Miten keski-ikäinen nainen VOI
eläytyä ja puhua kirjassa pikkupojan äänellä (Sinikka Nopola) tai miten keski-ikäinen mies voi todellakaan eläytyä nuoren satuolennon, hobitin, sielunelämään? Ihan paskaa kaikki, kaikkien pitää kirjoittaa VAIN faktaa OMASTA elämästään!!!!
Kommentit (6)
kirjahyllystä kaikki mikä ei ole kirjailijan omaa elämäkertaa. MItä ne oikein kuvittelevat...
eihän kirjat ole pelkästään elämäkertoja, vaan kirjailijat yhdistelevät ajatuksia sieltä ja täältä. Ja kyllä minä voin kirjoittaa kirjan 10-vuotiaan pojan näkökulmasta, koska minä sellaisen kanssa elän. Mutta en voi kirjoittaa kirjaa 80-vuotiaan miehen näkökulmasta.
Mutta olen samaa mieltä. Jos keski-ikäinen mies kirjoittaa nuoren naisen näkökulmasta, ei kirja ole vakavasti otettava.
kirjahyllystä kaikki mikä ei ole kirjailijan omaa elämäkertaa. MItä ne oikein kuvittelevat...
Hirveätä kusetusta!
Tietysti kirjoittaja voi kirjoittaa 80-vuotiaan näkökulmasta, voi olla myös kertojana vaikka kansakoulun opettaja, muurahainen tai postilaatikko! Kirjoitin viimeksi jutun, jossa minä-kertojana olin peili.
Tällaisia kirjoitusharjoituksia tehdään paljon harrastelijaporukoissakin, eläydytään erilaisiksi ihmisiksi tai esineiksi, kehitellään kertojan ääni ja persoona. Pitää myös päättää onko äänessä minä-kertojana ja vai ulkopuolisena tarkkailijana jne. Ihan kirjoittamistekniikoita, perusjuttuja. SEkin on valinta ja tehokeino missä aikamuodossa teksti kirjoitetaan.
Tietysti kirjoittaja voi kirjoittaa 80-vuotiaan näkökulmasta, voi olla myös kertojana vaikka kansakoulun opettaja, muurahainen tai postilaatikko! Kirjoitin viimeksi jutun, jossa minä-kertojana olin peili. Tällaisia kirjoitusharjoituksia tehdään paljon harrastelijaporukoissakin, eläydytään erilaisiksi ihmisiksi tai esineiksi, kehitellään kertojan ääni ja persoona. Pitää myös päättää onko äänessä minä-kertojana ja vai ulkopuolisena tarkkailijana jne. Ihan kirjoittamistekniikoita, perusjuttuja. SEkin on valinta ja tehokeino missä aikamuodossa teksti kirjoitetaan.
Mina harrastan kirjoittamista ja tiedän tekniikat. SILTI en pidä uskottavana kirjaa, jossa eläydytään muurahaiseksi. Se voi olla hyvä lukuelämys, mutta uskottava se ei ole. Eikö tästä ollut kysymys?
Vai saako omasta lapsuudestaan kirjoittaa vaikka ei siitä kunnolla kukaan muista?