Lapset elävät isänsä luona ihan hunningolla, onko kohtuutonta vaatia edes vähän rutiineja?

herää kysymys mikä sun oma asemasi on- et taida olla ap:n tilanteessa?

Jos tarkoitat elämäntilannetta tai perhemuotoa, niin asun yhdessä mieheni ja yhteisen lapsemme kanssa. En ole ap:n tilanteessa, mutta ihmettelen vähän, miten lähivanhempi muka saisi säännellä ja sanella, millaista arkea ja elämää etävanhemman luona pitäisi elää. Varsinkin, kun jonkun normaali elämä voi toisen mielestä olla epänormaalia, ilman että kumpikaan olisi absoluuttisesti parempi tai huonompi vaihtoehto.

Tosiasia on se että lapsilla on 2 vanhempaa joiden pitäisi kasvattaa ja on väärin sekä lasta että toista vanhempaa kohtaan jos toinen kasvattaa ja toinen huvittelee. Ja näin sanoi jossain haastattelussa joku asiantuntijatahokin- ilmaisi suuren myötätuntonsa niitä vanhempia kohtaan jotka epäreilusti joutuvat kantamaan vastuun toisenkin puolesta.

Ei minusta vielä perjantai-karkkipussi, pitsa, murot tai erilainen päivärytmi kuulosta huvittelulta. Tarkoitin sillä juhlalla lähinnä sitä, että tapaamisviikonloput ovat etävanhemman juhlapäiviä. Minusta on ihan ymmärrettävää, että hän mieluummin laittaa/ostaa pitsaa (varsinkin ostettuna helppoa - ei mene kallisarvoinen aika lasten kanssa pelkkään ruuan laittoon) kuin tarjoaa jotain maksalaatikkoa. Ja mitä tulee nukkuma-aikoihin - no, kahdelta yöllä on aika myöhään, mutta kuka sen lopulta saa sanella, monelta "pitää" mennä nukkumaan? Kyllä meidänkin lapsi joskus saa valvoa vähän pitempään, eikä hän tunnu siitä kärsivän: jo seuraavana päivänä rytmi taas tasoittuu. Se, että joku on kellonaikojen tai ruokien suhteen vähän boheemimpi, ei suinkaan tarkoita, että hän luistaisi kasvatusvastuusta. Lasten kasvattminen on jotain PALJON enemmän kuin nukkuma-aikojen vahtimista ja ravintoympyrää.

Yksi kasvatuksen keskeisiä asioita on rutiinien kautta pettymyksen tuottaminen ja sen sietämisen opettelu; kaskkipussipizzakaako-rutiinit ovat lasta mielisteleviä- tietenkinb arjen vastapainona kivoja, mutta on täyttä sontaa se että toinen vaan paapoo. Ja sehän se kurja on kun ei ap sille mitään voi ettei toinen kanna vastuutaan.

No varmasti sen etävanhemman luona olisi enemmän näitä tylsiäkin asioita, jos hän saisi ihan oikeasti viettää normaalia arkea lastensa kanssa. Tuskinpa vaikka vuoroviikkoisät vain "mielistelevät" omalla viikollaan. Edelleen: miksi lapset eivät voisi olla isän luona enemmän,jolloin se arkiset rutiinit ehkä löytäisivät paikkansa sieltäkin?

siltä vaikuttanut että haluaisi paljoa sanella. Koska elät ydinperheessä et tätä ongelmaa omakohtaisesti voi käsittääkään. Minun tapauksessani minua riepoo se että mulla menee paljon aikaa terveellisen ruuan laittamiseen (ja arjessa hoidan kaikki omat ja lasten asiat, isä tapaa lapsia satunnaisesti viikonloppuisin-mun puolesta saisi nähdä paljon enemmänkin)ja isä syöttää heille vain epäterveellistä moskaa. Jos mäkin syöttäisin heille eineksiä, se olisi jo todella huonoa lastenhoitoa. Turvaudun joskus kiireessä einekseen, mutta muuten en. Maksalaatikko on lähes yhtä huonoa ruokaa kuin se pizzakin. Mut tiedän- on paljon perheitä joissa terveellinen ruoka ja sen merkitys eivät kiinnosta.samoin kouluviikkoa on kiva aloittaa aina jos lasten ryhtmi on ihan sekaisin- viikonlopun hurvittelun jälkeen ne läksytkin on usein sitten äidin vaivoina. ja lapset kiukuttelee velvollisuuksista ja rutiineista.

