Käyttääkö teidän teini pyöränvaloa pimeässä?

ja ruokakin kelpaa. Muuten on kyllä kaikenlaista napinaa ja nitinää ja joka asiasta tiuskimista.



Tää on nyt taas yksi niistä vaiheista, joissa on valittava taistelunsa ja sit pidettävä kiinni niistä valinnoista. Pyöräilykypärän kanssa oon antanut, periksi, koska en muista sitä itsekään käyttää. Siivoamisesta naputan, mutta onhan se sotku hetkittäin silti kamala. Mulle ne tärkeät taistelut on kotiintuloajat ja koulusta huolehtiminen (läksyt, kokeet, ja muu asiallinen valmistautuminen eli tavarat kasassa, verensokeri kunnossa ja tarpeeksi unta takana kun sinne lähdetään). Ja päihteet ois toki ykköstaisteluna, jos niistä meinaa tulla taistelu, mutta toistaiseksi ei onneksi sen sortin ongelmia.

Käyttää kypärää, valoa, huone siisti, syö hyvin, urheilee ja herkuttelee äärest harvoin. Keskusteluyhteys kunnossa, ei meille ole mitään raivoisaa teinikapinaa.

Mulla on 7. luokkalainen tyttö, joka kapinoi joka asiassa. Ei pyöräilykypärää, ei pyöränvaloa, huone kuin pommin jäljiltä, mikään ruoka ei kelpaa, syö salaa herkkuja kaapista jne. Joka asiasta saa tapella ja tänään lähti ilman lamppua ja huomenna saa kävellä kouluun. Voin vain kuvitella sitä meteliä...

eli jos ei käytä kypärää = ei aja pyörää

jos ei käytä valoa = ei aja pyörää

jos syö herkut kaapista = ei saa karkkipäivänä, ja pointti miksi teillä pidetään herr´kkuja kaapissa ? = osta vain karkkipäivänä

nämä ohjeet nyt ihan aluksi :)

Pitää lainata aloitus? Eiköhän jokaisen ajattelukyky ole jo sen verran kehittynyt, että aapeelle vastaus on tarkoitettu.

Meillä käyttää valoa mutta ei kypärää...

Siivoa kerran viikossa oman huoneensa. Kyllä joskus huudetaankin toisillemme, mutta vastapainoksi istutaan myös sohvalla kaulakkain... Mutta kaipa se kapinavaihe tulee ihan kohta...

nykyään valikoin tappeluni. Ja kuten kirjoitinkin, niin pyörä ei lähde huomenna minnekään eli en mä anna joka asiassa periksi.

Eikä ne rangaistukset tunnu tuottavan pahemmin tulosta ja sen lisäksi tulee hirveät huudot ja kiukuttelua.

Herkkuja meillä on ihan sen takia kaapissa, koska leivon paljon ja tarvitsen niihin kaikenlaisia aineita, mutta käyn harvoin kaupassa, koska asumme maalla. Pakkasesta ei sentään ole käynyt leivonnaisia napsimassa.

Itse en ole saanut lapsena näyttää tunteita ollenkaan eikä mulla saanut olla omia mielipiteitä, joten ehkä siksi meillä kapinoidaan niin paljon. Olen antanut lasten näyttää ehkä liikaakin tunteita ja tuoda heidän omia, negatiivisiakin mielipiteitä esiin.

Meillä käyttää valoa mutta ei kypärää... Siivoa kerran viikossa oman huoneensa. Kyllä joskus huudetaankin toisillemme, mutta vastapainoksi istutaan myös sohvalla kaulakkain... Mutta kaipa se kapinavaihe tulee ihan kohta...

Erittäin hyvä uutisi sinulle, teinikapina ei ole todellakaan mikään välttämätön osa kehitystä, vaikka näin saattaa väittää jopa psykologit.

Kapinaa pysytyy kyllä ennaltaehkäistään pitämällä hyvää huolta siitä, että nuori on tietää vanhempien olevan kiinnostunut hänen kaikista asioistaan. Varsinkin rajat ovat kiinnostuksen merkki, että tosiaan kypärää ja valoja on käytettävä. Irrottautumisprosessi vanhemmista on yleensä huomattavasti säyseämpi, kun keskusteluyhteys on kunnossa.

Miten voimattomaksi vanhemmat ovat lastensa edessä menneet. Miksei kanttisi riittänyt jo tänään sanomaan, että pyörällä et mene, jos sitä lamppua ei ole. Hieman tuo syö uskottavuuttasi, huomenna saa muka kävellä kouluun, epäillä sopii, voin nähdä jo teinisi tuhahduksen silmissäni, kun äippä uhoo...

voinut tehdä, kun näin keittiön ikkunasta ettei lamppu ollut paikoillaan. Hypätä autoon ja lähteä jahtaamaan lasta?