Lue keskustelun säännöt.
Mistä te keräättte niitä huonoja synnytyskokemuksia / hankalia kätilöitä....
24.10.2011 |
vielä nykypäivänäkin?
Itse olen saanut 4 lasta, n. 3-18 vuoden aikavälillä, ja ehtinyt siinä nähdä useampaa kätilöä ja harjoittelijaa ja lääkäriä, kun ollut eri vuorojakin. On ollut nuorta ja vanhaa kätilöä.
Osa ollut mukavampia, osa ei niin, mutta mielestäni koskaan ei ole kuitenkaan kohdeltu täysin asiattomasti tai toimittu täysin väärin.
Voisiko osin syynä olla synnyttäjän omat ylikorkeat odotukset, että koetaan että synnytys menee "pieleen" - se kun on oikeasti aika rankkaa eikä mitään "kylpylähoitopalvelua rentoutuksineen" kuten nykyäidit taitaa olettaa...
(ja joo, sorruin itsekin ekalla kerralla samaan, että ajattelin liikaa jotain luomuhörhöilyä jne., ja petyin ensin itseeni kun pitikin ottaa epiduraali kovien kipujen takia - mutta ainakin opin hyväksymään sen synnytyksen todellisuuden, ja niitä luomupiakin synnytyksiä ollut sitten myöhemmin)
Kommentit (41)
En kyllä tajua, miten joillakin riittää energiaa jauhaa yhdestä synnytyksestä vuositolkulla jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole mitään tekemistä sen kanssa jos huomaa joutuneensa natsin kanssa kahdestaan synnytyssaliin. Kipuja vähätellään, ei suostuta antamaan minkäänlaista kivunlievitystä, ei suostuta kätilönvaihtoon ja minkäs teet kun yksin olet "kahlittuna" sänkyyn etkä voi hakea ketään apuun. Oma synnytykseni oli henkisesti todella raskas kätilön vuoksi ja todella kivulias kätilön piittaamattomuuden vuoksi.
Tein asiasta valituksen ja kätilö sai potkut, sillä oli kohdellut minua täysin epäinhimillisesti. Joten turhasta en valittanut.
mun kokemuksen sillä tavalla, että mulla oli heikot supistukset ja iso vauva väärässä tarjonnassa ja napanuora kaulan ympärillä. Oma vika tietysti...
eli en oikeastaan tarkoittanut tuota, että jos vauvalla joku hätä / komplikaatioita tms., ja niiden takia tulee ongelmia.
Tarkoitin lähinnä just kätilöiden / henkilökunnan kohtelusta johtuvia "traumoja". Etenkin nykyaikaan, kun jo 20v. sitten oli mielestäni jo aika nykyaikaiset tavat, tai jo lähes 30v. sitten kun siskoni syntyi...
(Itsellä kanssa siis ollut vauvoilla hapenpuutetta, napanuora kaulan ympäri, väärää tarjontaa, pitkää ponnistusvaihetta, 2 imukuppisynnytystä... mutta silti en koe että henkilökunta olisi toiminut erityisen väärin niin että olisin siitä traumatisoitunut. Päin vastoin - tärkeintähän on pelastaa lapsi, eli hyväksyn kyllä sen jos minulle sanotaan tiukkaankin sävyyn että NYT PONNISTA tai tehdään vaikka eppari tms.)
ap
kaikkea tähän kirjoita, siinä menisi tunteja.
T: 4
tosi huonoihin kokemuksiin löydy syy korvien välistä. Jos odottaa menevänsä 5 tähden hotelliin, niin kyllähän se shokki on se kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imukuppisynnytys, raivotarjonta, perätila, napanuora kaulan ympärillä, syöksysynnytys, sydänäänien katoaminen, raskausmyrkytys, kromosomihäiriö, repeäminen jne.
Mun lapsi syntyi toinen jalka edellä ja suoraan ambulanssilla leikkauspöydälle. Kun lapsi oli tarkkailussa pari viikkoa, kuulin aika monta tarinaa, kun kaikki menee perseelleen, eikä siinä yleensä äidiltä paljon kyselty, että miten haluat synnyttää kun kohtalo oli jo laittanut asiat pieleen.
Ainoa mahdollinen kivunlievitys tuossa tilanteessa oli epiduraali, mutta kohdalleni osunut yli kuuskymppinen kätilö ei halunnut kutsua anestesialääkäriä, "se on juuri toisessa rakennuksessa, en viitsi juoksuttaa".