ei ap

En tarkoittanut, että maksalaatikko olisi terveellisempää. (Itse asiassa olen vege enkä senkään vuoksi sellaista moskaa söisi.) Vaan tarkoitin, että isä mieluummin ostaa "herkkuruokia" kuten pitsaa eikä niitä "arjen pettymysruokia" kasvatusmielessä, koska hänellä on niin vähän mahdollisuuksia viettää aikaa lasten kanssa. Ja pitsa ei edes välttämättä ole kovin huonoa ruokaa. Huonoa siinä on lähinnä se vehnäjauho. Mutta muutenhan sen voi vaikka itse tehdä terveelliseksi - laittaa paljon kasviksia, jättää juuston pois tai laittaa sitä vaan vähän... jne.



Mutta luultavasti olet oikeassa siinä, että en ymmärräkään kaikkia eronneiden ongelmia ja elämäntapojen yhdistämisen vaikeuksia. Tai siis voisin toki ymmärtää, mutta omakohtaista kokemusta ei ole. Mutta ehkä nuo ap:n mainitsemat esimerkit vaan antoivat vääränlaisen kuvan.

Onhan se varmaan niin, että koska isä ei näe lapsiaan kuin noin harvoin, on hänen hankala pitää rajoja (esim. omien syyllisyydentunteiden vuoksi?). Mutta ei homma voi noi jatkua. Lapset tarvitseva hyvää hoitoa isältään ja rajoja myös. Mitä sitten kun lapsista tulee nuoria. Meno käy vaan hurjemmaksi isän luona.

Lasten isällä on oikeus kasvattaa lapsia omalla tavallaan. Isän luona rutiinit voivat olla eri. Kyllä minusta on kohtuutonta ruveta vaatimaan, että isän pitäisi elää SINUN sanelemiesi sääntöjen mukaan. On muitakin hyviä tapoja olla vanhempi. Rutiinit syntyvät usein ihan itsestään, mutta aina ne eivät ole pilkun tarkkoja nukkuma-aikoja tai ehdotonta "iltapalaksi leipää" -tyyppistä lukujärjestystä. Rutiini voi olla sekin, että leikkii tai tekee tiettyjä asioita, käy vaikka pyöräilemässä ja juo sen jälkeen kaakaota. Ja koska sinä saat olla lasten kanssa suurimman osan aikaa, on minusta ihan ymmärrettävää, että lasten isä kokee nämä harvat tapaamiset erityisiksi päiviksi ja juhlistaa sitä herkuilla ja vapauksilla. Samalla laillahan usein mummolassa lapset saavat syödä herkkuja ja tehdä asioita, joita kotona ei saa. Jos haluaisit lasten elävän enemmän tavallista arkea myös isän luona, olisiko tapaamiskertoja mahdollista lisätä? PS. MIKSI muuten lasten pitäisi isänkin luona syödä iltapalaksi leipää? Vaihtelu voi olla hyvinkin piristävää!

