nyt on mennyt usko siihen, että unelman toteuttamiseen pyrkiminen toisi onnea!

kun taloa suunnitellaan.

kun tosielämässä kaikki ei ole kiinni vain siitä, miten paljon jotakin asiaa haluaa. Kaikista ei tule filmitähteä vaikka miten haluaisi, eikä aina saa sitä kumppania kenet haluaisi, eikä mitään muutakaan riippuen omista synnynnäisistä ominaisuuksista ja siitä tuuristakin.

kun taloa suunnitellaan.

kun tosielämässä kaikki ei ole kiinni vain siitä, miten paljon jotakin asiaa haluaa. Kaikista ei tule filmitähteä vaikka miten haluaisi, eikä aina saa sitä kumppania kenet haluaisi, eikä mitään muutakaan riippuen omista synnynnäisistä ominaisuuksista ja siitä tuuristakin.

Unelmien pitää kuitenkin olla realistisia. Kaikkia unelmia ei saa toteutumaan, vaikka mitä tekisi. Onnellisuuteen ei tarvita kaikkien unelmien toteutumista.

kun tosielämässä kaikki ei ole kiinni vain siitä, miten paljon jotakin asiaa haluaa. Kaikista ei tule filmitähteä vaikka miten haluaisi, eikä aina saa sitä kumppania kenet haluaisi, eikä mitään muutakaan riippuen omista synnynnäisistä ominaisuuksista ja siitä tuuristakin.

Unelmien pitää kuitenkin olla realistisia. Kaikkia unelmia ei saa toteutumaan, vaikka mitä tekisi. Onnellisuuteen ei tarvita kaikkien unelmien toteutumista.

Olen kaikkeni tehnyt, pistänyt kauheen märän rahaakin unelmiini, jotka ei vaan ikinä toteudu :( pelkään, että katkeroidun enkä pysty olemaan koskaan onnellinen

ap

mitkä ne unelmat on, onko ne realistisia?

mitkä ne unelmat on, onko ne realistisia?

ja niistä olen haaveillut ja niihin tähdännyt lapsesta asti. Toinen on ammatti/ura ja toinen on perheeseen liittyvä asia.

ap

jos olet vaikka tähdännyt aina kirurgiksi, mutta lahjakkuutesi ei vain riitä siihen, niin silloin kyse ei ole realistisesta haaveesta. Tai jos on aina halunnut 5 lasta eikä kykene hedelmöittymään niin sekään ei ole realistinen haave, vaikka useimmille muille onkin.

jos olet vaikka tähdännyt aina kirurgiksi, mutta lahjakkuutesi ei vain riitä siihen, niin silloin kyse ei ole realistisesta haaveesta. Tai jos on aina halunnut 5 lasta eikä kykene hedelmöittymään niin sekään ei ole realistinen haave, vaikka useimmille muille onkin.

Olen haaveillut aina tyttölapsista (niitä minun perheeseeni monia) Minulla on nyt 4 poikaa. Rahat ei riitä enempiin lapsiin.

olen haaveillut urasta jossa olen itseasiassa lahjakaskin mutta oikeat suhteet on vaan jäänyt uupumaan. aina väärässä paikassa väärään aikaan.

huono tuurinen olen

ap

vaiheessa höllätä ja tuntea se suru, mitä siitä seuraa. Joskus se toiseksi paras vaihtoehto voi olla mielekäs ja tehdä onnelliseksi, onnellisemmaksi kuin se pään seinään hakkaaminen.



Unelmista luopuminen vaatii surutyötä, onhan se menetys, mitä joutuu prosessoimaan. Kun tämän hyväksyy, siitä on mahdollista päästä yli ilman katkeroitumista. Jotkut asiat, mille ei mitään voi, vaativat aikaa jotta ne voi hyväksyä omaan elämään kuuluviksi, mutta joskus siitä pääsee yli. Toisaalta sen onnen ja tyytyväisyyden voi löytää läheltä ja siitä, mitä jo on, ajan kanssa.

vaiheessa höllätä ja tuntea se suru, mitä siitä seuraa. Joskus se toiseksi paras vaihtoehto voi olla mielekäs ja tehdä onnelliseksi, onnellisemmaksi kuin se pään seinään hakkaaminen.

Unelmista luopuminen vaatii surutyötä, onhan se menetys, mitä joutuu prosessoimaan. Kun tämän hyväksyy, siitä on mahdollista päästä yli ilman katkeroitumista. Jotkut asiat, mille ei mitään voi, vaativat aikaa jotta ne voi hyväksyä omaan elämään kuuluviksi, mutta joskus siitä pääsee yli. Toisaalta sen onnen ja tyytyväisyyden voi löytää läheltä ja siitä, mitä jo on, ajan kanssa.

itku tuli, mutta asiaahan sinä kirjoitat. Voi kun mieli totttelisi järkeä, niin olisin jo yli tästä.

ap

Olet persoona joka lähinnä miettii sitä mitä ET OLE saavuttanut tai muuten vaan saanut,sen sijaan että miettisit asioita joita OLET saavuttanut.

