Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuushoidoista lapsen saaneet, lapsiluvusta asiaa!
20.10.2011 |
Meillä lapsettomuutta kesti vuosia ennekuin uskalsimme hoitoihin ja tutkimuksiin. Vika on minussa mutta ei tiedetä mikä. Saimme lääkkeitä ja tehtiin inssi, raskaus alkoi heti ja kaikki meni hyvin.
Saimme toisen lapsen samalla tavoin, ikäeroa tuli juuri 2 vuotta.
Hoitomme oli nopeaa ja helppoa ja syytä ei koskaan tutkittu koska raskaudet kuitenkin alkoivat todella helposti.
Nyt ikää on jo 32 vuotta ja kuopus täyttää 2 vuotta. En tiedä, haluanko enää hoitoihin, siitäkin huolimatta että kaikki on yleensä mennyt helposti.
Ottaisin lapsen avosylin vastaan jos tulisin spontaanisti raskaaksi. On hämmentävää tuntea näin. Mutta koskaan en ole luomuna raskaaksi tullut.
Ja ikääkin on jo, jos varautuu ettei hoidot menekkään enää noin helposti, voi tulla jopa kiire asian kanssa.
Saanko kysyä teiltä muilta hoidoissa käyneiltä, miten te suhtaudutte asiaan? Mistä te tiesitte ettette enää yritä edes lasta?
Kommentit (8)
Esikoinen 6 v. on saanut alkunsa hormoniavusteisella inseminaatiohoidolla suht. helposti. Syynä selittämätön lapsettomuus. Toinen olisi saanut tulla luomusti viimeiset 4 vuotta, mutta ei ole tullut. Me päätimme nyt lähteä vielä kokeilemaan inseminaatioita, josko saisimme toisen lapsen. Sen rankempiin hoitoihin emme lähde. Mietimme, että toisaalta kaikki on hyvin (ja helppoa) kun lapsia on vain yksi, mutta emme halua muutaman vuoden päästä katua, ettemme ole yrittäneet. Ikää meillä molemmilla 35 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksoset ja sitten vielä kolmonen. Halusimme kaksosten jälkeen vielä yhden lapsen ja minä kokea uuden raskauden. Kaksosia tehtiin reilu 4v. Seuraava tuli heti kun haluttiin. Sehän niissä hoidoissa juuri onkin, ettei pysty sanomaan monesko kerta milloinkin nappaa. Ja vaikka ekaa ois tehty kauan, voi tokan kerran tulla helpommin raskaaksi kuten meillä kävi.
ja olikin tosi järkytys kun huomattiin että mussa on vika. Esikoista tehtiin 6 v ja heti kun saatin lupa alettiin kakkosta yrittää. Koeputkihedelmöityksiä tehtiin yhteensä 9, 1 lapsi, 2 keskenmenoa nyt ikää on 42v, eli vika yritys oli vajaa 3 vkoa sitten, joka ei tuottanut tulosta.
Jos mä voisin palata ajassa takaisin alkaisin heti tekemään rankempia hoitoja. Ehkä olisi enemmän lapsia, tai ei. Ainoastakin olen äärimmäisen onnellinen.
Lapsettomuuden syy siis tuntematon, kesti neljä vuotta ennen kuin menimme hoitoihin ja raskaimman kautta nämäkin eli monta ivf:ää, pasia ja keskenmenoja. Todella rankkaa on ollut, mutta rankinta oli kuitenkin se esikoisen pitkä odotus, kun ei tiennyt, voiko koskaan saada sitä lasta. Esikoisen raskausaikana oli ihan selvää, että toista yritetään, kun vain rahallisesti on mahdollista.
Nyt kun kuopus on jo 2-vuotias, on alkanut mietityttää, pitäisikö vielä yrittää. Ikää alkaa olla jo paljon, molemmat 38-vuotiaita, mutta kuopuksen raskausaikana mietimme, että voisimme vielä yhden haluta. Se varsinainen tekoihin ryhtyminen vain on henkisesti niin uuvuttavaa, että jos ikä ei tulisi vastaan, odottaisin niin kauan, että kuopuskin on lähellä eskari-ikää.