asemasi on- et taida olla ap:n tilanteessa? Tosiasia on se että lapsilla on 2 vanhempaa joiden pitäisi kasvattaa ja on väärin sekä lasta että toista vanhempaa kohtaan jos toinen kasvattaa ja toinen huvittelee. Ja näin sanoi jossain haastattelussa joku asiantuntijatahokin- ilmaisi suuren myötätuntonsa niitä vanhempia kohtaan jotka epäreilusti joutuvat kantamaan vastuun toisenkin puolesta. Yksi kasvatuksen keskeisiä asioita on rutiinien kautta pettymyksen tuottaminen ja sen sietämisen opettelu; kaskkipussipizzakaako-rutiinit ovat lasta mielisteleviä- tietenkinb arjen vastapainona kivoja, mutta on täyttä sontaa se että toinen vaan paapoo. Ja sehän se kurja on kun ei ap sille mitään voi ettei toinen kanna vastuutaan.

aivan liian moni lähivanhempi yrittää liikaa kontrolloida sitä, mitä etävanhemman luona tapahtuu. Lähivanhempi ei voi määrätä, miten etävanhemman luona toimitaan vaan lähivanhemman tulee pitää mölyt mahassaan mikäli lapsen turvallisuus ei ole vaarassa - ja satunnaiset pizzat, murot, valvomiset eivät lasta vaaranna.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mihin asiantuntijatahoon viittaat - itse olen perehtynyt asiaan paljon ja kyllä asiantuntijoiden mukaan tärkeintä kuitenkin on se, että lapsella säilyisi suhde myös etävanhempaan - vaikka sitten eri säännöin kuin kotona.

Lapsi ei ole tyhmä, pienikin lapsi ymmärtää hyvin nopeasti, että kotona on yhdet säännöt, muualla toiset - jos se etävanhempi haluaa tehdä tapaamisesta juhlan niin entä sitten? Lapsi saa kuitenkin kaipaamaansa aikaa myös sen muualla asuvan vanhemman kanssa.

terveisin eräs lähivanhempi, jonka lapsilla ei ole vaikeuksia ymmärtää, että isin luona syödään pizzaa ja eletään pellossa, äidin luona kotona taas eletään arkea ja vain joskus viikonloppuisin eletään pellossa :)

En tarkoittanut, että maksalaatikko olisi terveellisempää. (Itse asiassa olen vege enkä senkään vuoksi sellaista moskaa söisi.) Vaan tarkoitin, että isä mieluummin ostaa "herkkuruokia" kuten pitsaa eikä niitä "arjen pettymysruokia" kasvatusmielessä, koska hänellä on niin vähän mahdollisuuksia viettää aikaa lasten kanssa. Ja pitsa ei edes välttämättä ole kovin huonoa ruokaa. Huonoa siinä on lähinnä se vehnäjauho. Mutta muutenhan sen voi vaikka itse tehdä terveelliseksi - laittaa paljon kasviksia, jättää juuston pois tai laittaa sitä vaan vähän... jne. Mutta luultavasti olet oikeassa siinä, että en ymmärräkään kaikkia eronneiden ongelmia ja elämäntapojen yhdistämisen vaikeuksia. Tai siis voisin toki ymmärtää, mutta omakohtaista kokemusta ei ole. Mutta ehkä nuo ap:n mainitsemat esimerkit vaan antoivat vääränlaisen kuvan.

että lapset tapaamisviikonloppuina elävät isänsä luona pizzalla, karkilla ja hampurilaisilla. Ei harmita tai ota päähän, vaikka arjessa laitan ja teen kaiken alusta asti itse ja vielä luomuaineksita (eineksiä tai puolivalmiita en käytä). Miksi ihmeessä sen pitäisi harmittaa? Veikkaan, että jos harmittaa niin on itse väsynyt siihen suorittamiseen ja silloin ehkä pitäisi tarkastella omaa toimintaa ja omia voimavaroja sen sijaan, että siirtää harmituksen sen toisen ihmisen toimintaan.

Ei minua myöskään harmita, että isän luona pelataan ja pidetään hauskaa ja täällä kotona äidin luona eletään arkea läksyineen ja kotitöineen.

