2 v. nukuttaminen on mennyt aivan tivoliksi

että mummo saa lapsen 2v. nukahtamaan itsekseen sänkyyn.ajattelin, että lapsi ei jotenki "uskalla" temppuilla mummolle,vaikkakin on tämän kanssa paljon tekemisissä ollut.mutta kotona pakko nukuttaa viereen,tai siis niin että lapsi omassa jatkettavassa lastensängyssään ja minä tai isä siinä vähän matkan päässä omassa sängyssä pötköttää niin kauan et lapsi nukahtaa.yleensä n.15min-30min. mutta isä saa helpommin nukkumaan kuin minä.kesällä pidettiin unikoulua,kesäloman aikana jaksoikin sitä sata kertaa sängystä pomppimista ja n.1-2vkoa niin jäi hyvin omaan sänkyyn.jossain vaiheessa alkoi lipsumaan ja kun itseki ni väsy iltaisin niin taas aloin menemään viereen,yleensä käyn itseki samaan aikaan nukkumaan.jos teillä ongelma se että lapsi juoksee omasta sängystä pois niin unikoulu yleensä auttaa,se vaan vie sen 1-2vkoa.eli viet lapsen vaan aina omaan sänkyyn uudestaan ja uudestaan.usko siinä meinaa loppua,mutta kyllä se palkitaan.mä en o jaksanu aloittaa sitä unikoulua uudestaan,kun suht. nopeeta nukahtaa sinne.

Voisko tossa olla jotain iltaan liittyvää eroahdistusta, kun on kerta hoito alkanut niin ehkä reagoi iltaisin siihen äidin ja isän ikävään ja kokee eroahdistusta?



Myös meillä alkoi tänä syksynä houto- ja työkuviot. Iltaisin lasta pidetään todella paljon sylissä ja jaan melko ylitsepursuavaa hellyyttä ja huomiota. Kerron hänelle ääneen, että äiti ja isi hoivaa sinua (vaikkapa vaipanvaihdon yhteydessä), kerron että hänestä pidetään aina huolta jne. Meillä lauletaan ja lorutellaan paljon, kosketellaan ja ollaan lähekkäin. Koen tämän merkitykselliseksi jotta lapsi saa tankattua vanhempien läheisyyttä mahdollisimman runsaasti.



Luuletko että teillä voisi näitä asioita lisätä? Mahtaisikohan siitä olla apua?

temppuilee teille, koska olette läheisimmät ihmiset.



Auttaisikohan sellainen, jos mummo tulisi teille nukuttamaan muutamana iltana peräkkäin, niin saisitte uuden rutiinin nukuttamiseen. Tämä voisi katkaista pelleily kierteen. Hulluttelua on yleensä vähemmän hieman vieraammalle ihmselle.

Heräilee 2-3 kertaa yössä ja on todella levoton, ellei ota kainaloon nukkumaan. Ei siinä mitään, kyllähän se muuten kävisi, mutta herää ekan kerran jo ennen kymmentä ja ei silloin olla itse edes nukkumassa vielä. Aiemmin riitti, että kävi laittamassa tutin tai silittämässä, nyt ei riitä mikään. Pitäisi itse mennä viereen nukkumaan ja vaikka nukuttaisi umpu-uneen, niin ponkaisee minuutissa perään, jos yrittää poistua hiljaa. Ainoa vaihtoehto olisi mennä itsekin yöunille, mutta kun meillä on omat jutut vielä kesken, eikä haluta nukkumaan.



Mummulla meilläkin menee hienosti. Esimerkiksi vaari sai nukkumaan viimeksi päiväunille, kun kysyi, että "mennäänkö Matti päiväunille?" Matti meni mukaan ja pötkäytti itsensä sängylle viereen. Sitten vaari totesi, että kokeillaanko laittaa silmät kiinni ja Matti sulki silmänsä -> nukkui samantein. Huoh, olisipa se noin helppoa täälläkin...

tai siis ei vatsinaista unikoulua mutta vein lapsen takaisin sänkyyn kun sieltä nousi. Minun kanssani tämä ei onnistunut ollenkaan, sain viedä lapsen minuutin välein jopa tunnin ajan sänkyyn; lapsi kun pomppasi ylös saman tien kun sinne laitoin. Jossain vaiheessa lapsi sai aina kunnon raivarit, eli kiikutin siis kiljuvaa lasta sänkyyn. Rauhoittelin mutta sängystä pois tuleminen jatkui. Tätä kun oli jatkunut parhaimillaan 1,5 h lapsi nukahti yksinään mutta sama toistui joka ilta, viikon jälkeen luovutin. Varsinkin kun lapsi silti yöllä hipsi vanhempien sänkyyn.

