Miks kaikki on niin helkkarin sidottuja perheeseen, kun on lapsia?

Koskaan he eivät tule meille ja emme käy missään.

Lapset vie kaiken ajan, eikä oiken muutakaan pysty tekemään. Sitävarten miä ainakin lapset olen tehnyt ja perheen perustanut, että siihen sitoudutaan.

Tuli hummattua ja riekuttua ihan riittämiin. Olen oikea käpertyjä ja nautin siitä. Kutsumme toki lähes joka viikonloppu ihmisiä kylään, mutta lasken sen lapsiperhe-elämäksi, kun useimmiten kylässä kävijät ovat myös lapsiperheitä.

niin on yhtäkkiä muuttunut eri ihmiseksi, joka ei voi muka käydä missään tai tehdä mitään (kyläilyä, kaupungilla käyntiä yms.) kuten ennen - lasten kanssa tai ilman. Miksi lapsettomat ystävät olettavat, että vapaus ja oma elämä on täysin mennyt, kun saa lapsia?

Ei sitäaina tartte lähteä mihinkään ryyppäämään. Ei vaan ole paria tun-

tia puolessa vuodessa ystäville. En usko!

Vierailija:

Ei sitäaina tartte lähteä mihinkään ryyppäämään. Ei vaan ole paria tun-

tia puolessa vuodessa ystäville. En usko!

kuin siivillä ja ajatuksetkin ovat suuntautuneet niihin palleroisiin. Kun lapset eivät roiku jatkuvasti kiinni äidissä, alkaa äitikin katsella taas maailmaa ikkunasta ulos. Yritä sinä pysyä ystävänä, sillä jossain vaiheessa saatat itse olla se, joka ei ehdi/jaksa/halua lähteä edes siksi pariksi tunniksi kaupungille. Silloin voit tarvita ymmärtävää ystävää,.

Ihan turhauttavaa se yksipuolinen ystävyyskin on. Kyllä sitä aikaa jostain sen verran löytyy,että välillä voi tavata. Mitäs sitten ku lapset on isoja?Itkettääkö,kun ei ole enää ystäviä,kun tuli hylättyä ne ,ku oli niin kiire???muka

Minulla on yksi lapsi ja yritän järjestää omaa aikaa myös ystävien kanssa. Mutta johtuu varmaan siitä, että haluanki sitä. Tekee kummasti hyvää käydä vaikka kahvilla ystävien kanssa joskus niin, että saa ihan rauhassa jutella.