Etävanhempi saa tehdä asiat omalla tavallaan eikä asia kuulu lähivanhemmalle.

t. lähivanhempi

olen omista teineistäni hyvin huolissani isän leväpeärisen kasvatustyylin vuoksi. Totta kai teini menee sinne, missä sääntöjä on mahdollisimman vähän tai niitä on mahdollisimman helppo kiertää. Jos isän luona ei ole nukkumaan menoaikoja, ei mitään rajoituksia pelaamisen/tv:n katselun suhteen eikä kotiintuloaikoja niin kuinkahan moni nuori ei käyttäisi tätä hyväkseen? Lähivanhemman tiukat säännöt/kotiintuloajat vastaan vapaa elämä etävanhemmalla, kumman kaa itse olisit jos olisit 15v? Helppoa etävanhemmalle kun voi vetäytyä kaikesta vastuusta kun lähi hoitaa kaikki "ongelmat"..

äidin luona syötäisiin aina pizzaa ja hilluttais puoleen yöhön karkkipussi kädessä..? Kaikille ihan ok?

äidin luona syötäisiin aina pizzaa ja hilluttais puoleen yöhön karkkipussi kädessä..? Kaikille ihan ok?

kaikille lienee selvää, että satunnainen pellossa eläminen on ok, mutta jatkuvaa normaalielämää se ei ole.

isommat lapset on asia erikseen. Järki käteen, koskee ihan yhtälailla etää kuin lähiä, ei ole lapsen edun mukaista elämää hillua koko ajan sekaisin jostain rytmienmuutoksista ja valvoa kahteen. Tai syödä mahdollisesti pilaantunutta ruokaa, mikä voi olla hyvin mahdollista jos joku pizza on ollut pöydällä koko yön. Kuka ottaa vastuun mahdollisista seurauksista? Kuka jää pois töistä jos lapsi sairastuu tuosta pizzasta? Kuka pesee pyykit, korvaa pilaantuneet patjat? Jos se etä ottaa siitä vastuun, niin sittenhän se on ok, mutta jos luistaa kaikesta vastuusta ja lähi joutuu jäämään kotiin hoitamaan sairasta lasta, ostamaan mahd. lääkkeet, pesemään pyykit yms niin sitten se ei ole ok syöttää sitä pilaantunutta pizzaa. Ymmärtääkö se etä sitä vastuuta ollenkaan? Tai mitään muutakaan vastuuta?

Normaali aikuinen käsittää sen, ja jos ei käsitä, niin tervemenoa perheneuvolaan juttelemaan lapsen arjesta.

isommat lapset on asia erikseen. Järki käteen, koskee ihan yhtälailla etää kuin lähiä, ei ole lapsen edun mukaista elämää hillua koko ajan sekaisin jostain rytmienmuutoksista ja valvoa kahteen. Tai syödä mahdollisesti pilaantunutta ruokaa, mikä voi olla hyvin mahdollista jos joku pizza on ollut pöydällä koko yön. Kuka ottaa vastuun mahdollisista seurauksista? Kuka jää pois töistä jos lapsi sairastuu tuosta pizzasta? Kuka pesee pyykit, korvaa pilaantuneet patjat? Jos se etä ottaa siitä vastuun, niin sittenhän se on ok, mutta jos luistaa kaikesta vastuusta ja lähi joutuu jäämään kotiin hoitamaan sairasta lasta, ostamaan mahd. lääkkeet, pesemään pyykit yms niin sitten se ei ole ok syöttää sitä pilaantunutta pizzaa. Ymmärtääkö se etä sitä vastuuta ollenkaan? Tai mitään muutakaan vastuuta?

Normaali aikuinen käsittää sen, ja jos ei käsitä, niin tervemenoa perheneuvolaan juttelemaan lapsen arjesta.

äidin luona syötäisiin aina pizzaa ja hilluttais puoleen yöhön karkkipussi kädessä..? Kaikille ihan ok?

kaikille lienee selvää, että satunnainen pellossa eläminen on ok, mutta jatkuvaa normaalielämää se ei ole.