En tiedä, ryhdymmekö koskaan kolmannen yritykseen. Kahdenkin kanssa on ihanaa, ja näin on ihan hyvä. Molemmilla vain olisi haluja siihen kolmanteenkin ja täytyy myöntää, että tässä kohtaa kadehdituttaa ne helposti raskautuvat. Me emme ole käyttäneet ehkäisyä yli 10 vuoteen.
Lapsettomuuden syy siis tuntematon, kesti neljä vuotta ennen kuin menimme hoitoihin ja raskaimman kautta nämäkin eli monta ivf:ää, pasia ja keskenmenoja. Todella rankkaa on ollut, mutta rankinta oli kuitenkin se esikoisen pitkä odotus, kun ei tiennyt, voiko koskaan saada sitä lasta. Esikoisen raskausaikana oli ihan selvää, että toista yritetään, kun vain rahallisesti on mahdollista.
Nyt kun kuopus on jo 2-vuotias, on alkanut mietityttää, pitäisikö vielä yrittää. Ikää alkaa olla jo paljon, molemmat 38-vuotiaita, mutta kuopuksen raskausaikana mietimme, että voisimme vielä yhden haluta. Se varsinainen tekoihin ryhtyminen vain on henkisesti niin uuvuttavaa, että jos ikä ei tulisi vastaan, odottaisin niin kauan, että kuopuskin on lähellä eskari-ikää.
En tiedä, ryhdymmekö koskaan kolmannen yritykseen. Kahdenkin kanssa on ihanaa, ja näin on ihan hyvä. Molemmilla vain olisi haluja siihen kolmanteenkin ja täytyy myöntää, että tässä kohtaa kadehdituttaa ne helposti raskautuvat. Me emme ole käyttäneet ehkäisyä yli 10 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen 6 v. on saanut alkunsa hormoniavusteisella inseminaatiohoidolla suht. helposti. Syynä selittämätön lapsettomuus. Toinen olisi saanut tulla luomusti viimeiset 4 vuotta, mutta ei ole tullut. Me päätimme nyt lähteä vielä kokeilemaan inseminaatioita, josko saisimme toisen lapsen. Sen rankempiin hoitoihin emme lähde. Mietimme, että toisaalta kaikki on hyvin (ja helppoa) kun lapsia on vain yksi, mutta emme halua muutaman vuoden päästä katua, ettemme ole yrittäneet. Ikää meillä molemmilla 35 v.
Toi "sen rankempiin emme lähde" tai "se ja se kuukausi on takaraja" on vaarallisia sanoja:) Noin minäkin puhuin. Toisen köhdalla tuli sittenkin lähdettyä rankempiin ja kolmannen kohdalla vielä hieman. Kun on tehnyt sen päätöksen että sen toisen tai kolmannen haluaa, niin on vaikea antaa sittenkin periksi, jos eka hoito ei nappaa. Sitä miettii että no koleillaan vielä kerran ja vielä tota. J ajos on maksanut jo tuhansia, niin vielä yksi siihen päälle ei tunnu niin isolta asialta, jos tuloksena olisi se vauva.
vuoden välein, kaikki ICSI-hoidoilla alkunsa saaneita. Kuopus on nyt 1,5v ja olemme jo kokeilleet pari pakastealkionsiirtoa tuloksetta. Yksi alkio vielä on ja jokin aika sitten pohdimme, että hoidot jäävät sitten siihen ja lapsiluku kolmeen. Mutta.... nyt olen tullut toisiin ajatuksiin. Siis pitäisikö sittenkin aloittaa koko hoitourakka vielä kerran alusta. Niin kovasti toivoisin vielä yhtä lasta. Tosin olin jo kuolla kuopuksen synnytykseen ja ikää pian 35v joten ei sitten tiedä. Tuntuu vaan, että myöhemmin kaduttaa jos ei nyt vielä kerran kokeilla.
Päätimme jo alkumetreillä, että yksi ja se on siinä. Kallista ja ajanhukkaa, raskasta odottaa ja pettyä. Nyt nautimme tytöstä ja suuntaamme ylimääräiset rahat kohteeseen, josta varmemmin saadaan 100% nautinto, kuten matkat ja koti. Tyttö nyt 8v, eikä koskaan ole oikeasti kaduttanut päätös lapsiluvusta.