Nuoremmat kätilöt eivät yleensä mielistele lääkäreitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat ihmisiä, jotka vinkuvat muutenkin kaikesta En kyllä tajua, miten joillakin riittää energiaa jauhaa yhdestä synnytyksestä vuositolkulla jälkeenpäin.
se synnytys voi aiheuttaa trauman, josta ei välttämättä pääse yli. Jos mä en olisi saanut jauhaa mun synnytyksestä, vois olla, että se olis jäänyt vaivaamaan.
Kätilötkin suosittelee, että puhu siitä kokemuksesta niin paljon kuin pystyt. Mutta mistäpä ne alan ammattilaiset mitään tietää, toki AV-mammuli on tässäkin asiassa oikeassa.
#2
mutta suurin osa näistä synnytystarinoista kiteytyy siihen, että synnyttäjään koskee, eikä kivunlievitystä saa, synnyttäjälle ei kerrota, että missä mennään (äärimmäisyydessään tullaan tekemään sisätilatutkimusta ilman, että edes parilla sanalla etukäteen sanotaan, että nyt tehdään tämä tutkimus) ja etukäteen jo synnytystä pelkäävä ja esim. vauvan kokoa epäröivä laitetaan synnyttämään alakautta, asiat menevät pieleen ja siitä jää niin vakavat fyysiset vammat, että niistä yli pääsemiseen eivät riitä mitkään hormonit, joita elimistö tuottaa.
Eihän siitä synnytyksestä suurimmalle osalle saa täysin kivutonta ja sujuvaa mitenkään, mutta ihan jo pienillä asioilla voisi saada parannusta. Jos on täysi hätätila, niin sitten ymmärtää, ettei ole sitä pari sekuntia puhua synnyttäjälle, missä mennään ja muutenkin vedetään vain mistään välittämättä vauva ulos, mutta kun ei sitä täyttä hätätilaa ole kuin murto-osassa synnytyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun kokemuksen sillä tavalla, että mulla oli heikot supistukset ja iso vauva väärässä tarjonnassa ja napanuora kaulan ympärillä. Oma vika tietysti...
eli en oikeastaan tarkoittanut tuota, että jos vauvalla joku hätä / komplikaatioita tms., ja niiden takia tulee ongelmia.
Tarkoitin lähinnä just kätilöiden / henkilökunnan kohtelusta johtuvia "traumoja". Etenkin nykyaikaan, kun jo 20v. sitten oli mielestäni jo aika nykyaikaiset tavat, tai jo lähes 30v. sitten kun siskoni syntyi...
(Itsellä kanssa siis ollut vauvoilla hapenpuutetta, napanuora kaulan ympäri, väärää tarjontaa, pitkää ponnistusvaihetta, 2 imukuppisynnytystä... mutta silti en koe että henkilökunta olisi toiminut erityisen väärin niin että olisin siitä traumatisoitunut. Päin vastoin - tärkeintähän on pelastaa lapsi, eli hyväksyn kyllä sen jos minulle sanotaan tiukkaankin sävyyn että NYT PONNISTA tai tehdään vaikka eppari tms.)
ap
voin sanoa, että kun pääsin henkisesti yli siitä, miten raju se itse synnytys oli fyysisesti, alkoi mua vaivata se osa synnytyksestäni, jossa kätilöt tekivät mulle asioita kertomatta lainkaan siitä, missä mennään. Mulla meni toimintakyky pitkäksi aikaa, kun tuli niin avuton olo.
#2
Nämä ovat ihmisiä, jotka vinkuvat muutenkin kaikesta En kyllä tajua, miten joillakin riittää energiaa jauhaa yhdestä synnytyksestä vuositolkulla jälkeenpäin.
se synnytys voi aiheuttaa trauman, josta ei välttämättä pääse yli. Jos mä en olisi saanut jauhaa mun synnytyksestä, vois olla, että se olis jäänyt vaivaamaan. Kätilötkin suosittelee, että puhu siitä kokemuksesta niin paljon kuin pystyt. Mutta mistäpä ne alan ammattilaiset mitään tietää, toki AV-mammuli on tässäkin asiassa oikeassa. #2
KYllä itsellänikin on ollut synnytyspelkoa ja käynyt pelkopolilla kahdenkin synnytyksen yhteydessä - mutta ne ei ole edelleenkään johtuneet varsinaisesti saamastani hoidosta/kohtelusta ne pelot, vaan ihan vaan siitä että todella itse siinä synnytyksessä on monta riskiä.