Jos äidin luona olisi meno tuollaista, niin olisi lastensuojeluviranomaiset ovella.

Lisäksi: miksi sillä etävanhemmalla on oikeus luistaa kasvatuksesta? Eikö olisi reilumpaa pikemminkin niin päin, että se, joka yleensä huolehtii asioista, saisi välillä sen boheemimman hetken.

Olen itse muuten hyvinkin boheemi äiti; meillä ei mennä minuuttiaikataulujen mukaan ja joskus syödään päivälliseksi puuroa, jos ei ruoanlaitto nappaa/en ehdi. Meillä saa myöskin juoda mehua ja syödä keksejä kohtuudella, mitä monet äitikaverini paheksuvat, ja 3-vuotias valvoo usein kymmeneneen.

En siis ole nipo, mutta en todellakaan sietäisi tuollaista etävanhemmalta! On lasten oikeus, että heillä on jonkinlaiset rutiinit ja ruokavalio.

ja siitä voisit kyllä puhua lasten isän kanssa. Muita asioita yrittäisin katsoa läpi sormien, varsinkin jos lapset ei ihan joka viikonloppu ole isänsä luona (kyllä viikonlopun yli selviää peseytymättä ja ilman lämmintä ruokaa, paitsi hampaiden pesu olisi tärkeää, jos syödään paljon karkkiakin)

Jos äidin luona olisi meno tuollaista, niin olisi lastensuojeluviranomaiset ovella.

mikä tarkalleen olisi lastensuojeluasia? Pitsaa päivälliseksi? Karkkipussi perjantaina (joka toinen viikko)? Satunnaista valvomista? Ei kellontarkkaa lukujärjestystä päivälle? Ei kylpyä joka päivä? Siis mikä?

Yön yli seissyt ruoka antaa olettaa, että kyseessä on joku provo tai sitten ihan vaan oletus - aika harva etä varmaan kertoisi lähivanhemmalle syöttäneensä seissyttä ruokaa, juuri siksi, että siitä lähi saa aiheen nostaa metelin.

Lisäksi: miksi sillä etävanhemmalla on oikeus luistaa kasvatuksesta? Eikö olisi reilumpaa pikemminkin niin päin, että se, joka yleensä huolehtii asioista, saisi välillä sen boheemimman hetken.

Voihan lähivanhempikin alkaa suhtautua asioihin vähän rennommin ja ottaa boheemimman elämän asenteen. Ei kai sitä kukaan kiellä? Boheemius ei tarkoita, etteikö kantaisi omaa kasvatusvastuutaan. Joku pitsa nyt ei edes ole kovin suuri rikos. Pitsa muuten ei edes välttämättä ole kovin huonoa ruokaa. Tai siis ei se sen huonompaa ravintoarvoiltaan ole kuin joku makaronilaatikko tai kaalipiirakka - lähinnä siinä on epäterveellistä se vehnäjauho (ja juustossa oleva suola). Mutta itse voi tehdä vähäjuustoista pitsaa, laittaa paljon kasviksia täytteeksi ja syödä sen kanssa tuoretta salaattia. Ei yhtään huono tapa viettää iltaa lasten kanssa kahden viikon tauon jälkeen!

En siis ole nipo, mutta en todellakaan sietäisi tuollaista etävanhemmalta! On lasten oikeus, että heillä on jonkinlaiset rutiinit ja ruokavalio.

No, jos kriteeri on JONKINLAISET rutiinit ja ruokavalio, niin eiköhän ne tuossa ap:n esimerkissä täyty. Ja ei siihen etävanhemman elämäntyyliin todellakaan oikein voi puuttua. Vai voisiko etävanhempikin ruveta vaatimaan lähivanhemmalta enemmän rentoa, luovaa, stressittömämpää ja boheemimpaa elämää lapsille? valitettavasti se täytyy vain kestää, että toinen voi elämänarvoiltaan ja tavoiltaan olla erilainen - ja lapsilla on oikeus tuntea se etävanhempikin sellaisena kuin tämä on oikeasti, eikä minään lähivanhemman päiväjärjestyksen mukaan toimivana statistina.

