Lapsi sai mielestään väärin perustein huomautuksen wilmaan

Tämä on elämää ja elämä ei ole aina oikeudenmukaista. Se mitä tyttäresi kertoi sinulle ei välttämättä ole totta. Lapset ovat koulussa erilaisia kuin kotona.Varsinkin kun oli sijainen kyseessä. Lapsi on vaan nolona eikä kehtaa tunnustaa. Jos lapsi ei ole metelöinyt tuskin opettaja mitään korjausta asiaan tekee. Kunnia kysymys. Opettaja on aina oikeassa. Nyt on tuhannen taalan paikka opettaa lapselle että me emme pienistä välitä,ei kun eteenpäin sano mummo lumessa.

mutta lapsesi asemaan voin kyllä eläytyä. mikään ei ole niin veemäistä kuin syyttömästi syytetyksi joutuminen.

istuin ihan hiljaa kun vierustoveri mökäsi ja sijainen heitti mut ulos. Juu yritin toki puolustaa itseäni mutta ei akka ottanut kuuleviin korviinsa.

onneksi tyttö ei ole kenenkään silmätikku normaalisti. Kun en ollut paikalla, niin vaikea sanoa mitään suuntaan tai toiseen. Sanoin tytölle että ikävää jos ope syytti väärin, mutta että nekin erehtyvät joskus.

ihan sen takia että haluaisin opettaa lapselleni puolustautumista epäoikeudenmukaisissa tilanteissa. En todellakaan halua opettaa lapselleni että kaikkea pitää niellä...

Pohdin lähinnä sitä pitääkö lasta lähteä puolustamaan tämmöisessä pienessä asiassa vai leimautuuko siinä heti opettajaa kiusaavaksi kurlinkimammaksi.

jos nyt noin kovasti vaivaisi. Lapset valehtelevat usein tuollaisissa asioissa.

Sinä et ollut paikalla, asiassa on aikuisen kertomus vastaan lapsen kertomus. Anna olla. Jollakin huomautuksella Wilmassa ei ole mitään merkitystä lapsesi loppuelämän kannalta.

jättää tuon ja antaa asian olla... opetat vain lapsellesi ettei maailma ole aina oikeuden mukainen. Näin itse toimin kun lapseni sai jälkiistuntoa perusteettomasti ja toisen aiheuttamasta syystä. Jälkikäteen selvisi että ko. jälkiistunto olisi kuulunut toiselle teon tehneelle oppilaalle. Hyvä se on alusta asti nykyään opettaa, ettei säännöt ole kaikille samat ja virheitä sattuu aina. Ainakin niin kauan kun ihmiset ovat toisena osapuolena.

miten tuon asian voi todistaa puoleen tai toiseen? Jos opettaja on ihan varma, että tyttösi on metelöinyt, ja tyttö on ihan varma, että ei ole. Olen miettinyt, että koululuokissa pitäisi olla valvontakamerat, niin voisi aina jälkikäteen tarkistaa että mitä siellä oikeasti tapahtui..

Olen totisesti huomannut, että kaikki vanhemmat eivät kykene hyväksymään opettajan päätöksiä. Usein jos laitan negatiivisen palautteen kotiin, joudun vielä selittämään vanhemmille menikö asia oikeasti noin, kun lapsi sanoo, että ei ole tehnyt yhtään mitään. Pitääkö opettajan hommata todistusaineisto ennen kuin saa laittaa negatiivisen palautteen? Etkö kykene luottamaan opettajan arvostelukykyyn? Kerran oppilas lunttasi kokeessa ja kirjoitin kokeeseen huomautuksen asiasta. Jouduin todistamaan muiden oppilaiden avulla, että asia tosiaan oli näin.



Jos minä olisin sinä, ajattelisin näin: Jos lapseni tällä kertaa olisikin ollut syytön, hän on varmasti joskus muulloinkin mölynnyt, kun saa huomautuksen. Opettaisin lapselleni, että on väärin toisia lapsia ja opettajaa kohtaa häiritä tuntia. Kirjoittaisin opettajalle, että "Olemme puhuneet asiasta, emmekä todellakaan hyväksy, että lapsemme häiritsee oppituntia. Jos huono käytös tunnilla jatkuu, niin ilmoitathan heti". Tällaisia viestejäkin olen usein saanut ja silloin kun vanhemmat todella puhuvat asiasta kotona, käytös yleensä muuttuukin parempaan suuntaan.

Oma poikamme on ujo ja vetäytyvä, hiljainen, rauhallinen ja todellakin tottelee tasan tarkkaan aina, mitä sanotaan. Suorastaan ressukka.



Kaima on sellainen reikäpää, että sitä saa repiä katolta alas joka tunti, remuaa ja möykkää, heittelee kirjoja toisia oppilaita päin, kiroilee ja on vähän väliä jälki-istunnossa.



Sukunimi alkaa samalla kirjaimella ja tästä syystä opettaja hämmästyttävän usein merkkaa negatiivisia palautteita meidän pojan kohdalle. Aina kysyn tästä omalta lapselta, joka hätääntyy, että onko jotenkin voinut tehdä jotain, josta opettaja olisi huomauttanut. Ja kun ei omasta mielestään ole (enkä itsekään sitä pystyisi uskomaan), laitan opettajalle viestiä, että oliko meidän poika vai se toinen. Ja aina se on se toinen.



