Syömihäiriö raskaudessa... stressaan jo sikiön painoakin!!!

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut tästä täällä, pakko avautua uudestaan. Eli olen ylipainoinen ollut koko ikäni, talvella sain sairauteeni (pco) lääkityksen (metforem) joka auttoi huomattavasti painon pudotukseen. (tai lähinnä siihen että kuollettava makeanhimoni hävisi lähes kokonaan!!) Koska huomasin että paino alkoi putoamaan lähes itsestään, otin itseäni niskasta kiinni ja pudotinkin tällä tavalla reilut 20 kg alkukesään mennessä.



Loppuvaiheessa painonpudotus sai kuitenkin huolestuttavia merkkejä. Jos en onnistunutkaan pitämään näppejäni erossa sipsipussista tai jäätelöstä, löysin itseni pää vessanpöntöstä.



Tajusin et nyt on pakko stopata tää touhu, ja jätin painonpudotuksen "muhimaan" eli pyrin vain pitämään painoni samoissa lukemissa. Se nousi pari kiloa mutta ei riistäytynyt käsistä, tuntui että oli hyvä olla kun ei ollutkaan niin tarkkaa niitten syömisten kanssa eikä painonpudotus enää sillä tavalla stressannut.



Puolivälissä kesää huomasin olevani raskaana, vaikka lääkäreiden pelottelemana sen ei pitänyt olla mahdollista. Metforemit jäi tietenkin siltä seisomalta nurkkaan kun raskaus oli edennyt jo niin pitkälle..



Nyt olen jo yli puolivälin, ja paino on oikein humpsahtanut ylös, yht. jo 9 kg. Se ottaa pahasti päähän. Yritän toitottaa itselleni että 1)olen lopettanut tupakoinninkin, se on paljon parempi kuin polttaisin mutta söisin vähemmän 2)synnytyksen jälkeen varmasti voin jossain vaiheessa aloittaa taas metforemit jotta kauhistuttava makeanhimo loppuisi -> paino taas alkaisi putoamaan.



Rakenneultrassa kun kävin kyselin paniikissa vauvan painoarvioo, jo yli 400 g kun muilla oli reilusti alle, ennemminkin 300 grammasii vauvoja!!! Paniikki iski ja tuli ihan paska äiti - fiilis. VAIKKA JÄRJELLÄ AJATELTUNA TIEDÄN että sillä ei ole oikeasti tässä vaiheessa juuri mitään merkitystä!



Kaikista eniten ahdistaa neuvolakäynnit ja se fuckin' puntari!!!! Neuvolatätskylle kerroin että mua ahdistaa ihan kauheesti se painon seuraaminen, hän oli ymmärtäväinen mutta mutta... varmasti ajattelee että tuon rasvapötkön ei tarvis kyllä lihoa enää grammaakaan :(



Nyt on siis painoa jo 96 kg. Verensokereita mittailen satunnaisesti varotoimenpiteenä ja olleet koko ajan normaalit.



Miten ihmeessä mä pääsisin tästä ajattelutavasta pois????? Pelkään että alan taas oksentelemaan pari päivää ennen neuvolaa ettei paino olisi noussut. (nykyään harrastan jo sitä että olen syömättä mahdollisimman kauan ennen neuvola-aikaa :()