Jos äidin luona olisi meno tuollaista, niin olisi lastensuojeluviranomaiset ovella.

mikä tarkalleen olisi lastensuojeluasia? Pitsaa päivälliseksi? Karkkipussi perjantaina (joka toinen viikko)? Satunnaista valvomista? Ei kellontarkkaa lukujärjestystä päivälle? Ei kylpyä joka päivä? Siis mikä? Yön yli seissyt ruoka antaa olettaa, että kyseessä on joku provo tai sitten ihan vaan oletus - aika harva etä varmaan kertoisi lähivanhemmalle syöttäneensä seissyttä ruokaa, juuri siksi, että siitä lähi saa aiheen nostaa metelin.

Lisäksi: miksi sillä etävanhemmalla on oikeus luistaa kasvatuksesta? Eikö olisi reilumpaa pikemminkin niin päin, että se, joka yleensä huolehtii asioista, saisi välillä sen boheemimman hetken.

Voihan lähivanhempikin alkaa suhtautua asioihin vähän rennommin ja ottaa boheemimman elämän asenteen. Ei kai sitä kukaan kiellä? Boheemius ei tarkoita, etteikö kantaisi omaa kasvatusvastuutaan. Joku pitsa nyt ei edes ole kovin suuri rikos. Pitsa muuten ei edes välttämättä ole kovin huonoa ruokaa. Tai siis ei se sen huonompaa ravintoarvoiltaan ole kuin joku makaronilaatikko tai kaalipiirakka - lähinnä siinä on epäterveellistä se vehnäjauho (ja juustossa oleva suola). Mutta itse voi tehdä vähäjuustoista pitsaa, laittaa paljon kasviksia täytteeksi ja syödä sen kanssa tuoretta salaattia. Ei yhtään huono tapa viettää iltaa lasten kanssa kahden viikon tauon jälkeen!

En siis ole nipo, mutta en todellakaan sietäisi tuollaista etävanhemmalta! On lasten oikeus, että heillä on jonkinlaiset rutiinit ja ruokavalio.

No, jos kriteeri on JONKINLAISET rutiinit ja ruokavalio, niin eiköhän ne tuossa ap:n esimerkissä täyty. Ja ei siihen etävanhemman elämäntyyliin todellakaan oikein voi puuttua. Vai voisiko etävanhempikin ruveta vaatimaan lähivanhemmalta enemmän rentoa, luovaa, stressittömämpää ja boheemimpaa elämää lapsille? valitettavasti se täytyy vain kestää, että toinen voi elämänarvoiltaan ja tavoiltaan olla erilainen - ja lapsilla on oikeus tuntea se etävanhempikin sellaisena kuin tämä on oikeasti, eikä minään lähivanhemman päiväjärjestyksen mukaan toimivana statistina.

on raskasta sekä lapsille että äidille, että rytmit menevät täysin sekaisin. Ei ole mitään järkeä antaa noin pienten valvoa yöhön asti, kun maanantaina on aloitettava työ- ja päiväkotiviikko.



Tietenkin voi olla erilaiset tavat, mutta ei nyt ihan överiksi tarvitse mennä. Yritä sopia, että nukkumaanmenoaika olisi joku tietty, ja ruoka on toinen, pitää olla muutakin kuin karkkia.



Höpön höpön, että "etävanhempi on oikeus tuntea sellaisena kuin se on", sillä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että lapsilla pitää olla joku tolkku elämässä, esim.nukkumaanmenoajoissa.

mutta lähinnä minusta nukkumaanmenoajan pitäisi olla tiukempi, vähintäänkin puolilta öin, ellei aiemminkin.