Mieheltä yksin sänkyyn jättäminen ja nukuttaminen on onnistunut paremmin mutta juuri nyt hän on nukuttanut lasta kahdeksasta lähtien. Eli 2,5 h...

Yritän tankata läheisyyttä, kehutaan sänkyä, lakanoita, unilelua, kaikkea. Rauhoitellaan, että ollaan ihan lähellä ja jätetään ovi auki. Ollaan soitettu pehmolelusta pilipalimusiikkia, ei auta.

Nyt on keinot ja huumorintaju niin vähissä, että kohta halkean. Kaiken päälle sekä mies että minä ollaan sairastettu vuorotellen, yli kaksi kuukautta jompi kumpi on ollut puolikuntoinen :(

ap

Jo otsikossa pyydän anteeksi, älä siis lue pitemmälle jos pelkäät pahoittavasi mielesi.



Minä kun en ole koskaan ymmärtänyt vimmattua lasten "nukuttamista". Minusta nukutus on anestesiaa, ja ihmisen pitää antaa nukkua rauhassa.

Siksi minä epäilen, että sinä et suinkaan välitä meidän neuvoistamme, vaan vänkäät vastaan, jos sinulle sellaisia tarjotaan.



Mutta oikeasti: voi olla, että siinä iässä lapsi tuleekin toimeen vähemmällä unella. Siksi voisi olla hyvä siirtää nukkumaanmenoa myöhäisemmäksi. Tai sitten - kumma kyllä - aikaisemmaksi, jolloin hän ei olisi ainakaan yliväsynyt ja voisi sitten aamulla herätä aikaisemmin.

Joo, olette jo kokeilleet, kumpi tuntui vähemmän huonolta?



Luultavasti lapsi tietää, että mummo ei ryhdy pelleilemään nukkumisen kanssa. Jos vähän tarkemmin seuraat mummon toimintaa, huomaat ettei hän varsinaisesti erikseen "nukuta" vaan antaa lapsen olla rauhassa, nukkuu tai on nukkumatta.

vaan kuten kerroin, toivon neuvoja / vinkkejä. Kuten avauksessa kerroin, lapsi oli jo pitkään nukahtanut yksin, eli nukuttamista ei tarvittu. Itsekään en ymmärrä (ainakaan aiemmin en ymmärtänyt) miksi lapsi pitää "nukuttaa".

Mutta jotain vain tapahtui ja nukahtamisesta tuli viikko viikolta vaikeampaa. Kesällä lasta yritettiin välillä nukuttaa kahdeksalta, välillä yhdeltoista ja pääsääntöisesti se oli aina yhtä vaikeaa. Piti jäädä viereen, muuten seurasi hirveä raivokohtaus.

Ja väitän, että lapsemme tarvitsee unta suht paljon. Hän on nimittäin lähiaikoina silloin tällöin käynyt nukkumassa päikkäreitä mummolla ja siellä saattaa nukkua normaalin parin tunnin sijaan reilusti yli kolmekin tuntia. Ja yöunilta saattaa herätä siellä paljon myöhempään kuin kotona. Ihan kuin hän tankkaisi siellä unta, ihan kuin siellä olisi jotenkin "turvallisempaa" nukkua.

Mutta mitä ihmettä meidän pitäisi täällä kotona tehdä, että täälläkin olisi "turvallista" nukahtaa? Varsinkin kun lapsi on aiemmin nukahtanut täällä tosi hyvin ja nukkunut yöt heräämättä... ap

Nukkuu hyvin, mutta pari kuukautta sitten oli itkuiltoja monta kertaa viikossa. Meillä auttaa:

Pinnasänky

Unipussi

Unilelu, ja muut pehmolelut

Pimennysverho

Tutti ( on vielä nukahtaessa )

Unilaulu ja iltarukous

Ja tietysti pusut ja halit ennen nukkumaan menoa.

Unilelu ja tutti on ehdottomat, unipussi auttaa myös ja jos taapero ei rauhoitu, vaan itkee, niin lalaminen on meillä ainut keino rauhoittamiseen...

minkä joku heittikin...eli voisiko mummo tulla teille nukuttamaan lapsen muutamana iltana peräkkäin, kun se häneltä kerran hyvin sujuu. Saisitte sen pelleilykierteen poikki ja hyvän rytmin lapselle, josta sitten jatkaisitte itse eteenpäin. Seuraisitte samalla miten mummo nukkumaanmenon hoitaa ja tekisitte asiat samalla tavalla. Ehkä lapsella on jostain syystä turvaton olo teidän kanssa, kun muutoksia ym on paljon ollut. Tsemppiä!