Olet epäkiitollinen etkä liene koskaan tyytyväinen vaikka mitä tapahtuisi

missä olet lahjakas?

toisaalta löytänyt vaihtoehdoista uuden suunnan ja paljon mielekkyyttä elämään, enemmän kuin etukäteen kuvittelin - unelma-ammatti ei ollutkaan niin unelmaa, ja vaikka siitä oli haikea luopua, valinta tuntuu nyt oikealta. Ehkä sinullekin on jotain muuta tarjolla, mistä voit löytää riittävän suuren onnen.



Jos jaksat odotella vajaa kaksikymmentä vuotta (?), voi neljän pojan avulla saada mukavat miniät- vaikka se ei olekaan sama asia kuin oma tytär, ei hullumpaa sekään;)

toisaalta löytänyt vaihtoehdoista uuden suunnan ja paljon mielekkyyttä elämään, enemmän kuin etukäteen kuvittelin - unelma-ammatti ei ollutkaan niin unelmaa, ja vaikka siitä oli haikea luopua, valinta tuntuu nyt oikealta. Ehkä sinullekin on jotain muuta tarjolla, mistä voit löytää riittävän suuren onnen.

Jos jaksat odotella vajaa kaksikymmentä vuotta (?), voi neljän pojan avulla saada mukavat miniät- vaikka se ei olekaan sama asia kuin oma tytär, ei hullumpaa sekään;)

Tuon ammatti asian kanssa olen kyllä jo ihan luovuttanut ja lakannut yrittämästä, ikäkin tuli vastaan. Eikä se nyt loppujen lopuksi niin pahasti kirpaise, ammatissa olisi ollut varjopuolensakin.

Tätä lapsiasiaa vasta käsittelen, siinä olen vielä huonoilla vesillä. olen katkera ja kiukkuinen, että edes yksi neljästä lapsestani ei voinut olla tyttö. Yksikin olisi riittänyt siihen, että en olisi katkera vaan onnellinen. Ja ihan naurettavaahan tämä on, mutta kyllä minä tästäkin pääsen vielä ylitse.

Ärsyttää vaan kun nuorille sanotaan, että kun jotain oikein unelmoi ja sen eteen tekee töitä niin sen vielä saa. Minusta tuo on suuri kusetus ja toivon, että voisin palata ajassa taaksepäin ja sulkea omista korvistani nuo lauseet joiden varassa olen elänyt. Ja tehnyt töitä omien unelmien eteen.

ap

mutta ne eivät vain ota toteutuakseen. Ehkä voit jollain muulla tapaa kuin ammatillisesti hyödyntää taitoasi - tai yhdistää sen jollain tapaa tulevaan työhösi, mitä se onkaan. Uskoisin, ettei mikään panostus ole koskaan turhaa.



Näin on, kaikki ei ole mahdollista eikä se ole aina itsestä kiinni, omasta yritteliäisyydestä, lahjakkuudesta tms. Tässä maailmassa on kyllä tarvetta monenlaiselle tekemiselle, mutta kaikelle ei löydy palkan maksajaa. Se ei ole suinkaan sinun vikasi.



Ehkä voisit miettiä miksi tyttö olisi ollut sinulle niin tärkeä, ja löytää jotain muuta elämääsi edes vähän täyttämään tuota tarvetta. Haikeaahan se on kieltämättä, ainakin tällä hetkellä.

Itselläni on tyttö ja poika. Tyttöä oikein toivoin aikoinani ja sain. Mutta ura myös päin persettä ilman suhteita ja muutenkin sellainen ala mistä maksetaan huonosti, minua ei arvosteta tai se ei kiinnosta. Mies tuli valittua aikoinaan väärin ja koko ajan kipuilen tässä ja samalla vanhenen. Rakkautta ei ole minulle suotu tai onnea miesten kanssa.

paljon työtä sen eteen, vaikka kiviä on polulla ollut, hippusen hyvää onnea.



Nyt olen sen saavuttanut, olen tavoittelemallani uralla ja menestynyt siinä.



Ja olen totisesti siitä onnellinen.