Muuten taas nuo asiat menevät siihen, että kun lapsia näkee vain harvoin, niin siinä arki tuppaa hämärtymään, ja etävanhempi usein hemmottelee ym, mikä tässäkin näkyy. Sille ei oikein voi mitään, kunhan perusturvallisuus on kunnossa.

on raskasta sekä lapsille että äidille, että rytmit menevät täysin sekaisin. Ei ole mitään järkeä antaa noin pienten valvoa yöhön asti, kun maanantaina on aloitettava työ- ja päiväkotiviikko.

Tietenkin voi olla erilaiset tavat, mutta ei nyt ihan överiksi tarvitse mennä. Yritä sopia, että nukkumaanmenoaika olisi joku tietty, ja ruoka on toinen, pitää olla muutakin kuin karkkia.

Höpön höpön, että "etävanhempi on oikeus tuntea sellaisena kuin se on", sillä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että lapsilla pitää olla joku tolkku elämässä, esim.nukkumaanmenoajoissa.

Lasten elämässä tulee väistämättä joskus eteen tilanteita, jolloin se minuuttiaikataulu pettää. Tulee joku juhlapäivä, jolloin saa valvoa. Tai matka, jolloin pitää odottaa lentoasemalla tai kulkuneuvo on myöhässä. Tai muuta. Satunnaiset valvomiset eivät sekoita koko elämää.

En sano, että tolkuton valvominen hyväksikään on, mutta jos äidin luona mennään nukkumaan vaikka klo 20 ja isän luona vasta 22.30, niin ei tuo todellakaan niin vakavaa ole.

Lapsen rytmi voi mennä sekaisin jo paikan vaihdoksestakin, tai siitä että pitkästä aikaa näkee isän (eikä malta nukkua) ja sitten kun taas palaa kotiin äidin luo, voi valvominen tms johtua ihan muustakin - päässä on ajatuksia, ristiriitaisia ajatuksia, kun on juuri eronnut isästä taas, mutta tullut samalla takaisin äidin luo, jne.

Isän tarjoamiin ruokiin ette äidit kyllä todellakaan voi puuttua, se olisi aika epäkohteliasta. Ap:nkin kertomuksessa lapset söivät muutakin kuin karkkia, ja eikö se nyt ole aika yleistä, että nykylapsilla on karkkipäivä viikonloppuna? Jos lähivanhempi ei karkkipäiviä harrasta, niin hän ei silti voi sille mitään, jos etä tekee toisin.

Välillä kuulostaa siltä, että lähivanhemmat yrittävät tehdä itsestään tärkeämmän sellaisella "minä tiedän kaiken parhaiten ja sinä etä-vanhempi et osaa kasvattaa lasta ja rutiinisi ovat ihan vääränlaisia". Överiksi voi mennä myös tiukan kontrolloitu päiväjärjestys.

että lapset menevät nukkumaan 22.30? Ei todellakaan puhunut, vaan kahdelta. Pikku ero.



Törkeää käytöstä etävanhemmalta, hän ei tarvitse mitään hyssyttelyä tyyliin "ainahan joskus tulee pikkupikkumuutoksia". Jos joka toinen viikonloppu on tuollaista, se ei ole satunnaista.

jos tilanne koskisi minun lapsiani.

Ai että normaalia kolmevuotiaan valvoa kahteen ja syödä viikonlopun aikana kilo karkkia..

Nuo on ne kohdat, jotka mulle olisivat punainen vaate.

Kivaa voi etävanhemman luona olla muullakin tavalla.



Koittaisin neuvotella ihan ystävälliseen sävyyn, koska sitten kun lapset ovat teini-ikäisiä, tilanne viimeistään riistäytyy. Ajoissa olis kiva saada jonkunmoiset pelisäännöt kuntoon. Kyllä etävanhemmankin tulee olla vastuullinen kasvattaja.

jos äidin luona menee nukkumaan 3vuotiaiden nukkumaan meno aikaan klo 20-21, sitä vaan ihmettelen?