkää juosta puistossa, osaa kaivella hiekkalaatikolla ja tehdä hiekkakakkuja. Kotona voin siivota ruokailun jälkeen rauhassa, koska lapsi hetken leikkii itsekseen (järkevästi). Samoin pääsen vessaan yksin jne.. kyllä 8kk-1,5v on rankin aika, kun lapsi liikkuu paljon, mutta järkeä ja taitoja ei vielä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tästä meidän tilanteesta mahtaa tulla. Nyt poika juuri 1v. ja tilanne sama kun teillä 2v. Mahdankohan kestää sinne 2v. asti...
sen mukaan, millainen lapsesi on vauvana?!
Meillä koliikkivauva, hermonsa herkästi menettävä yksilö sitten isompana. Todellakin musta arki vain helpottui, kun vauva sai kantavat jalat :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työtarjouksen ja m,uuttunut kotiäidistä bisnessnaiseksi ihan yllättäen. Mutta se olikin jotain ihan muuta.
kerhoiltiin ja puistoiltiin. Eikä ollut erikoisen raskasta koskaan. Ei nyt millään pahalla, mutta pikkasen naurattaa tuo elämän raskaus yhden lapsen kotiäitinä. Tosin onhan se ymmärrettävää, kun et muusta tiedä. Älä nyt kuitenkaan toista lasta hanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vielä kolmen lapsen PIENEN lasten kanssa: 2,5v, 1,5v ja 6kk. Kaikki kolme istuvat nätisti kärryissä. Ei mitään ongelmaa ku lapsilla on RAJAT. Kuulostaa siltä että olet hukassa kasvatuksen suhteen. Tuon ikäinen lapsi on haastavimmillaan juuri sen taka kun omaa tahtoa ja itsenääisyyttä alkaa olla. Aseta selkeitä rajoja äläkä tingi niistä, niin tulet huomaamaan kuinka HELPPOA arki tulee olemaan.
Suurin osa pienten lasten äideistä ei koskaan koe tätä vaihetta, koska lapsi pannaan hoitoon jo yleensä viimeistään 1,5vuotiaana. NO, kerrottakoon, että nyt se yksinäisyys ja arjen raskaus vihdoin lyö päin näköä ja KUNNOLLA.
Ja juuri tossa vaiheessa koin, että lapsi alkoi olemaan paljon helpompi kuin vauvana, koska se oli oma yksilö! En nauttinut yhtään vauvavuodesta, koska halusin lapsen en vauvaa. 1,5v on ihana ikä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli vielä vauva siihen lisäksi ja todellakin elämä muuttui ja olin kotini vanki.
Iso osa Suomen lapsista on kotona vielä tuossa iässä (ihan tutkittua tietoa) ja todella monella on tuon 1,5-vuotiaan lisäksi isoja tai pieniä sisaruksia.