Palaako kellään muulla koskaan pinna???
Musta tuntuu että kaikki perhekerhot ja vastaavat on täynnä niitä rauhallisia tasaisia ja onnellisia äitejä jotka ei koskaan puhu lapsistaan negatiiviseen sävyyn heitä ei ikinä rasita eikä väsytä, nauttivat puistossa ulkoilusta vilpittömästi ja hoitavat kodin ja asiansa säntillisesti.
Ja sitten on minä jolla on "kamalat" (siis vilkkaat, todella vilkkaat...)lapset *tuttaa sillointällöin eikä aina kaikki mene todellakaan nappiin.
Oliskohan mulle joku oma puisto, missä olis niitä ei niin täydellisiä äitejä? :)
Kommentit (9)
mutta en mä sitä jää jauhamaan ja murehtimaan niin että siitä pitäis jossain mammakerhossakin vielä valittaa. Keskityn hyviin hetkiin!
julkisesti, vaan antavat palaa sitten kotona.
monta sataa kertaa per päivä!!
mulla neljä lasta joista nuorin yks vuotias poika joka on kuin elohiiren ja pyörremyrskyn risteytys!
ja koko ajan puhuva viis vuotias.isompiin en niin menetä hermoja,mitä nyt noiden dysfasian takia joskus meinaa mennä hermo.
tänään taas kärähti. Kävimme ulkoilemassa ja toinen kakaroistani sotki itsensä koiranpaskaan (tahallaan). Että ****tti! Vilkkaita ja energisiä ovat nämä minun lapsoset (2 kpl).
esittävät jotain täydellistä ovat kaikkea muuta. Mulla on 1 kaveriperhe, joiden kanssa voi oikeasti puhua myös lasten ongelmista ja heidän lapsistaan näkee, että ovat oikeasti onnellisia. Monesti kun itse alkaa tilittämään jollekin jostain ongelmasta, niin toinen alkaa selittämään, että ei meillä vain ole tuollaista, meidän kalle on kuin herran enkeli jne. Sitä alkaa tuntemaan itsensä tosi huonoksi äidiksi, kunnes huomaa, että hei, mä puutun omien lasten pönttöilyyn, en lakaise niitä maton alle ja vaadin rehellisyyttä ja lapset viihtyvät kavereineen meillä kaikki päivät ja illat ja jonkun täydellisen mamman lapsi luuhaa jo 6. luokalla pitkin kyliä tupakkaa pummaamassa ohikulkijoilta.
sanon aika ronskistikin lapsille, jos eivät käyttäydy. Eikä se mielestäni ole huonoa käytöstä tai pinnan palamista saatika huono asia lapsille, vaikka välillä tiuskaiseekin.
Ilkeä en silti ole ja jos käämit kärähtää ihan kunnolla, häivyn mahdollisuuksien mukaan vaikka pihalle kiljumaan, jonka jälkeen voin komentaa rauhallisesti. En siis säikytä lapsia sillä, että välillä nyppii perusteellisesti.
Harvemmin mikään asia pääsee niin kovasti ärsyttämään mm. kerhossa ollessa, että tarvitsisi tiuskiakaan, mutta kotona jatkuva juoksu ja mekastus saattaa kirvoittaa aika kovankin kommentin.
Varmaan joku lapsiaan pumpulissa kasvattava järkyttyisikin, mutta mitä sitten, ei sen tarvitse mun käytöksen kanssa elää.
mutta en mä sitä jää jauhamaan ja murehtimaan niin että siitä pitäis jossain mammakerhossakin vielä valittaa. Keskityn hyviin hetkiin!
että kun rasittavien vääntöjen tappeluiden riitelyiden heittäytymisien ja vaikka minkä jälkeen pääset sinne kerhoon ja saat ne mukelot taas riisuttua niin emmä oo vielä ihan "rauhottunnu"..
En kai sitten oikein osaa hallita tunteitani tai jotain :) aapee
Harva kuitenkaan alkaa räyhäämään jossain julkisella paikalla. En minä ainakaan. Onhan se nyt aika noloakin. Kiellän tietenkin ihan samalla lailla joka paikassa, mutta ei mulla pinna pala.
Olet outo siis.