Onko täällä muita siivoojia? Pikkasen sieltä ja syvältä tää duuni..

Siivoaminen sinänsä on ihan ok, mut sitten kaikki muut mättää; palkka huono, työajat helposti ihan mitä sattuu, työvälineet surkeita, ei työyhteisöä, puhdistusaineista saa helposti astman, työn on likaista ja fyysisesti raskasta, ja koska ei kuulu työyhteisöön, saa syödä sen hikisen juustosämpylänsä ihan omassa seurassaa jossain siivouskopperossa jossa on hyvällä tuurilla jakkara, huonolla ei.



Minullakin on edessä tilanne, että joudun ehkä ottamaan siivoustyötä vastaan. Olen tehnyt sitä koko opiskeluajan enkä haluais todellakaan tehdä sitä - sitäpaitsi ansiosidonnaiseni on korkeampi kuin mitä sain siivoojana kuukausipalkkaa.



Ainoa hyvä puoli siivoustyössä oli se, että jos vaan sai työparin, niin nämä työkaverit olivat usein aivan huippuja. Maanläheisiä, ystävällisiä ja kivoja tyyppejä, joilla saattoi olla ihan mitä taustaa tahansa. Elämäni parhaimmat keskustelut olen tainnut käydä samalla kun teimme peruspesuja.

mitä mainitsit. No mulla taitaa olla luksusta kun saan käyttää yhden kerrostalon kerhotilaa taukopaikkana. Kyllä vitutti tänäänkin siivota verta rappukäytävästä. Jotkut talot ne on niin saaterin likaisia, siistit talot menettelee, niissä vessojakaan ei yleensä edes käytetä. Sitten ne saunapesut, huoh...



Hyvöt puolet oli tosiaan nuo työajat ja hyötyliikunta mitä tästä saa. Varmaan tulee käveltyä aikamonta kilometriä päivän aikana.



Mä en vaan oikeesti tajuu noita ihmisisä ketkä on tehny tätä hommaa tyyliin 20vuotta. Miten ihmeessä kukaan haluaa olla siivooja noin kauan??



ap

Olen ennen tehnyt siivous hommia ja nyt oikein kaiholla muistelenn niitä aikoja.

Työaika oli 8-16 ja iltaisin oli aina aikaa perheelle ja harrastuksille.Kukaan ei kysellyt mitään ja sain itse päättää missä järjestyksessä minkäkin teen,pääasia että hommat tuli hoidettua.Ei tullut iltaisin puhelin soittoa vuorojen muutoksista ja vapaiden perumisesta koska työt oli aina ma-pe :)

Nyt olen 2-vuorotyössä eikä palkka hirveän paljon suurempi kuin mitä siivotessa mutta työ vie hirveästi energiaa ja perheeltä aikaa.Ikinä ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan...aargh!

Minulla on myös useita sukulaisia, jotka ovat olleet siivojia koko työuransa. Siivoojan työ on tosiaan raskasta ja epämiellyttävää. Palkka on surkea, pitäisi olla ainakin 2500e/kk, koska siivoojan työ on erittäin tärkeää.



Nykyään teen muuta työtä, joka on toisella tavalla raskasta. Pidän kuitenkin tästä työstä ja palkka on parempi kuin siivouksesta.

ja koska ei kuulu työyhteisöön, saa syödä sen hikisen juustosämpylänsä ihan omassa seurassaa jossain siivouskopperossa jossa on hyvällä tuurilla jakkara, huonolla ei.

Siis yleensä ei.

Mikään työ ei ole koskaan eikä missään saanut minua niin vihaiseksi kuin siivous. Samojen kohteiden sutimista ja pyyhkimistä, päivästä ja viikosta toiseen. Paskan määrä pysyy päivästä toiseen vakiona, olet näkymätön paitsi jos jossakin mättää. Ja tosiaan, yksinäistä puuhaa.

Ei enää jos ei ole aivan pakko.

opiskelujen ohessa aikoinani. Tässä oli työkaveri etu, koskaan ei tarvinnut yksin siivota.



Mutta koskaan ei myöskään tiennyt millaisessa kunnossa siivottava mökki oli sinne mentäesssä. Kiva tosiaan hinkata toisten oksennuksia ja paskannuksia.



