Lue keskustelun säännöt.
Harmitusta vai kateutta?
27.10.2011 |
Miten erotatte nämä kaksi asiaa toisistaan: kateus ja harmitus.
Eli, meillä on kotona yhdestä asiasta keskustelua... Olen aina haaveillut omakotitalosta, mitä en tod.näk. tule ikinä koskaan saamaan. No, nyt kun hyvä ystäväni on ostanut omakotitalon, ihanan, olen onnellinen hänen puolestaan =). Kun sitten miehelleni sanoin että ystäväni on ostanut omakotitalon ja muuttavan sinne ja oikein kiva juttu että hän pääsee eteen päin ja saa perheelleen sellaisen asumismuodon kuin on toivonut. Ja samalla miehelleni ilmaisin että kyllä minua todella harmittaa kun olisi omakin haave tällainen, ja toisten unelmat toteutuvat. Mun mielestä pitää olla puolisolle mahdollista kertoa mitä toivoo ja miltä tuntuu... No, olen kuulema ällöttävän kateellinen ja jostain sukujuurista perittyä piirrettä. Että näin.
Väitän että en ole kateellinen ihminen ja osaan iloita muiden puolesta ja onnesta. Minun tunteeni on sitä että tuntuu pahalta kun ei omaa toivettaan saa toteutettua ja haaveilen mielessäni millaista se omakotitalo asuminen olisi =).
Antakaas siis kuulua mielipiteitänne ihan vapaasti, että olenko kateellinen ämmä vai en.
Kommentit (5)
Unelmia ja haaveita pitää olla ja totta kai se harmittaa, jos tietää, että niitä ei voi toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pettynyt omaan tilanteeseen kyllä, ja miehesi näkee sen sitten kateutena.
Minulla sama toive, okt... ei ikinä mahdollista. Nyt olen kyllä ihastunut yhteen rivariin, tuskinpa saisin sitäkään :)
kt kolmio rules :(
Kiitos noista vastauksista. Noilla sanoilla perustelen miehelleni tunnettani jos vastaavaan tilanteeseemme joudumme. Ja en, en syytä miestäni asiasta. Meillä vain on erilaiset toiveet asumisen suhteen, mikä on harmi mutta yhdessä tätä arkea rakennamme ja toivottavasti molemmille mieleiseksi!
-ap
Meidän ystäväperhe aloittaa rakentamaan mun monen vuoden unelmataloa ja todennäköisesti siitä tulee todella upea heidän sisustustaidoillaan. Mies tietää mun monivuotisesta haaveesta enkä usko, että hänelle tulis ikinä mieleenkään, että mä olisin kavereilleni kateellinen. Mä olen onnellinen heidän puolestaan ja odotan mielenkiinnolla heidän talonsa valmistumista.
Mä luulen, että sun miehes on epävarma itsestään ja ehkä hieman katkerakin, koska ei voi antaa sulle sun unelmia ja se purkautuu tuollaisena lapsellisena käytöksenä.
toistenkaan saavan sitä, mitä itseltä puuttuu, niin et ole kateellinen. Mutta minun mielestä voi kadehtia myös positiivisesti, siis siten että "ihana talo sulla on, voi kun mäkin saisin joskus tällaisen". Minusta tuollaisessa ei ole mitään pahaa.
Miehestäsi ilmeisesti tuntuu, että jotenkin syytätä häntä siitä, ettei teillä ole mahdollista omakotitaloon (syytätkö?), ja sen vuoksi hän kimpaantui asiasta. Jos et syytä häntä, niin ehkä olisi hyvä kertoa se hänelle, ettei hän tuntisi siitä huonoa omaatuntoa.