Lue keskustelun säännöt.
Alatiesynnytys ja emättimen ulkonäkö sekä muut vauriot sen jälkeen
27.10.2011 |
Kaipaisin keskustelua ja kokemuksia alatiesynnytyksen aiheuttamista vaurioista alapäähän. Itse olen synnyttänyt vajaa vuosi sitten. Synnytyksen avautumisvaihe kesti pitkään ja ponnistusvaiheen pitkittyessä otettiin avuksi imukuppi, jolla vauva vedettiin ulos. Tehtiin myös episiotomia.
En pitkään aikaan katsonut alapäähän, mutta viimein peilin kanssa kurkatessani järkytyin. Aikaisempi pieni ja kiinni supussa oleva emättimen aukko on venynyt monen sentin mittaiseksi ja on ikään kuin jatkuvasti avoinna. Aukosta pullottaa jotain röpelöistä kudosta. Ikään kuin emättimen aikaisempi sisäpinta pulliselisi nyt ulkopuolella. Häpyhuulet ovat tummuneet ja hiukan venyneet. Olen myös huomannut, että joudun nykyisin ulostaessa avittamaan välilihaa painamalla ulostetta ulos. Jää muuten seisomaan peräsuoleen ja kovettuu murikoiksi. Peräaukko on myös kärsinyt. Ponnistusvaiheessa tuli ulkoiset pukaman, jotka eivät ahkerasta hoidosta (liikunta, ruokavalio, ummetuksen hoito, voiteet, suihkut..) ole häipyneet mihinkään. Tuntuu, että alapääni on oikeasti aivan eri näköinen ja tuntuinen kuin ennen synnytystä ja eikä esim. ulostaminen toimi niin kuin ennnen.
Jälkitarkastuksessa todettiin , että kaikki on hyvällä mallilla. Ei vaan tosiaan tunnu siltä. Taustratietoina voisin sanoa, että olen 29-vuotias, hoikka, harrastan useita kertoja viikossa urheilua (uinti, vaunulenkit, jumpat). Lantiopohjalihaksia olen treenannut vuosia ja kuulat ovat olleet käytössä heti jälkkivuodon loputtua. LP-lihakset ovat gynen mukaan erinomaisessa kunnossa.
Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia synnytyksen tekemistä muutoksista alapäähän. Tuntuu, ettei näistä asioista saa tietoa..
Kommentit (65)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri näistä ketjussa mainituista syistä, sekä tietysti kaikkien ahdistavien toimenpiteiden ja repeämisien tuntemisen takia, olen synnyttänyt kaikki lapseni sektiolla.
Olen aina kuullut kauhisteluja synnytystavastani, kuinka siitä kestää toipua kauan ja kuinka vaarallista se on ja kuinka jää ruma arpi jne. Ihan oikeasti, ovatko nämä kauhistelu-kommentoijat tosissaan? Nämä alatie-kertomuksethan ovat aivan karmivia! Sektioista toivuin hyvin, ei ollut kipuja jälkeen ja pärjäisin hyvin apteekkilääkkeillä, joita söin ehkä 3 päivää. Eikä ole rumia arpia vaan yksi siisti ohut vaalea viiva josta kaikki kolme tulleet.
Tähän kommentoisin eri nais kommentoijana oman kokemukseni. Harkitsin pitkään ennen synnytystä haluanko sektion joka olisi ollut pelon takia mahdollista saada kohdallani. Mietin ja puntaroiden myös tottakai samalla kummankin toipumista omalla kohdallani,eli sektio haavassa tai toisen pääsyn. Sain kuitenkin muilta äideiltä niin paljon kokemuksia ja huonoja kokemuksia sektioista mistä en ollut kuullut aiemmin (haavahan tehdään virtsarakon,alavatsalihas peitteiden sekä ihon ja kohdun rajanmaan läpi kolmen eri kerroksen läpi) joten parantuminen on pitkää ja sektio arpi voi jäädä oireilemaan vuosiksi, arpi voi jäädä tulehtumaan koska se on 3x isompi kuin alapäähän tehtävät korjaukset. Alapää parantuu kuulemma nopeammin luonnostaan muutenkin. Päädyin siis jälkimmäiseen ja olen tyytyväinen. Sain vain 1 syvän repeämän ja limakalvoihin tikkausta sekä episiotomia. 6kk ja haavoja ei ole eikä mitään jälkiä. Parannusmuotoa täydellisesti. Sektiossa myös et saa kantaa lasta väh 6vk.
Juuri näistä ketjussa mainituista syistä, sekä tietysti kaikkien ahdistavien toimenpiteiden ja repeämisien tuntemisen takia, olen synnyttänyt kaikki lapseni sektiolla.
Olen aina kuullut kauhisteluja synnytystavastani, kuinka siitä kestää toipua kauan ja kuinka vaarallista se on ja kuinka jää ruma arpi jne. Ihan oikeasti, ovatko nämä kauhistelu-kommentoijat tosissaan? Nämä alatie-kertomuksethan ovat aivan karmivia! Sektioista toivuin hyvin, ei ollut kipuja jälkeen ja pärjäisin hyvin apteekkilääkkeillä, joita söin ehkä 3 päivää. Eikä ole rumia arpia vaan yksi siisti ohut vaalea viiva josta kaikki kolme tulleet.