Lue keskustelun säännöt.
Päätin juuri muuttaa elämäni suunnan täysin
22.10.2011 |
Olen elänyt tässä parisuhteessa kohta 10 vuotta. Lapsia ei ole, joten älkää turhaan hätääntykö. Rakastan miestäni ja tunnen, että hänkin rakastaa minua, mutta historiamme valossa se ei riitä voittamaan tätä tunnetta, joka mulla on viime aikoina ollut. Haluan lähteä pois tästä maasta, yksin. Tämä tunne on niin vahva, että se pitää mua hereillä öisin. En ole vielä aivan varma siitä, mihin lähtisin, ja muutama muukin asia on vielä auki, mutta löytyisikö edes täältä muutama kannustava sana yritykseeni? :)
Kommentit (14)
Miksi et voisi muuttaa ulkomaille vaikka alustavasti vuodeksi? Miksi pitäisi erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on ongelmia ja haluat erota, olet vaan nyt ottanut otsikoksi ulkomaille lähtemisen mikä antoi ymmärtää aivan muuta.
Siis kyllähän ihmiset eroaa, miten sinun tarinasi poikkeaa muista..
Teillä on ongelmia ja haluat erota, olet vaan nyt ottanut otsikoksi ulkomaille lähtemisen mikä antoi ymmärtää aivan muuta.
Siis kyllähän ihmiset eroaa, miten sinun tarinasi poikkeaa muista..
Ap:n teksti voisi olla omani. On vaikea jättää miestä, jota yhä rakastaa, mutta joka ei koskaan 10 v avioliiton aikana ole rakastanut sinua, vaan hyppinyt siellä täällä. Ulkomaille muuttaminen tai ainakin toiselle puolelle Suomea tuntuu itsestänikin ainoalta vaihtoehdolta päästä irti menneestä.
Aloitus oli huono, antaa kuvan että haluaa ulkomaille, vaikka kyseessä huono liitto ja haluaa eron.
olkaa yhdessä kunnes kuolema teidät erottaa. Niin olette toisillenne luvanneet. On raukkamaista pettää lupauksensa vain mielihalujensa perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaanhan ei ole avioeroa tässä maassa ottanut, kun rakkaus on hiipunut tai jokin muu seikka on tullut ilmi? Etää ollaan vaan yhdessä kuolemaan asti? Vai tarkoitatko kenties, että yhdessä niin kauan, kunnes miehen mielihalut loppuu ja haluaa etsiä itselleen uuden puolison?
Sydäntä pitää seurata. Ainoa asia maailmassa mikä todella on sun on oma rohkeutesi. Se ei oo kenenkään muun varassa ja se kasvaa jos sitä huomioit ja kuihtuu pois jos et kuuntele. Mee jos täytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli viestistäsi niiiin tää biisi mieleen:
Niin monta yötä
siinä kalliolla
oli ihana olla
tuuli lelli kahta
rakastavaista
vähäsen erilaista
toinen puhui valtateistä
ja myrskysäistä
toinen höpisi häistä
niin monta yötä
siinä kalliolla
oli ihana olla
Mut sitten saapui se surkea syys
sen väsynyt arkinen mitättömyys
hän oli niin kaunis sinä iltana
kun mä sanoin: rakas mä en voi olla sun
Ei en aina, se on liian kauan
aina on liian kauan
aina on liian kauan
se painaa päätä
se öisin herättää
Ja talvi, joo se oli
niin kovin omituinen
märkä ja luinen
ikkunoista hiipi
huoneisiin räntä
mä ikävöin häntä
ja kuljin valtateitä
ja myrskysäitä
ja niitä ja näitä
talvi, joo se oli
kovin omituinen
märkä ja luinen
Ja toukokuu multa pimeän vei
mä kävelin yöt, mietin mitä mä tein
meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun
Ja että aina on liian kauan...
Mut sitten saapui se surkea syys
sen väsynyt arkinen mitättömyys
meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun
Ja että aina on liian kauan...
kiitoksia sulle, vitonen :)
Itse asiassa Maijan Superpallo siivitti mua yhdellä yksinäisellä lentomatkalla tähän päätökseen, joten Liian kauan käy tähän ihan hyvin :)
Ja siis tietenkään en tee minkäänlaista päätöstä elämäni suhteen jonkun biisin perusteella, vaikka joku kuitenkin niin ehtii kohta väittämämään. Mutta kyllä niistä voimaa saattaa silti saada :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 Kor. 13
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan katoa.
En ole raamattua kohta kahteenkymmeneen vuoteen lukenut, mutta totta tossa on mun mieleen ainakin toi, että rakkaus ei koskaan katoa. En mä kuvittele lopettavani rakastamasta miestäni kun lähden, mutta miksi mun pitäisi kestää koko loppuelämäni hänen jossain meidän suhteen aikana tekemänsä valinnat, joista on jäänyt ikuiset jäljet meidän suhteeseen? Musta ne ei enää kuulu tuohon kategoriaan, jota mun pitäisi sietää.
Hänkö sitten saisi sun mielestä ihan poikkeuksetta anteeksi kaikki mua satuttaneet tekonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole raamattua kohta kahteenkymmeneen vuoteen lukenut, mutta totta tossa on mun mieleen ainakin toi, että rakkaus ei koskaan katoa. En mä kuvittele lopettavani rakastamasta miestäni kun lähden, mutta miksi mun pitäisi kestää koko loppuelämäni hänen jossain meidän suhteen aikana tekemänsä valinnat, joista on jäänyt ikuiset jäljet meidän suhteeseen? Musta ne ei enää kuulu tuohon kategoriaan, jota mun pitäisi sietää. Hänkö sitten saisi sun mielestä ihan poikkeuksetta anteeksi kaikki mua satuttaneet tekonsa?
mutta kyllä senkin saa antaa anteeksi jos haluaa.
En ole raamattua kohta kahteenkymmeneen vuoteen lukenut, mutta totta tossa on mun mieleen ainakin toi, että rakkaus ei koskaan katoa. En mä kuvittele lopettavani rakastamasta miestäni kun lähden, mutta miksi mun pitäisi kestää koko loppuelämäni hänen jossain meidän suhteen aikana tekemänsä valinnat, joista on jäänyt ikuiset jäljet meidän suhteeseen? Musta ne ei enää kuulu tuohon kategoriaan, jota mun pitäisi sietää. Hänkö sitten saisi sun mielestä ihan poikkeuksetta anteeksi kaikki mua satuttaneet tekonsa?
mutta kyllä senkin saa antaa anteeksi jos haluaa.
Mä en ole ihan varma siitä, onko mieheni mua pettänyt vai onko jäänyt vain aikomukseksi. Suhteessamme on kuitenkin ollut kaikenlaisia vastoinkäymisiä, joista anteeksiannettavat on annettu anteeksi. En siis ole katkera. Mutta en myöskään halua elää elämääni jonkun muun ehdoilla ja tavalla, etenkään, kun en ole itse suhteeseemme näiden vuosien aikana yhtään miettimistaukoakaan aiheuttanut.
Muistan tän ketjun ja mietin joskus että lähtikö se lopulta.
Uskon siihen että intuitio ohjaa meitä oikealle polulle, vaikka etukäteen olisi hämärän peitossa se miksi juuri tuonne pitää lähteä.
t. ulkomailla minäkin