No joo, mielestäni juuri tuollainen lapsiin liittyvä toive on epärealistinen. Olisi toki voinut olettaa että neljästä lapsesta yksi ainakin olisi voinut olla tyttö, mutta eipä sattunut käymään näin, eikä ole epätavallista sekään että kaikki lapset on samaa sukupuolta. Uskoisin silti, että se tyttölapsesta haaveileminen, kun sanoit että olet "tähdännyt" siihen lapsesta asti, on muodostunut isommaksi asiaksi kuin jos tämä unelma olisi toteutunut. Jos unelma olisi toteutunut, olisit varmaan ollut tyytyväinen tai ehkä jopa onnellinen nimenomaan siitä lapsen sukupuolesta jonkin aikaa, mutta tuskin sitä olisit kovin pitkään ajatellut. Jonkun ajan päästä ajattelisit lapsiasi ihan samalla tavalla lapsinasi, sukupuolesta riippumatta. Nyt kun et ole tytön äiti, sinusta tuntuu että sinulta on viety jotakin minkä ansaitsisit ja joka sinulle kuuluisi, kun ethän sinä muuta pyydä kuin... Mutta kuitenkin se lapsen sukupuolen toivominen on mielestäni tosi riskialtista, koska siinä ei tosiaan ole mitään takeita, ei edes ole takeita että saa yhtäkään lasta. Ja pahimmillaanhan niistä täysin turhista (minun mielestäni turhista) pettymyksistä kärsii viattomat lapset.



Ihminen helposti ottaa niin itsestään selvinä saamansa asiat, ettei niitä kovin pitkään muista hehkuttaa elämän parhaina ja suurimpina juttuina, vaan sitä vain suree sitä mitä ei ole saanut. Minäkin uskon, että onnellisuus löytyy siitä, että pystyy päästämään sen turhan "haluamisen" painolastin pois ja näkemään tämänhetkisen todellisuuden eri valossa. On turha jäädä kiinni niihin asioihin, joita ei tapahtuneet niin kuin olisi "pitänyt", tilanteen voi todeta, mahdollisesti miettiä mitä voisi jatkossa tehdä toisin välttääkseen saman virheen, ja antaa niiden tapahtuman luomien tunteiden tulla. Sen jälkeen täytyy tietoisesti järjestää asiat oikeaan perspektiiviin, niin että menetyksen tunteista pääsee vielä eroon. Jos on asia jolle ei voi mitään, niin sille ei silloin kerta kaikkiaan voi mitään, vanhana olsii ikävä katua sitä, että on viettänyt monta vuotta elämästään surren jotakin menetystä joka ei oikeastaan ollut edes todellinen. Sanotaan myös, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Jos sinulta on kaksi ovea sulkeutunut, niin moni muu ovi on auennut samaan aikaan. Jäätkö hakkaamaan päätäsi niihin sulkeutuneisiin oviin, vai ottaisitko kuitenkin ennemmin selvää mitä mahdollisuuksia muista huoneista löytyy?



Kuten joku sanoikin, voi olla että saat elämääsi vielä joskus läheiseksi muodostuvan miniän, tai ehkä lapsenlapsesi voikin olla tyttöjä. Voi myös olla, että jos olisit sen haaveilemasi tytön saanut, hän ei olisi ollut lainkaan sellainen kuin olisit odottanut, olisiko se voinut olla vielä vaikeampi paikka? Työuran suhteen ei välttämättä vielä ole kaikki menetetty, voi olla että yllättäviä tilaisuuksia tulee kohdalle silloin kun vähiten sitä odotat. Ei ehkä tarkalleen siinä muodossa ja siihen aikaan, kuin alunperin olet suunnitellut, mutta voi olla että sinun suunnitelmasi ei ollut edes se paras mahdollinen ;).

kai aikuinen ihminen ymmärtää, että et voi tehdä lapsen sukupuolen eteen yhtään mitään? Kai sä ymmärsit jo kun aloit lapsia tekemään että välttämättä niistä kukaan ei ole tyttö?



Pysähdypä nyt miettimään, että MIKSI sulle olisi ollut niin tärkeää saada se tyttö. Onko sun omassa lapsuudessa jotain sellaista, minkä haluaisit oman tytön kanssa korjata tai jotain? Ja onko sinulla elämässäsi nyt kuitenkin jotain muuta murhetta, jonka kaiken syydät nyt vaan sen syyksi, että sulla ei ole tyttölasta?



Mä itse halusin todella poikaa, mutta "pelkäsin" koko raskauden ajan että tyttöhän sieltä tulee. Ja niin tulikin. Olin vihainen ja katkera, kun kaveri toivoi tyttöä mutta sai pojan. Lopulta ymmärsin että mulla oli omassa lapsuudessani käsittelemättömiä asioita, joiden takia en halunnut tyttöä. Pelkäsin, että joudun elämään kaikki ne traumaattiset asiat tytön kanssa uudestaan.