En taida enää saada työpaikkaa

kun haen usein valmiilla nettilomakkeilla (kunnan työpaikat) ja niihin on mahdoton saada mitään nerokasta tai houkuttelevaa aikaiseksi kun ovat rasti ruutuun juttuja useimmiten.

En edes osaa enää esitellä itseäni hauskasti kun olen jo kaikki mahdolliset sanat sataan kertaan käyttänyt ja kuluttanut puhki. Kaikkialle mihin voin lähetän cv:ni mukaan sillä sen saa näyttämään paremmalta mutta ei se tunnu riittävän.

menet alalle jossa ei ikärasismia, esim. opettaja tai lähäri.

Minut on alan koulutuksen soveltuvuustesteissä karsittu noilta molemmilta aloilta. Toisen niistä olen itsekin karsinut listalta, mutta toisessa teen vielä töitä - jos teen siihen saakka, että soveltumattomuuteni paljastuu työnantajillekin.

Että minäkin tunnen itseni niin nöyryytetyksi. Laitan suurin toivein hakemukseen juuri minulle sopivaan paikkaan, kopion todistukset, etsin suosittelijat, kirjoitan hyvän hakemuksen.

Ja kuinka käy: kun haku loppui maanantaina, keskiviikon posti tuo päätöksen siitä, kuka on valittu. Ei mitään haastatteluja, ei tietoa muista hakijoista vaikka julkinen paikka, vain pelkkä ilmoitus, että tehtävään on valittu NN.

Onneksi en sentään niin perusteellisesti nolannut itseäni siinä paikassa, että olisin soittanut ja kysynyt jotain valinnasta.

Pieni auringonpilkahdus sentään tähänkin risukasaan: toisesta paikasta soitettiin, että kiinnostaisiko, palkka olisi tosin puolet pienempi, määräaikainen paikka, toisella paikkakunnalla... mutta ei minua ole valittu vielä siihenkään.

kun haen usein valmiilla nettilomakkeilla (kunnan työpaikat) ja niihin on mahdoton saada mitään nerokasta tai houkuttelevaa aikaiseksi kun ovat rasti ruutuun juttuja useimmiten.

En edes osaa enää esitellä itseäni hauskasti kun olen jo kaikki mahdolliset sanat sataan kertaan käyttänyt ja kuluttanut puhki. Kaikkialle mihin voin lähetän cv:ni mukaan sillä sen saa näyttämään paremmalta mutta ei se tunnu riittävän.

mutta toivon, että pääsisin edes sijaisen sijaiseksi ja sitten töihin.

Nuorempana pääsin taloon sisälle kuin laitoin ylipäätään jonkun hakemuksen.

ole kirjoitusvirheitä. Meidän pomo karsii ensimmäisenä sellaiset pois, koska kertoo ihmisestä paljon jos ei edes hakemukseen ole viitsinyt panostaa. Samoin jos tullaan myöhässä haastatteluun...

työpaikka (elämäni ensimmäinen) ja ikää kohta 39v. Nyt en kertakaikkiaan viihdy tässä työpaikassa mutta mitä tehdä, kun työn löytäminen tosiaan on ap:n kuvailun kaltaista..? En tosin ole hakemuksia mihinkään vielä laittanutkaan, kun yritän kärvistellä nykyisessä. Toisaalta tuntuu ahdistavalta ajatella tätäkään paikka "loppuelämäksi". Huoh.

Itse olen kaksi maisterintutkintoa suorittanut ja kohta 48 vuotta enkä ikinä ole joutunut hakemaan työtä. Viimeksi mut 45-vuotiaana rekrytoitiin entisestä paikasta tähän uuteen likipitäen väkisin ylipuhumalla ja vaikka latasin pöytään aivan utopistisen palkkatoivomuksen, niin tuleva työnantaja suostui... Riippuu niin paljon, miten työnsä tekee ja kuinka viitsii pitää ammattitaitoaan yllä.