Paheksutko sitä jos lapsesi joutuu maistamaan lusikallisen ruokaa josta sanoo ettei tykkää?

Ja mitä tarkoitat korostamalla sanaa 'lusikallisesta'?

itse olen tehnyt suuren työn, että olen saanut kaikkea maistamaan ja nyt kouluikäisenä on kaikkiruokainen, helpottaa arkea kummasti

päivätolkulla ja yöunet menee, kun ei saa ruokaa, kun ei ole ensin maistanut inhotustaan.



Tällaistakin on nähty.



Jos taas houkutellaan uusien makujen maailmaan, niin sitten on hyvä asia.

Tuntui olevan hieman tuohtunut. Kertoi että lusikallisesta oli puhuttu. (kyse siis ei ole pakkosyötöstä kuten mediassa olleessa tapauksessa) Siksi halusin tuota sanaa lusikallinen korostaa, ettei tulisi väärää kuvaa.

tosin mun lapset ovat kaikki ruokaisia.

ja niinhän sitä sanotaan että sitä ruokaa pitäisi maistella noin 15 kertaa ennenku voi sanoa tykkääkö vai ei.

itse olen melkein kaikkiruokainen, kiitos vanhempien, jotka totuttivat pienestä pitäen syömään kaikkea

Se ei edistä syömäänoppimista, eikä uusiin makuihin tottumista. Se opettaa vain ja ainoastaan käymään valtataistelua ruokapöydässä.

meillä on aina tehty niin, että kaikista ruoista ei tarvitse pitää, mutta lautanen syödään aina tyhjäksi. Lapset kaikkiruokaisia siis, vaikkei kaikesta tykkääkään.

Ja jos JOUTUU maistamaan, niin kyse on pakottamisesta. Muutenkaan en ymmärrä, miksi kaikkien pitäisi olla kaikkiruokaisia. Jos joku ruoka ei maistu, niin on ilman.

Meillä lapset jo kouluikäisiä, ja kaikki maistuu hyvin, sellaisetkin ruuat, joita moni ei usko lasten voivan syödä (jostain kumman syystä, ikään kuin lapset oletusarvoisesti söisivät vain ns. perusruokia tyyliin lihapullat ja muusi).

Riippuu siitä mitä aikuinen tekee, jos lapsi ei saa sitä lusikallista syötyä. Esim. sanoo, että oksentaa jos joutuu sen ruoan syömään.



Kyllä meilläkin pitää lasten maistaa ruokia ja sama periaate on päiväkodissa ja koulussa. Pienemmän lapsemme kanssa asiasta ei erityisesti puhuttu. Hän on aivan normaaliruokainen (nirsoilee siis välillä).



Esikoisen kanssa tehtiin pienenä suuri työ makuihin totuttelussa. Ensimmäisinä vuosina edettiin pienillä askelilla. 5-vuotiaana söi jo melko kivasti. Mutta jos koki vähänkään huonon, pakottavan ruokatilanteen, ruokahalu meni heti pitkäksi aikaa (pariksi viikoksi ainakin). Siksi koulunalettuakin erityisesti puhuttiin open kanssa että pakottaa ei saa. Kaikkia ruokia otetaan, haistellaan ja yleensä maistetaan. Jos oksennusrefleksi iskee päälle jo pelkästä ruoan hajusta, niin todellakaan ei kannata pakottaa nielaisemaan sitä ruokaa. Onneksi niitä oksettavia ruokia ei ihan kamalasti ole. Epämieluisia (joita kuitenkin pystyy maistamaan) on sitäkin enemmän.



Kotona pojalla on lupa sylkäistä maistamansa ruoka tarvittaessa pois. Siksi maistaakin kaikkea reippaasti.



Itsekin muistan hyvin, kuinka ala-asteella sanoin, että en pysty syömään ruokaa vaan oksennan, mutta ope pakotti syömään. Otin lusikallisen ruokaa suuhun, nielasin ja oksensin lautaselle aamupalatkin. Näin kävi useampia kertoja, ennen kuin isäni kävi jyrähtämässä opelle asiasta.

on aika ennakkoluuloton maistamaan kaikkea, mutta on joitain juttuja, joita ei halua edes maistaa. (Sellaisia joita on jo joskus maistanut.) En näe järkeä pakottaa maistamaan, kun on muuten niin valmis kokeilemaan. Epäilen, että pakottamalla noiden inhokkien kohdalla saisin kammon maistamista kohtaan muutenkin. Houkuttelu ja suostuttelu sen sijaan ovat keinovalikoimassa useinkin.

Ja jos JOUTUU maistamaan, niin kyse on pakottamisesta.

Älä nyt hulluja puhu.

Kyllä, meillä täytyy maistaa, eli pakotan lapseni maistamaan kaikkea.

meillä on sama periaate kotona (omalle lapselle, en vaadi muiden lapsia maistamaan) koska eihän voi tietää tykkääkö jostain ruuasta jos sitä ei edes maista.



Ja itse olin todella, siis TODELLA ennakkoluuloinen ruuan suhteen kun olin lapsi. Ja minua harmitti kun joku ruoka jota en ollut suostunut maistamaan osottautuikin hyväksi (esim. mansikat), koin että olin menettänyt jotain kun olin vuosikausia kieltäytynyt ruuasta vain koska olin epäluuloinen. Lisäksi koin hankalana sen, että ollessani epöluuloinen ja nirso tuntui että syöminen muualla kuin kotona on kauhean hankalaa kun vaihtoehtoja oli vähän ja useimmissa oli aineksia joista "en tykännyt" eli joita yleensä en edes ollut maistanut :P

meillä on aina tehty niin, että kaikista ruoista ei tarvitse pitää, mutta lautanen syödään aina tyhjäksi.

Jos esikoisemme (8v) inhoaa jotain ruokaa (esim. hernekeitto) hän ei todellakaan pystyisi nielemään sitä lautasellista (ei vaikka lautasellinen olisi pari lusikallista). Kun kurkku tunkee tavaraa ylöspäin ja itse yrittää tahdon voimalla nielaista sitä ruokaa, niin lopputuloksena on vain oksennus. Käy siis samoin kuin monille esim. Pelkokertoimessa kun joutuvat syömään jotain epämääräistä.

Itse olen ihan aikuisenakin yrittänyt syödä jotain yököttävää (olen yrittänyt olla juhlissa kohtelias) ja lopulta olen oksentanut nenän kautta lautaselle kesken juhlaillallisen.

t. 12 (joka on varsin kaikkiruokainen kuten lapsensakin, ihan kaikki ei kuitenkaan alas mene)

Toinen lapsemme on todella nirso. Olen pyrkinyt opettamaan, että kaikkea maistetaan 2-3 haarukallista. Ja jos ei pidä, niin sanotaan, ei kiitos enempää.



Väkisin syöttämistä tai pakottamista paheksun, ja kovasti.

Se ei edistä syömäänoppimista, eikä uusiin makuihin tottumista. Se opettaa vain ja ainoastaan käymään valtataistelua ruokapöydässä.

Eikö sen pitäisi olla vanhemmilla? Enkä nyt tarkoita että ei saisi viedä "pahaa ruokaa" roskiin, mutta eikö asiasta voisi sopia tyyliin, yksi pieni murunen kastiketta ja sitten vaikka ne porkkanat joista niin tykkäät?