Koko ajan oli kiire seuraavaan mökkiin, hyvällä lykyllä näitä isoja 6-8 henhgen mökkejä oli 10 ja sitten saatto saaha vielä kaupan päälle pari 12 hengen mökkiä jos oli ollut riittävän reipas aikasemmissa mökeissä. Syödä ehti ehkä siirryttäessä mökistä toiseen jos ajomatka oli riittävän pitkä, työaikaan ei kuulunut ruokailu.



Ja lopulta alettiin sottelemaan perään missä mennään, ko asukkaat olis jo tulossa mökkiin. Tai sitten oli se kiva ylläri ko mökki piti olla tyhjä niin sielä oliki vielä edellisten asukkaiden tavarat.



Silti muistan nuo aika mukavina vuosina. Sai sitä lisärahaa ja loppujen lopuksi oli melko hauskaa hommaa. Vaikka työolosuhteet oli mitä oli. Ja kiitosta ei paljoa herunu..tai sitten se osoitettiin sillä lisämökillä kun olit ollut niin reipas 10:ssä aikaisemmassa.



No eipä tarvinnut illalla unta odotella. Ja jalatkin nautti kun saivat olla paikallaan.

tienaatpa hyvin. Mä tein yösiivousta ja sain 1400e/kk. Ja aiemmin tein ylläpitosiivousta 6-13 ja sain juuri ja juuri 900e kuussa.

Nostan hattua sille joka jaksaa ja moikkailen kyllä itse töissä siivoojat kun samat naamat siellä on töissä.

Kun omalla alalla ei ollut duunia tarjolla.



Kestin toimistosiivousta 3 viikkoa, sen jälkeen puskin itseni väkisin oman alani hommiin. Soitin sinnikkäästi yhdelle työnantajalle joka sitten ottikin loppujen lopuksi töihin. Aloitin sielläkin paskahommista mutta pääsin nopeasti parempiin.



En kestänyt siivousta pätkääkään.

Minusta siivoustyössä suurin epäkohta on se, että työntantajat eivät arvosta siivojiaan. Työtahti on liian kiivas, työkohteet ripoteltu ympäri kaupunkia ja siirtymät täytyy maksaa itse, tilinauhat pitää aina syynätä tarkkaan ja yleensä ylitöistä ei ole maksettu mitään jne. Uusia rättejä pitää ruinata viikkotolkulla jne. Älytöntä touhua.



Mut toisaalta, olihan siinä tosi hyviä hetkiä (jotka ei tosin työhön liittyneet ollenkaan). Siivosin viimeisen opiskeluvuoden ison rakennuksen julkisia tiloja yhdessä vaihtuvien työparien kanssa. Koska insinöörien ja tradenomien herkkä esteettinen silmä ei kestänyt katsoa siivoojia päivisin, työt tehtiin iltaisin kahdeksan jälkeen. Koska bussilla pääsi pois vasta tunti töiden loppumisen jälkeen joka tapauksessa, ei tarvinnut olla hirveän kiireinen. Oli tosi mukavaa, kun oli rauhallista ja oli aikaa keskustella työparin kanssa. Olen usein miettinyt, kuinka hauska ois nähdä esimerkiksi yhtä kiivasta kyseenalaistajaa, joka lähti lukemaan kiinalaista lääketiedettä, kaikkia niitä opiskelijoita jotka ei oikein tienneet miten päin olla, koska siivoojan työ ei selvästi sopinut heidän arvolleen mutta siinä sitä nyt oltiin, ja yhtä tosi suloista nuorta tyttöä, joka oli iloisesti pihalla mutta jolla oli kyllä raikas näkemys asioihin. Muistan kuinka hän kerran antoi lattian mennä pilalle kaikessa rauhassa, koska oli jäänyt vaan seisomaan paikoilleen lastan kanssa ja miettimään asioita! :) Jotenkin musta tuntuu, että kaikki työparit oli elämässään jossain välivaiheessa, sellaisessa jossa etsitään sitä omaa polkua, ja siksi niin avoimia. Nautin heidän seurastaan tosi paljon.