Ekaa kertaa kymmeneen vuoteen tekee mieli viillellä

Ne jäljet kaduttaa sua NIIN paljon jälkikäteen.



En tiedä, mitä mä voisin sanoa helpottaakseni sun oloa. Tiedän niin hyvin tuon tunteen. Yritä jotain muuta: mene kuumaan suihkuun tai lenkille. Jotain, jota voit tehdä nyt heti ja joka muuttaa sun oloa, mutta rakentavammalla tavalla.

minkälaisessa tilanteessa tajuaa viiltämisen tuottavan helpotusta? mikä on saanut tekemään sen ensimmäisen viillon? jollain tapaa sen täytyy olla tyydyttävää, onko se rankaisu vai mitä?

Ja joku siellä taas ottaa sen huomionhakukortin esille!

Itselläni oli monta vuotta ongelmia viiltelyn kanssa, eikä se todellakaan liittynyt huomionhakuun, vaan häpesin niitä jälkiä ylikaiken ja peittelin kaikilta ihmisiltä.

Viiltelystä tulee pakkomielle, koska se aiheuttaa tekijälleen ns.mielihyvää.

Todella sairaan kuuloista, mutta itseäni se auttoi poistamaan surullisia ajatuksia.

Nyt en onneksi viiltele, mutta silti aina välillä jos saan paniikinomaisen itkukohtauksen, tekee mieli.

Vois rääkätä vaikka menemällä kunnon juoksulenkille, niin että verenmaku tuntuu suussa? Siinä olis oikeesti asennetta, ja olokin voisi parantua.

Ei sun kannata täältä hakea apua, juttele mielluummin jollekin läheiselle tai hae apua ammattilaiselta... Tsemppiä!

oletetusta heikkoudesta tai mistään muustakaan. Sillä itsensä rankaisemistahan se on tuo viiltely. Ethän viiltelisi muitakaan mistään syystä! Vinksahtanut mieli sit kääntää sen jotenkin nautinnoksi.



Paljon parempi on mennä peilin eteen ja sanoa olen kiva, nätti ja tänään mä ostan tofujäätelön ja luen hyvän kirjan. Kannattaa kuitenkin ensin siivota se kylppäri tai tiskipöytä niin on kivempi nauttia kirjasta:)))