Päin vastoin, koen että osaavat hoitajat ja lääkärit ja nykyterveydenhoito on pelastaneet vähintään 2 lapsistani!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut kaksi synnytystä, joista ensimmäinen todella vaikea ja toinen helppo. Mä en missään vaiheessa ole ajatellut, että vaikea synnytykseni olisi ollut jotenkin jonkun toisen ihmisen syytä? Päin vastoin, henkilökunta teki parhaansa ja lopputulos oli hyvä, vaikka synnytys oli kamala ja kivulias ja loputtoman pitkä. Ilman henkilökuntaa olisimme vauvan kanssa molemmat kuolleet, siinä vertailukohtaa!
Toista synnytystäni jännitin tietysti, mutta luotin että toinen menee yleensä paremmin kuin eka, ja että kyllä lääkärit ja kätilöt osaavat auttaa jos jotain menee pieleen. Kaikki meni hienosti.
Oma asenne vaikuttaa todella paljon. Synnytystä hoitavan henkilökunnan ensisijainen tehtävä on saada lapsi syntymään mahdollisimman turvallisesti ja niin, että myös seuraava mahdollinen raskaus ja synnytys olisi turvallinen. Kaikki elämysmatkailu on toissijaista ja varhainen vuorovaikutus jatkuu kotonakin, ei sairaala-aika ole kaikki kaikessa.
Nämä ovat ihmisiä, jotka vinkuvat muutenkin kaikesta En kyllä tajua, miten joillakin riittää energiaa jauhaa yhdestä synnytyksestä vuositolkulla jälkeenpäin.
se synnytys voi aiheuttaa trauman, josta ei välttämättä pääse yli. Jos mä en olisi saanut jauhaa mun synnytyksestä, vois olla, että se olis jäänyt vaivaamaan. Kätilötkin suosittelee, että puhu siitä kokemuksesta niin paljon kuin pystyt. Mutta mistäpä ne alan ammattilaiset mitään tietää, toki AV-mammuli on tässäkin asiassa oikeassa. #2
KYllä itsellänikin on ollut synnytyspelkoa ja käynyt pelkopolilla kahdenkin synnytyksen yhteydessä - mutta ne ei ole edelleenkään johtuneet varsinaisesti saamastani hoidosta/kohtelusta ne pelot, vaan ihan vaan siitä että todella itse siinä synnytyksessä on monta riskiä.
Päin vastoin, koen että osaavat hoitajat ja lääkärit ja nykyterveydenhoito on pelastaneet vähintään 2 lapsistani!ap
Mutta jollakulla voi olla ihan toisenlainen kokemus kuin SINULLA! Ihmisiä on laidasta laitaan, myös kätilöitä. Mullekin jäi oikein hyvä kuva sairaalan henkilökunnasta, mutta en silti menisi sanomaan, että kun mulle sattui mukavaa, empaattista ja osaavaa hlökuntaa, niin näin täytyy olla myös kaikkien muidenkin synnyttäjien kohdalla.
#2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi hyvä ja yksi mukava synnytyskokemus takana. Erilaisia kätilöitä, lääkäreitä ja harjoittelijoita on ollut mukana. Yhdistävää omille synnytyksilleni on ollut se, että olen joka kerta halunnut kaiken mahdollisen kivunlievityksen mutta muita vaatimuksia minulla ei sitten ole ollutkaan. Yhteistä on myös se, että synnytyksissä ei ole mikään mennyt varsinaisesti pieleen, vaan supistukset ovat toimineet, lapsi voinut synnytyksen ajan hyvin, ollut alle nelikiloinen ja suunnilleen oikein päin ja ponnitusvaihe on ollut lyhyt enkä ole revennyt juuri ollenkaan. Viimeisin synnytys oli oikeasti älyttömän helppo ja siitä oli heti hyvä mieli.