Wilmamerkinnät vaikuttavat käytösnumeroon. Jos niitä on siellä paljon, joulun ja kevään todistuksissa ei takuulla ole A, 10 tai mikä nyt pitäisikään olla. Meidän pojalla aina on. Jos en sitä jatkuvasti oikaisisi, voisi ope epähuomiossa alentaa käytösnumeroa.

niin monet vanhemmat uskovat ennemmin lastaan kuin opettajaa, koska muistavat lapsuudestaan jonkin vastaavan tapauksen ja sen kamalan tunteen kun syytetään suotta. Niinhän se menee että näitä sattuu aivan varmasti parhaallekkin opettajalle. Itse en lähtisi hekamaan oikaisua. Kertoisin lapselle että uskon häntä, mutta tilanne on sana sanaa vastaan eikä sille oikein mitään voi. Aina elämä ei ole reilua ja tässä on nyt kuitenkin kyse pikkuasiasta.

1. Lapsesi valehtelee. Perustavalliset ja kiltitkin valehtelevat, ja varsinkin he. Suharille ei merkintä ole katastrofi - kerrankos sitä tulee sähellettyä.



2. Sijainen on tulkinnut tilanteen väärin. Jos niin on, lapsesi voisi mennä oman opettajan luokse, hänen palattuaan, kertomaan, että häntä harmittaa, että sijainen luuli väärin ja laittoi merkinnän Wilmaan. Oma ope sitten selvittää asian.



Wilmat ja Helmet eivät ole rikosrekistereitä vaan viestivälineitä koulun ja kodin välillä. Niihin ei kannata suhtautua niin haudanvakavasti.



-ope

lapsi ei ollut edes koulussa sinä kyseisenä päivänä. Oma opettaja otti yhteyttä, että miksi olen ilmoittanut lapseni sairaaksi, kun hän tietojen mukaan metelöi luokassa. Pyysin opettajaa tarkistamaan, missä vaiheessa olin tiedon Wilmaan laittanut eli jo edellisenä iltana. Sijaiselle oli annettu väärä nimi.



Jos minä en ole lapseni puolella niin kuka sitten on?

lapsi ei ollut edes koulussa sinä kyseisenä päivänä. Oma opettaja otti yhteyttä, että miksi olen ilmoittanut lapseni sairaaksi, kun hän tietojen mukaan metelöi luokassa. Pyysin opettajaa tarkistamaan, missä vaiheessa olin tiedon Wilmaan laittanut eli jo edellisenä iltana. Sijaiselle oli annettu väärä nimi.

Jos minä en ole lapseni puolella niin kuka sitten on?

1. Lapsesi valehtelee. Perustavalliset ja kiltitkin valehtelevat, ja varsinkin he. Suharille ei merkintä ole katastrofi - kerrankos sitä tulee sähellettyä. 2. Sijainen on tulkinnut tilanteen väärin. Jos niin on, lapsesi voisi mennä oman opettajan luokse, hänen palattuaan, kertomaan, että häntä harmittaa, että sijainen luuli väärin ja laittoi merkinnän Wilmaan. Oma ope sitten selvittää asian. Wilmat ja Helmet eivät ole rikosrekistereitä vaan viestivälineitä koulun ja kodin välillä. Niihin ei kannata suhtautua niin haudanvakavasti. -ope

eli vaikka Wilmaa ei pidä ottaa vakavasti, osoittaa se opettajan virheellinen merkintä ammattitaidottomuutta ja osaamattomuutta sekä kyvyttömyyttä haluta selvittää asioita. Siksi niihin tulee puuttua.

Oikeastaan opettajille pitäisi olla samanlainen systeemi kuin oppilaille eli kun opettaja käyttäytyy huonosti, tekee törkeitä virheitä ja kiusaa, voisi oppilas tai vanhempansa laittaa noottia, jonka rehtorikin näkisi.

Eri asia

Vierailija - 26.10.11 08:13 (ID 13635863)

lapsi ei ollut edes koulussa sinä kyseisenä päivänä. Oma opettaja otti yhteyttä, että miksi olen ilmoittanut lapseni sairaaksi, kun hän tietojen mukaan metelöi luokassa. Pyysin opettajaa tarkistamaan, missä vaiheessa olin tiedon Wilmaan laittanut eli jo edellisenä iltana. Sijaiselle oli annettu väärä nimi. Jos minä en ole lapseni puolella niin kuka sitten on?

Ja olennaista on se, että ensisijaisesti epäillään vanhemman ja lapsen toimineen väärin, ei sijaisopettajan.

Oikeastaan opettajille pitäisi olla samanlainen systeemi kuin oppilaille eli kun opettaja käyttäytyy huonosti, tekee törkeitä virheitä ja kiusaa, voisi oppilas tai vanhempansa laittaa noottia, jonka rehtorikin näkisi.

päättävät, milloin opettaja käyttäytyy huonosti ja kiusaa? Mitä jos opettajasta ei pidetä, koska se pitää tiukkaa kuria, ja oppilaat väittävät tämän joka päivä heitä kiusaavan?

sain kerran vihaisen soiton oppilaani äidiltä. Olin antanut lapselle väärin perustein jälki-istuntoa: lapsi oli kertonut äidilleen, ettei ollut tehnyt mitään vaan muut olivat tehneet. Äiti vaikeni kummasti kun kerroin, että itseasiassa sain lapsesi kiinni ihan itseteosta ja lapsi vielä tunnusti asian heti, ei sitten ollut äidilleen kuitenkaan halunnuu totuutta kertoa.



Ja vastaavia tapahtuu säännöllisesti.