Kaikilla ystävilläni synnytykset eivät ole menneet yhtä kivasti eikä syy ole suinkaan ollut siinä, että heillä olisi ollut suuria vaatimuksia ja odotuksia. Yhdellä lapsi ei oikeasti mahtunutkaan syntymään ja pitkän synnytysyrityksen jälkeen piti tehdä hätäsektiö. Toinen supisteli ja oksenteli yli pari vuorokautta ja sitten supistukset loppuivat ja lopulta lapsi leikattiin ulos. Yhden lapsella katosivat sydänäänet kesken kaiken ja yksi repesi pahasti. Kyllä minä ainakin ymmärrän, että huonosti menneestä synnytyksestä voi jäädäkin ihan oikeasti traumoja.
eikä ole mitään tekemistä sen kanssa jos huomaa joutuneensa natsin kanssa kahdestaan synnytyssaliin. Kipuja vähätellään, ei suostuta antamaan minkäänlaista kivunlievitystä, ei suostuta kätilönvaihtoon ja minkäs teet kun yksin olet "kahlittuna" sänkyyn etkä voi hakea ketään apuun. Oma synnytykseni oli henkisesti todella raskas kätilön vuoksi ja todella kivulias kätilön piittaamattomuuden vuoksi.
Tein asiasta valituksen ja kätilö sai potkut, sillä oli kohdellut minua täysin epäinhimillisesti. Joten turhasta en valittanut.
on jo aika paksua. En usko että kidutti kuitenkaan niin kuin natsit teki. Olen varma että liiottelet ja paljon.
No, ei ehkä voi verrata natsien harrastamiin kidutustapoihin, mutta kätilö nimenomaan nautti siitä vallasta joka hänellä oli ja kun näki, että toinen kärsii. Kätilöstä oli tehty lukuisia valituksia ja omani oli vain se viimeinen "naula arkkuun".
Sairaita ihmisiä on maailma pullollaan ja nyt sattui sellainen olemaan kätilönä. Onneksi ei ole enää.
ja se, ettei mua kahlittaisi sänkyyn selälleen. Mä en saanut mitään muuta kuin ilokaasua, joka rupes loppujen lopuksi oksettamaan ja mut pakotettiin sänkyyn selälleen. Kaupan tekijäisiks lääkäri vielä löi mua jalkaan, kun protestoin turhaa kahlitsemista.
Kivut olivat hirveät ja synnyttäminen oli mun tähän astisen elämän karmein kokemus. Onneksi mulla on ilmeisesti lähteny taju sitten ihan loppumetreillä.
Ja selvennöksenä kerrottakoon että mitään lääketieteellistä syytä selällään synnyttämiseen ei ollut. Vittumaisuuttaan pakottivat.
mutta jos asian kääntää niin päin, että jokaisessa ammatissa on aina muutama sinne sopimaton henkilö ja jos/kun kätilöksi tämmöinen sattuu, on synnyttäjä melko heikoilla.
Ajatusleikkinä jotain tämän suuntaista: Jos kätilö työskentelee viikossa 40h ja synnytyssalissa oloaika olisi keskimäärin vaikka 5h (voi olla enemmän tai vähemmänkin, ei sillä ole kauheasti merkitystä), hoitaa kätilö viikossa 8 synnytystä. Ajattelen, että tämmöisiä epäsopivia kätilöitä voisi olla vaikka joka kolmannessa synnytyssairaalassa yksi kussakin, niin mahdollisuuksia traumaattiseen synnytykseen kätilön vuoksi tulee pelkästään yhtä vuotta kohti (oletetaan lomaviikkoja olevan 5/v) 8 x 47 x 35/3 (arvio synnytyssairaaloiden määrästä/3) = 4386kpl. Toki traumat on varmasti eriasteisia, mutta pelkästään tämmöisellä ajatusleikillä ja laskulla voidaan muistuttaa itseämme siitä kuinka valtavan montaa ihmistä tämä asia koskee ja tällöin myös mahdollisuuksia epäonnistumisiin syntyy. Vielä kun ymmärrämme, että kätilön ei edes tarvitse olla kovinkaan epäsopiva ammattiinsa, ainoastaan huonontuulinen tai väsynyt, jotta yhdestä elämänsä herkimmistä tilanteista oleva synnyttäjä voi kokea tilanteen todella ahdistavana.
"Kaikki elämysmatkailu on toissijaista ja varhainen vuorovaikutus jatkuu kotonakin, ei sairaala-aika ole kaikki kaikessa."
Onko se elämysmatkailua jos haluaa tulla kuulluksi, huomioonotetuksi ja kohdelluksi ihmisenä? Miksi pitää kääntää tuo asia tuollaiseen äärimmäisyyteen, kun oikeasti traumatisoituneet ihmiset tuskin ovat traumatisoituneet siksi, että synnytys ei ollutkaan vaaleanpunaista hattaraa.
mun kokemuksen sillä tavalla, että mulla oli heikot supistukset ja iso vauva väärässä tarjonnassa ja napanuora kaulan ympärillä. Oma vika tietysti...